Olin vastaan. Hävisin ja hyväksyn murehtien kohtaloni. Surkeudelleni on syynsä, joita tahdon tässä hieman avata. Ensinnäkään en ole missään vaiheessa vastustanut jätteiden polttamista. Olen vastustanut nyt valituksi tullutta arinakattilatekniikkaan perustuvaa massapolttoa. Se on mielestäni virheratkaisu.
Polttolaitos tulee olemaan DDR-tyylinen kolossi, eikä toimintaperiaatteiltaan edistä EU:n hyväksymää ja ohjeistamaa jätehierarkiaa. Jätehierarkian mukaisesti meidän tulisi ensiksi kierrättää ja uusiokäyttää syntynyt jäte, vasta sitten polttaa tai läjätä kaatopaikalle. Massapoltto ei erottele lajiteltua jätettä. Kaikki kelpaa arinalle, vain palamatta jääneet kaasupullot ja kampiakselit kerätään myöhemmin pois ja pinoon. Kannattamani toinen vaihtoehto olisi ollut leijupetikattilatekniikkaan perustuva laitos. Siinä poltettava jäte lajitellaan ennen polttoa. Jätteen lajittelu on käsin tehtävää hyötytyötä, jossa kierrätykseen ja uusiokäyttöön kelpaava jäte erotellaan uudelleen käytettäväksi. Näin olisi syntynyt paitsi saman verran energiatehoja, myös monipuolista työtä muutoin vaikeasti työllistyville henkilöille. Työllisyydenhoito on jo nyt käsiimme räjähtänyt pommi. Arinakattila polttaa osaltaan satoja työmahdollisuuksia savuna kaupungin taivaalle. Myöskään alalla toimiville yrityksille tehty ratkaisu ei ole hyvä, eikä se ole hyvä ympäristöteknologisille innovaatioille. Tämän jälkeen on jokseenkin irvokasta puhua uudesta Nokiasta, joka syntyisi nopeasti kehittyvälle ympäristö- ja energiantuotantoalalle. Me kaupunginvaltuutetut ratkaisimme Oululle laitosvaltaisen suunnan ja se on pitkä askel tiellämme kohti sosialismia.
Kummastusta herättivät meille esitetyt laskelmat, joiden mukaisesti massapolttolaitos on kannattava, kunhan siinä poltetaan vähintään 100.000 tonnia jätettä vuodessa. Totuus kun on, että Oulusta ja seutukunnasta syntyy poltettavaksi kelpaavaa jätettä vain 50.000 tonnia ja määrän on tarkoitus vähentyä 2% vuosittain. Mistä tuodaan loput tonnit? Ei ainakaan Pohjois-Suomesta, eikä Pohjois-Ruotsista. Myös eteläisempi suunta on pois laskuista ja lahden takana lännessä on Boden, jossa toimiva jätteenpolttolaitos käy sekin vajaalla kapasiteetilla. Meiltä loppuu paska, hyvät oululaiset. Ratkaisuna saattaisi olla Venäjä. Uskallankin ennustaa, että maittemme välille tulee syntymään toissuuntaista jäteliikennettä. Keskinäisen ystävyyden, yhteistyön ja avunannon nimissä Oulu tulee tuomaan Arkangelista junavaunuittain jätettä.
Olemme isojen haasteiden edessä. Laitostamisella emme haasteisiin vastaa muuten kuin näivettämisprosessia kiihdyttämällä. Me tarvitsemme oululaisia ihmisiä töihin yrittämään yksin ja yhdessä. Peräänkuulutan pieniä liikahduksia, vaatimattomia verstaita ja idealistisia ihmisiä. Oulussa on laitoksia, mutta Oulu ei saa olla laitos – vireä kaupunki on avoin alusta kaikille ideoille. Ideat eivät onneksi pala arinalla, mutta kestävään kehitykseen perustuvan toiminnan edellytykset heikkenivät oleellisesti. Se on surullista valtapeliä, jonka tahtoisin puhaltaa poikki. Politiikkaa en kuitenkaan jätä, vastahan tänne tulin. Pienen surutyön jälkeen käyn rinta kaarella kohti uusia nöyryytyksiä!
Työtä! - elämä on yritystä!
24.11.2009
17.11.2009
Oulu - paska kaupunni, vol 2
Saatteeksi: Joudumme kohta päättämään Jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta Kemiran tehdasalueelle. Päätös merkitsee yli 80 miljoonan euron investointia. Koen, ettei asiasta ole järjestetty riittävästi tietoa, eikä lainkaan puolueetonta tietoa. Tähän epäkohtaan liittyen esitin aiemmin erityisen laitosaiheisen valtuustoinfon järjestämistä. Sellainen järjestetään 23.11.
