Passivismi - aikamme viheliäinen vitsaus

Lauantaiaamu, lähes pakkasen puolella. Kirjamessut ja Puutarhamessut ovat samaan aikaan viereisissä halleissa, mikä minusta on pelkästään hyvä asia, sillä kumpainenkin teema kiehtoo kovasti. Aionkin vierailla molemmissa.

Puolet viime viikosta vietin Helsingissä. Osallistuin puhevaikuttamisen kurssin kakkosjaksolle yhdessä kolmen muun opiskelijan kanssa. Opettajanamme toimi lehtori Tapani Lepomäki Tampereen Teknisestä Korkeakoulusta. Erinomaisen antoisa tilaisuus kaiken kaikkiaan! Uskallan suositella!

Automatkan aikana mennessä kuuntelin Ismo Kallion lukeman Ernest Hemingwayn klassikon Vanhus ja Meri -äänikirjana ja palatessa Antti Tuurin Kylmien Kyytimiehen, lukijana Taneli Mäkelä sekä Paolo Coelhon mestariteoksen nimeltä Alkemisti. Jokainen noista kirjoista on omalla tavalla koskettava teos. Minulle on kertynyt noita CD-kirjoja jo melkoinen kasa. Juuri nyt odotan malttamattomana jatko-osaa Mika Waltarin Mikael Karvajalan uskomattomille keskiaikaisille seikkailuille. Siirtyessään islamistien maille Mikael Karvajalka muuttaa nimensä muhamettilaiseksi ja niin hänestä tulee Mikael Hakim, mikä on myös annettu nimeksi kirjaparin jälkimmäiselle osalle. Tunnustan olevani Mika Watari -fani jo nyt, vaikka reilusti yli puolet hänen tuotannostaan on lukematta tai kuuntelematta.

Ajattelin kirjoittaa muutaman rivin passivismista, aikamme viheliäisestä vitsauksesta.

Konsepti on sana, jonka päälle joskus vielä karvaasti kirotaan. Pelkistettynä konsepti tarkoittaa ajattelemattomuutta. Konseptilla tahdotaan ohjata ihmisen toimintaa ilman, että ihmisen itsensä tarvitsisi pohtia suoritustensa sisältöä. Konsepti laaditaan keskuskonttorissa ja taotaan työntekijöiden päihin hypnoottisissa seminaareissa. Helpoimmin konseptin omaksuvat kaikkein välinpitämättömimmät ja laiskimmat ihmiset. Sellaiset, jotka eivät vaivaudu tai kykene kyseenalaistamaan tai soveltamaan ylhäältä annettuja julistuksia. Konseptista kärsii eniten se joka konseptoituu - siis konseptoitunut työntekijä. Tahdoton työntekijä - rukkanen keskuskonttorin käsikirjoituksessa.

Konseptin uhkana on individualismi. Individualistinen ihminen osaa ja jaksaa kyseenalaistaa annettuja sääntöjä ja ohjeita. Ainoastaan systeemiä kyseenalaistavien ihmisten toiminnasta seuraa systeemin kehittymistä - sillä ilman kyseenalaistusta ei systeemissä tapahdu kehitystä. Valitettavasti vain tällaisia individualisteja on päivä päivältä vähemmän, ja niitä harvojakin hutkitaan tarkemmin tutkimatta. Individualismi edellyttää intohimoista asennetta ja uutteruutta pysyä nöyrtymättömänä nykysysteemien kuristuksessa.

Kovaa vauhtia konseptoituvassa yhteiskunnassa on luonnollista, että arjessa tarpova yksilö passivoituu. Juuri nämä passiiviset työssäkäyvät yksilöt ovatkin eri konseptien halutuinta riistaa. Ostokykyä on riittävästi, mutta kyseenalaistuskykyä ei lainkaan. Kukkarot täyteen kanta-asiakaskortteja ja aivot narikkaan ostosmatkan ajaksi.

Arvelisin itse olevani intohimoinen individualisti - kannatan palvelevia erikoiskauppoja enemmän kuin konseptikeskeisiä massamarketteja, en omista minkäänväristä etukorttia, sytyn kiihkoon epäkohtien edessä ja osallistun tärkeiksi kokemieni vapaaehtoisyhteisöjen toimintoihin. Suureksi surukseni olen vain joutunut havaitsemaan konseptikirouksen jo yltäneen moneen vapaaehtoishankeeseenkin. Hyviäkin aloitteita ja esityksiä ammutaan alas kuin puolikesyjä fasaaniemoja ihan vaan sen vuoksi, että niiden toteuttamiset edellyttäisivät hieman vaivannäköä. Vapaaehtoisia vaivannäkijöitä on harmittavan harvassa. Sujuvasanaisia selittäjäsuuruuksia sen sijaan siunaantuu siinä punaisessa sekunnissa, kun vapaaehtoisuutta ollaan vailla. Passivismi pistää pintaan. Tekemisen taakka jää poikkeuksetta samoille tutuille toimijoille.

Ihmettelen useasti, mikä se saakaan ihmisen liittymään mukaan vapaaehtoislähtöisiin yhdistyksiin, kun rooliksi siellä ei kelpaa muu kuin pikkupiruinen viisastelu ja velttovetoinen vastustaminen. Aina ei voikaan välttyä satiirisen kyyniseltä ajatukselta, että konsepti jyrää aatteen ylitse ja konseptin puolesta puhuvat passivistit saavat siitäkin sabotaasista boonusta! Hah!!

Joka tapauksessa, hyvät individualistiset ystävät kaikkialla Suomessa, jaksakaa uskoa asiaanne, jaksakaa touhuta talkoissa, jaksakaa marssia joukkojenne edessä, jaksakaa kantaa yhdistystenne lippua korkealla päittenne yllä! Meitä palavasieluisia pioneereja on häviävän vähän kaiken kansan nähtävissä kaappien ulkopuolella, vaikka asioihimme uskovat monet! Voimia työhön ja kunnia kanssanne!!

Punaposki