Seuraavassa on joitakin vastauksia odottavia kysymyksiä. Oma kantani suunnitelman mukaista polttolaitosta kohtaan on kielteinen.
Valtuutetuille:
Oulun kaupunginvaltuusto on päättämässä yli 80 miljoonaa euroa maksavan jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta. Kyse on yhdestä Oulun kaupungin kaikkien aikojen SUURIMMISTA INVESTOINNEISTA. Luulisin, että valtaosalle valtuutetuista tämä jättihanke lienee kuitenkin mysteeri. Lisäinformaatio on tarpeen päätöksenteon tueksi. Jätteenpolttolaitos ei toteuta EU:ssa vahvistettua JÄTEHIERARKIAA (tarkoittaa: a) toimia niin, ettei jätettä synny, b) kierrätysmahdollisuuksien käyttäminen, c) jätemateriaalin hyödyntäminen uusiokäyttöön, d) energian tuottaminen jätettä polttamalla).
Kansalaisia on opetettu viimeiset 15 vuotta noudattamaan jätehierarkiaa. Oppi on mennyt ihailtavissa määrin perille. Myös yksityisiä ja julkisia investointeja jätehierarkian oikeaoppiseen toteuttamiseen liittyen on tehty. Sellaisesta on jätteenpolttolaitoksessakin kyse. Mutta määrässään esitetyn kaltaisena toteutuva hanke on täysin omaa luokkaansa, vaikkakin se edustaa jätehierarkiassa vasta sitä viimeistä vaihtoehtoa.
Pelkästään investoinnin suuruuden vuoksi laitoksen perustamista on voitava tarkastella puolueettomasti, avoimesti, kiihkottomasti ja kestävästi. Myös valmisteluvaiheen mahdollisia JÄÄVIYSKYSYMYKSIÄ on uskallettava selvittää. Laitoksen suunnitteluvaiheessa esittelijänä on toiminut rakentajaa edustavan Oulun Energian johtaja Tapani Kurkela, joka myös istuu ko. laitosta operoivan, osaksi Oulun kaupungin omistaman Laanilan Voima Oy:n johtoryhmässä sekä Pohjolan Voima Oy:n hallituksessa. PVO omistaa suurimmaksi osaksi Laanilan Voima Oy:n. Kurkela on isännöinyt tutustumismatkoja ja lobannut merkittävimmät päättäjät myötämieliseksi laitoksen rakentamiselle. Niin ikään apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkalan kantaan vaikuttavat kytkökset täytyy selvittää. Nyt on kyse siitä, kuka vie ja kuka vikisee. Paitsi, että tarkastellaan kriittisesti valmisteluvaiheen menettelytapoja, on meidän päättäjien velvollisuutena peilata päätöstä meidän itse linjaamiemme KESTÄVÄN KEHITYKSEN arvojen valossa.
Kysymykset
1. Miksi Oulun kaupunki investoi jätteenpolttolaitokseen, jota tulee käyttämään kaupungin vain osaksi omistama yhtiö? Mikäli investointi on niin kannattava, kuin laskelmat näyttävät, niin miksei laitosta operoiva Laanilan Voima Oy itse rakenna laitosta? Arvioiden mukaisesti laitoksen ennakoidaan tulouttavan kaupungille 0,275 miljoonaa euroa vuodessa. Onko noinkaan vaatimaton tuottotavoite realistinen?
2. Laitoksen on arvioitu polttavan 120.000 tonnia jätettä vuodessa. Kannattavuuslaskelmat on laskettu tämän luvun perusteella. Realistinen kertymä on korkeintaan 55.000 tonnia. Oulun kaupunki omistaa ainoastaan Oulun jätehuollon toimialueella kotitalouksissa syntyvän jätteen ja voi ohjata sen haluamaansa hyödyntämispaikkaan. Yritysten ja Oulun jätehuollon ulkopuolisten kuntien jätteiden käytöstä päättävät muut kuin Oulun kaupunki. Mistä laitos tulee saamaan tarvitsemansa jätepolttoaineen?
3. Oulun Jäte maksaa kaatopaikalle toimitettavasta jätteestä veroa valtiolle. Kustannus on merkittävä (30 eur/tonni) ja se peritään asiakkailta, siis kuntalaisilta veronmaksajilta ja yrityksiltä. Poltettavan jätteen suhteen veroa ei tarvitse maksaa. Miten kuntalaiset hyötyvät syntyvästä säästöstä, vai onko kyseessä veronmaksajien kustantama tulonsiirto valtiolta kunnalle?
4. Minkä sopimuksen perusteella Oulun Energia voi rakentaa laitoksen toisen yhtiön (Kemira) omistamalle tontille ja käyttää hyväkseen ko. yhtiön omistamaa infrastruktuuria? Miksei laitosta rakenneta kaupungin omistaman Toppilan lämpövoimalan yhteyteen? Millaiseen sopimukseen Oulun Energia ja Oulun Jäte ovat päässet polttoaineen käyttämisestä?
5. Onko polton tuloksena syntyvän höyryn tuottaminen jätteellä edullisempaa kuin biomassalla, turpeella tai hiilellä tuotetun höyryn?
6. Laitoksen käyttöiäksi on arvioitu 15 vuotta. Maksaako laitos tuossa ajassa itsensä ja tuottaako se riittävästi rahaa uuden laitoksen rakentamiseen? Nähdyt laskelmat eivät tue tällaista tavoitetta. Oulun Energian 2008 vuosikertomuksen mukaan yhtiöllä on vain kolme höyryasiakasta (OYS, keskuspesula ja Kemira). Vesivoimalaitoksen käyttöikä on 50 vuotta ja sen jälkeen turbiinikoneiston uusiminen maksaa vain murto-osan jätteenpolttolaitoksen uusimisesta. Vesivoimalaitos ja jätteenpolttolaitos eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
7. Epärealistisen ylimitoitettu laitos on taloudellisesti kannattamaton. Tarkastellaanko laitoksen tuottoa jatkossa omana yksikkönä vai kätketäänkö se "muun energiantuotantotoiminnan" sekaan? Toimiakseen kannattavasti on laitoksen hankittava jätettä sieltä, missä sitä tuotetaan, eli toisista kunnista, vaikkapa Argangelista Venäjältä. Onko mahdollista, että aggressiivinen jätteenhankinta aiheuttaa odottamatonta kilpailua ja niin ollen hintojen vääristymiä? Miten taataan, että oululaiset jätepolttoaineentuottajat ovat tasavertaisessa asemassa muiden kuntien yksityisten polttoainetuottajien kanssa?
8. Leijupetirakenteella toteutettuna laitos noudattaisi paremmin linjaamaamme kestävän kehityksen periaatetta ja takaisi jatkossakin monipuolisen jätteiden lajittelun ja hyötykäytön. Millä perusteella laitoksen polttotekniikaksi on kuitenkin esitetty massapolttoon perustuvaa arina-vaihtoehtoa, joka on leijupetikattila -vaihtoehtoa huomattavasti kalliimpi? Massapolttolaitos ei erottele jätettä, kaikki palaa. Toisaalta lupaehdoissa ja muissa asiakirjoissa kuitenkin puhutaan syntypaikkalajitellusta jätteestä. Onko tässä ristiriitaa tulevan käytännön suhteen? Onko muita toteuttamisvaihtoehtoja selvitetty? Ketkä ovat selvittäneet? Mikä on ollut esittelijöiden ja asiantuntijoiden asema ja intressi liittyen laitoksen rakentamista puoltavaan päätökseen?
9. Mitä epäkohtia ja riskejä jätteenpolttolaitos sisältää a) taloudellisesti kaupungille, b) kestävälle kehitykselle, c) yksityisille yrityksille, d) työllisyydelle ja e) nykyiselle Oulun jätehuollolle? Kannattaako niitä ottaa?
10. Voidaanko valtuuston tekemää lopullista rakentamispäätöstä lykätä, kunnes valtuutetut ovat saaneet vastaukset vähintään edellä esitettyihin kysymyksiin?
Heikki Pesämaa
valtuutettu (kok)
Seuraavassa on joitakin vastauksia odottavia kysymyksiä. Oma kantani suunnitelman mukaista polttolaitosta kohtaan on kielteinen.
Valtuutetuille:
Oulun kaupunginvaltuusto on päättämässä yli 80 miljoonaa euroa maksavan jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta. Kyse on yhdestä Oulun kaupungin kaikkien aikojen SUURIMMISTA INVESTOINNEISTA. Luulisin, että valtaosalle valtuutetuista tämä jättihanke lienee kuitenkin mysteeri. Lisäinformaatio on tarpeen päätöksenteon tueksi. Jätteenpolttolaitos ei toteuta EU:ssa vahvistettua JÄTEHIERARKIAA (tarkoittaa: a) toimia niin, ettei jätettä synny, b) kierrätysmahdollisuuksien käyttäminen, c) jätemateriaalin hyödyntäminen uusiokäyttöön, d) energian tuottaminen jätettä polttamalla).
Kansalaisia on opetettu viimeiset 15 vuotta noudattamaan jätehierarkiaa. Oppi on mennyt ihailtavissa määrin perille. Myös yksityisiä ja julkisia investointeja jätehierarkian oikeaoppiseen toteuttamiseen liittyen on tehty. Sellaisesta on jätteenpolttolaitoksessakin kyse. Mutta määrässään esitetyn kaltaisena toteutuva hanke on täysin omaa luokkaansa, vaikkakin se edustaa jätehierarkiassa vasta sitä viimeistä vaihtoehtoa.
Pelkästään investoinnin suuruuden vuoksi laitoksen perustamista on voitava tarkastella puolueettomasti, avoimesti, kiihkottomasti ja kestävästi. Myös valmisteluvaiheen mahdollisia JÄÄVIYSKYSYMYKSIÄ on uskallettava selvittää. Laitoksen suunnitteluvaiheessa esittelijänä on toiminut rakentajaa edustavan Oulun Energian johtaja Tapani Kurkela, joka myös istuu ko. laitosta operoivan, osaksi Oulun kaupungin omistaman Laanilan Voima Oy:n johtoryhmässä sekä Pohjolan Voima Oy:n hallituksessa. PVO omistaa suurimmaksi osaksi Laanilan Voima Oy:n. Kurkela on isännöinyt tutustumismatkoja ja lobannut merkittävimmät päättäjät myötämieliseksi laitoksen rakentamiselle. Niin ikään apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkalan kantaan vaikuttavat kytkökset täytyy selvittää. Nyt on kyse siitä, kuka vie ja kuka vikisee. Paitsi, että tarkastellaan kriittisesti valmisteluvaiheen menettelytapoja, on meidän päättäjien velvollisuutena peilata päätöstä meidän itse linjaamiemme KESTÄVÄN KEHITYKSEN arvojen valossa.
Kysymykset
1. Miksi Oulun kaupunki investoi jätteenpolttolaitokseen, jota tulee käyttämään kaupungin vain osaksi omistama yhtiö? Mikäli investointi on niin kannattava, kuin laskelmat näyttävät, niin miksei laitosta operoiva Laanilan Voima Oy itse rakenna laitosta? Arvioiden mukaisesti laitoksen ennakoidaan tulouttavan kaupungille 0,275 miljoonaa euroa vuodessa. Onko noinkaan vaatimaton tuottotavoite realistinen?
2. Laitoksen on arvioitu polttavan 120.000 tonnia jätettä vuodessa. Kannattavuuslaskelmat on laskettu tämän luvun perusteella. Realistinen kertymä on korkeintaan 55.000 tonnia. Oulun kaupunki omistaa ainoastaan Oulun jätehuollon toimialueella kotitalouksissa syntyvän jätteen ja voi ohjata sen haluamaansa hyödyntämispaikkaan. Yritysten ja Oulun jätehuollon ulkopuolisten kuntien jätteiden käytöstä päättävät muut kuin Oulun kaupunki. Mistä laitos tulee saamaan tarvitsemansa jätepolttoaineen?
3. Oulun Jäte maksaa kaatopaikalle toimitettavasta jätteestä veroa valtiolle. Kustannus on merkittävä (30 eur/tonni) ja se peritään asiakkailta, siis kuntalaisilta veronmaksajilta ja yrityksiltä. Poltettavan jätteen suhteen veroa ei tarvitse maksaa. Miten kuntalaiset hyötyvät syntyvästä säästöstä, vai onko kyseessä veronmaksajien kustantama tulonsiirto valtiolta kunnalle?
4. Minkä sopimuksen perusteella Oulun Energia voi rakentaa laitoksen toisen yhtiön (Kemira) omistamalle tontille ja käyttää hyväkseen ko. yhtiön omistamaa infrastruktuuria? Miksei laitosta rakenneta kaupungin omistaman Toppilan lämpövoimalan yhteyteen? Millaiseen sopimukseen Oulun Energia ja Oulun Jäte ovat päässet polttoaineen käyttämisestä?
5. Onko polton tuloksena syntyvän höyryn tuottaminen jätteellä edullisempaa kuin biomassalla, turpeella tai hiilellä tuotetun höyryn?
6. Laitoksen käyttöiäksi on arvioitu 15 vuotta. Maksaako laitos tuossa ajassa itsensä ja tuottaako se riittävästi rahaa uuden laitoksen rakentamiseen? Nähdyt laskelmat eivät tue tällaista tavoitetta. Oulun Energian 2008 vuosikertomuksen mukaan yhtiöllä on vain kolme höyryasiakasta (OYS, keskuspesula ja Kemira). Vesivoimalaitoksen käyttöikä on 50 vuotta ja sen jälkeen turbiinikoneiston uusiminen maksaa vain murto-osan jätteenpolttolaitoksen uusimisesta. Vesivoimalaitos ja jätteenpolttolaitos eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
7. Epärealistisen ylimitoitettu laitos on taloudellisesti kannattamaton. Tarkastellaanko laitoksen tuottoa jatkossa omana yksikkönä vai kätketäänkö se "muun energiantuotantotoiminnan" sekaan? Toimiakseen kannattavasti on laitoksen hankittava jätettä sieltä, missä sitä tuotetaan, eli toisista kunnista, vaikkapa Argangelista Venäjältä. Onko mahdollista, että aggressiivinen jätteenhankinta aiheuttaa odottamatonta kilpailua ja niin ollen hintojen vääristymiä? Miten taataan, että oululaiset jätepolttoaineentuottajat ovat tasavertaisessa asemassa muiden kuntien yksityisten polttoainetuottajien kanssa?
8. Leijupetirakenteella toteutettuna laitos noudattaisi paremmin linjaamaamme kestävän kehityksen periaatetta ja takaisi jatkossakin monipuolisen jätteiden lajittelun ja hyötykäytön. Millä perusteella laitoksen polttotekniikaksi on kuitenkin esitetty massapolttoon perustuvaa arina-vaihtoehtoa, joka on leijupetikattila -vaihtoehtoa huomattavasti kalliimpi? Massapolttolaitos ei erottele jätettä, kaikki palaa. Toisaalta lupaehdoissa ja muissa asiakirjoissa kuitenkin puhutaan syntypaikkalajitellusta jätteestä. Onko tässä ristiriitaa tulevan käytännön suhteen? Onko muita toteuttamisvaihtoehtoja selvitetty? Ketkä ovat selvittäneet? Mikä on ollut esittelijöiden ja asiantuntijoiden asema ja intressi liittyen laitoksen rakentamista puoltavaan päätökseen?
9. Mitä epäkohtia ja riskejä jätteenpolttolaitos sisältää a) taloudellisesti kaupungille, b) kestävälle kehitykselle, c) yksityisille yrityksille, d) työllisyydelle ja e) nykyiselle Oulun jätehuollolle? Kannattaako niitä ottaa?
10. Voidaanko valtuuston tekemää lopullista rakentamispäätöstä lykätä, kunnes valtuutetut ovat saaneet vastaukset vähintään edellä esitettyihin kysymyksiin?
Heikki Pesämaa
valtuutettu (kok)
13.11.2009
Salatut elämät
Nukutan kärryissä pientä lasta, jonka olen kapaloinut lämpimien vällyjen alle. Kirkkaat silmät pistelevät suuntaani, kukkakuvioinen tutti nytkyy suussa. Kohta tulee aamupäivän uni. Olen rannalla. Oulujoki on pakkasyön aikana keräillyt suojakseen jäähileisiä lauttoja. Hämärässä aamunkajossa ujosti sihisten ne seurustelevat rantakivien kanssa. Suuri virta ei koskaan pysähdy, vain kivet jäävät sijoilleen odottamaan talvea. Katson jokea ja kohtaan siinä aikamme kuvan.
Ajan uupumaton virta ei seisahdu, mutta entä me? Olemmeko kylmiä kiviä rannalla, ilman kykyä pysyä mukana virrassa? Aika jättää meidät muistelemaan mennyttä kesää, jonka lämpö on jo aikaa sitten haihtunut. Kivet ovat kovia ja kuolleita, mutta virta kuljettaa elämän aineksia. Meidän on päästävä mukaan tai jäämme pakkaseen. Puhallan ulos pakkasilmaan höyryävää henkeä. Vauva nukahti, koira nostaa laiskasti takajalkaansa ja suihkauttaa uroisen merkkinsä ohuen lumikerroksen läpi. Ajaudun pohtimaan elämää.
Ymmärtääksemme elämää, on se kohdattava. Elämä on ihmisessä, mutta onko se kohdattavissa. Aidoista kohtaamistilaisuuksista alkaa olla pula; virtuaalisesti kohdattuna elämä on epätodellisuutta, hypnoottista harhaa. Silti siitä on kehittynyt toinen ja rinnakkainen todellisuus, joka on hyväksytty, ja josta valitettavasti on tultu riippuvaisiksi. Vedän raikasta ilmaa syvälle sisään. Näillä jokirannoilla on hiljaista. Jatkan verkkaista matkaani.
Jollei tulevaisuutemme ole ihmisessä, missä se sitten on? Jos ihminen on hukassa, kivenä virran vieressä, mikä on tulevaisuutemme? Valintojen kirjosta nostaisin esiin kaksi vastakohtaisuutta: virtuaalisen vetäytymisen ja inhimillisen läsnäolon - epätodellisuuden ja todellisuuden, teorian ja käytännön. Minua huolettaa ihmisten etääntyminen itsestään, toisistaan ja todellisuudesta kaikilla elämän tasoilla. Holhouksen nimissä ihmisiä lokeroiva yhteiskuntamme voi pahoin. Silti uskoni ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen ei horju.
Erheemme on siinä, että odotamme ihmettä. Olemme kuin kivet rannalla, toivomme virran kantavan meidät lämpimiin vesiin. Vaikka ihmettä ei ole luvassa, näivetämme sitä odottaessa itsemme apatiaan. Vesi ei kanna kiveä. Ei siis kannata olla kivi. Olemme ainoastaan uppiniskaisia, emme sentään typeriä. Ryhdytään tekemään pieniä asioita, tehdään niitä yksin tai yhdessä. Tekeminen on nyt tärkeintä. Kun teemme tarpeeksi paljon pieniä asioita, kasvaa niistä jotain suurempaa. Jotain, mitä emme vielä osaa tiedostaa. On päästävä takaisin aikamme kiitoon. Ellemme pian pääse virran mukaan, jäämme palelemaan rannalle. Vain virta kantaa lopulta lämpöön.
Yritetään yhdessä, onnistutaan ja pärjätään paremmin pahassa maailmassa. Lähden jokeni rannalta, jätän kivet kylmenemään ja päätän keittää kahvit.
Heikki Pesämaa
Ajan uupumaton virta ei seisahdu, mutta entä me? Olemmeko kylmiä kiviä rannalla, ilman kykyä pysyä mukana virrassa? Aika jättää meidät muistelemaan mennyttä kesää, jonka lämpö on jo aikaa sitten haihtunut. Kivet ovat kovia ja kuolleita, mutta virta kuljettaa elämän aineksia. Meidän on päästävä mukaan tai jäämme pakkaseen. Puhallan ulos pakkasilmaan höyryävää henkeä. Vauva nukahti, koira nostaa laiskasti takajalkaansa ja suihkauttaa uroisen merkkinsä ohuen lumikerroksen läpi. Ajaudun pohtimaan elämää.
Ymmärtääksemme elämää, on se kohdattava. Elämä on ihmisessä, mutta onko se kohdattavissa. Aidoista kohtaamistilaisuuksista alkaa olla pula; virtuaalisesti kohdattuna elämä on epätodellisuutta, hypnoottista harhaa. Silti siitä on kehittynyt toinen ja rinnakkainen todellisuus, joka on hyväksytty, ja josta valitettavasti on tultu riippuvaisiksi. Vedän raikasta ilmaa syvälle sisään. Näillä jokirannoilla on hiljaista. Jatkan verkkaista matkaani.
Jollei tulevaisuutemme ole ihmisessä, missä se sitten on? Jos ihminen on hukassa, kivenä virran vieressä, mikä on tulevaisuutemme? Valintojen kirjosta nostaisin esiin kaksi vastakohtaisuutta: virtuaalisen vetäytymisen ja inhimillisen läsnäolon - epätodellisuuden ja todellisuuden, teorian ja käytännön. Minua huolettaa ihmisten etääntyminen itsestään, toisistaan ja todellisuudesta kaikilla elämän tasoilla. Holhouksen nimissä ihmisiä lokeroiva yhteiskuntamme voi pahoin. Silti uskoni ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen ei horju.
Erheemme on siinä, että odotamme ihmettä. Olemme kuin kivet rannalla, toivomme virran kantavan meidät lämpimiin vesiin. Vaikka ihmettä ei ole luvassa, näivetämme sitä odottaessa itsemme apatiaan. Vesi ei kanna kiveä. Ei siis kannata olla kivi. Olemme ainoastaan uppiniskaisia, emme sentään typeriä. Ryhdytään tekemään pieniä asioita, tehdään niitä yksin tai yhdessä. Tekeminen on nyt tärkeintä. Kun teemme tarpeeksi paljon pieniä asioita, kasvaa niistä jotain suurempaa. Jotain, mitä emme vielä osaa tiedostaa. On päästävä takaisin aikamme kiitoon. Ellemme pian pääse virran mukaan, jäämme palelemaan rannalle. Vain virta kantaa lopulta lämpöön.
Yritetään yhdessä, onnistutaan ja pärjätään paremmin pahassa maailmassa. Lähden jokeni rannalta, jätän kivet kylmenemään ja päätän keittää kahvit.
Heikki Pesämaa
12.11.2009
Kylähenkeä puhaltamassa
Heikki Pesämaa, 11.11.09 Karjasilta, koulu
ONKO KYLÄHENKEÄ?
Miksi olisi kylähenkeä – eli mitä mitattavissa olevaa HYÖTYÄ siitä minulle olisi? Ja kuka tukee kylähenkeä, mitä hankkeita kylähengen kehittämiseksi on käynnissä?
Olemme ajautumassa pahoin voivan HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN kriisiin – pyyteetön vapaaehtoistyö ja luonteva avunanto (talkoot esim.) eivät ole trendikkäitä, - inhimillinen välittäminen on out, systeemi on ominut välittäjän tehtävän – se on meidän tuntema hyvinvointiyhteiskuntamme. Tänään TV:ssä mainostettiin virtuaalista maanviljelyä. On kuulemma kovasti virikkeellistä, kun voi virtuaalisesti ennen Kauniita ja Rohkeita, Emmerdaalia ja Salattuja Elämiä käydä hankkimassa virtuaalirahalla kasveja ja pistellä niitä peltoon yön ajaksi kasvamaan. Virtuaalisesti tietenkin. Hohhoijaa. Hypnoosia kaikki.
Kutsumustöistä (hoitoala, papit, poliisit, upseerit, jne…) ei makseta kilpailukykyistä korvausta, kutsumuksen osuus ulosmitataan palkasta. Silti kyseessä on monissa tapauksissa erittäin kriittiset tehtävät, jotka saavat merkityksen vasta suurimman omakohtaisen hädän keskellä. Palkkoja on vaikea nostaa, sen ymmärrän, mutta kutsumustyön arvostusta voisi ehkä muutoinkin kasvattaa.
No sitten hoivaan ja holhoukseen, joiden armo on ulotettu myös terveisiin ihmisiin – uusia diagnooseja tuotetaan (selittämätön paha olo, ”mikä mun on?”) ja lääketeollisuus kiirehtii kehittämään tarpeisiin aina vain uutta ratkaisua, siis kipulääkettä. Tällaisenaan kehitys johtaa siihen, ettei kohta kenenkään kannata olla terve. Pärjätäkseen on parempi olla edes pikkuisen ongelmallinen tai muuten vaan kipeä. Jos systeemi saa määrittää ihmisen onnen, on ihminen heikoilla.
Ihmisten on alettava kantamaan a) huolta ja b) vastuuta itsestään. Ihmisen täytyy rakastaa itseään aidosti sellaisena kun on, eikä sellaisena kuin TV:n ja netin opastamana haaveilisi olevan. Rakastakaa itseänne ihmiset, välittäkää lähimmäisistänne, ja huolehtikaa ympäristöstänne. Ihminen on osa todellista luontoa, maailmaa, missä aurinko sokaisee, hajoaminen haisee ja taudit tarttuvat. Emme saisi etääntyä kovin kauaksi todellisuudesta.
Myös sopimusperusteinen työmarkkinasysteemi on ajastaan jäljessä. Se on kallis, etäällä tämän ajan arjesta ja joustamaton. Se on tällaisenaan tullut tiensä päähän. Työmarkkinoille tarvitaan kokonaan uusia avauksia, joilla turvattaisiin paitsi työntekijöiden, myös koko kansantaloutemme selviytyminen ja pärjääminen. On jokseenkin irvokasta seurata näinä aikoina esim. meitä lähellä olevien laskettelukeskusten työtaistelutilannetta. Pohjoinen Suomi häviää eniten, etelästä tulleet tilapäistyöntekijät saattavat voittaa 30 euroa kuukausipalkkaansa, yhteensä noin 150 euroa vuodessa, verojen jälkeen 100 euroa. Sen satasen vuoksi olemme valmiita tuhoamaan tärkeää pohjoisen Suomen elinkeinoa.
AY-johtajat julistavat epämoraalisia vaatimuksiaan, totta kai, siitähän heille maksetaan vuorineuvostason korvausta. Kukapa ei lauluja laulelisi, kun isoa maksua vastaan lavalle pyydetään. Mutta kaikkiin ryhmiin jäykät yleissopimukset eivät sovellu. Johtajien olisi aika havahtua huomaamaan aikojen muuttuneen. Nyt tarvitaan paitsi työpaikkakohtaisia sopimuksia, myös työhistorian ja työkelpoisuuden huomioivia sopimuksia.
Nuorten työllistämisen tulee olla meidän kaikkien huolena. Ja se onkin kohtalokkaan kokoinen huoli! Nuoria on saatava töihin, nuorille on laadittava omat työsopimukset, jotka synnyttävät todellisia työllistymisen mahdollisuuksia. ERITYISLAINSÄÄDÄNTÖ on tarpeen. On kaikilla mittareilla tarkasteltuna kestämätöntä, että nuoret oppivat elämään sosiaaliluukulta, eivätkä enää edes nolostu impatessaan toimeentulonsa yhteiskunnalta. Kotona odottaa näyttöpääte, siellä on joka tarpeeseen viihdettä, anonyymiä sosiaalista mediaa ja muita virtuaalimaailman mahdollisuuksia. Mitä muuta nuori elääkseen tarvitsee? Huh! Tämä on pelottava skenaario, toivottavasti siitä ei synny MAAN TUHOISAA TAPAA. Monelle se on kuitenkin jo tätä päivää, ja myös tulevaisuutta.
Vanhusten hoitamisessa pelkästään on paljon työtarpeita, joita nuoret voisivat suorittaa. Kaikki tukityö on arvokasta ja tarpeellista. Myös kolmannen sektorin palveluntarjoajien suhteen on kehitettävä uusia työllistämisen mahdollisuuksia. Kukaan ei saa jäädä kotiin, kaikille on töitä! Huomattava on, että lähivuosina eläköityvät ihmiset ovat suuri ja osaava YRITTÄJÄRESURSSI. Senioriyrittäjille olisi luotava sopivan joustavia välineitä yrityksen perustamiseksi.
Kylähenki, siitähän tässä lopulta on kysymys. Ihmisen perustarpeista kuulua joukkoon, osallistua ja vaikuttaa. Kylähenkeä syntyy silloin, kun ihmiset ovat yhdessä ja yksituumaisia asumisensa laadun parantamiseen liittyvissä kysymyksissä. Aina se ei tarkoita valittamista tai protestointia, se voi olla luonteeltaan myös positiivista, esimerkiksi lauluiltoja, jumppatunteja tai vaikka maisemanhoitotöitä.
Kaikki joukolla kylähenkeä puhaltamaan!
ONKO KYLÄHENKEÄ?
Miksi olisi kylähenkeä – eli mitä mitattavissa olevaa HYÖTYÄ siitä minulle olisi? Ja kuka tukee kylähenkeä, mitä hankkeita kylähengen kehittämiseksi on käynnissä?
Olemme ajautumassa pahoin voivan HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN kriisiin – pyyteetön vapaaehtoistyö ja luonteva avunanto (talkoot esim.) eivät ole trendikkäitä, - inhimillinen välittäminen on out, systeemi on ominut välittäjän tehtävän – se on meidän tuntema hyvinvointiyhteiskuntamme. Tänään TV:ssä mainostettiin virtuaalista maanviljelyä. On kuulemma kovasti virikkeellistä, kun voi virtuaalisesti ennen Kauniita ja Rohkeita, Emmerdaalia ja Salattuja Elämiä käydä hankkimassa virtuaalirahalla kasveja ja pistellä niitä peltoon yön ajaksi kasvamaan. Virtuaalisesti tietenkin. Hohhoijaa. Hypnoosia kaikki.
Kutsumustöistä (hoitoala, papit, poliisit, upseerit, jne…) ei makseta kilpailukykyistä korvausta, kutsumuksen osuus ulosmitataan palkasta. Silti kyseessä on monissa tapauksissa erittäin kriittiset tehtävät, jotka saavat merkityksen vasta suurimman omakohtaisen hädän keskellä. Palkkoja on vaikea nostaa, sen ymmärrän, mutta kutsumustyön arvostusta voisi ehkä muutoinkin kasvattaa.
No sitten hoivaan ja holhoukseen, joiden armo on ulotettu myös terveisiin ihmisiin – uusia diagnooseja tuotetaan (selittämätön paha olo, ”mikä mun on?”) ja lääketeollisuus kiirehtii kehittämään tarpeisiin aina vain uutta ratkaisua, siis kipulääkettä. Tällaisenaan kehitys johtaa siihen, ettei kohta kenenkään kannata olla terve. Pärjätäkseen on parempi olla edes pikkuisen ongelmallinen tai muuten vaan kipeä. Jos systeemi saa määrittää ihmisen onnen, on ihminen heikoilla.
Ihmisten on alettava kantamaan a) huolta ja b) vastuuta itsestään. Ihmisen täytyy rakastaa itseään aidosti sellaisena kun on, eikä sellaisena kuin TV:n ja netin opastamana haaveilisi olevan. Rakastakaa itseänne ihmiset, välittäkää lähimmäisistänne, ja huolehtikaa ympäristöstänne. Ihminen on osa todellista luontoa, maailmaa, missä aurinko sokaisee, hajoaminen haisee ja taudit tarttuvat. Emme saisi etääntyä kovin kauaksi todellisuudesta.
Myös sopimusperusteinen työmarkkinasysteemi on ajastaan jäljessä. Se on kallis, etäällä tämän ajan arjesta ja joustamaton. Se on tällaisenaan tullut tiensä päähän. Työmarkkinoille tarvitaan kokonaan uusia avauksia, joilla turvattaisiin paitsi työntekijöiden, myös koko kansantaloutemme selviytyminen ja pärjääminen. On jokseenkin irvokasta seurata näinä aikoina esim. meitä lähellä olevien laskettelukeskusten työtaistelutilannetta. Pohjoinen Suomi häviää eniten, etelästä tulleet tilapäistyöntekijät saattavat voittaa 30 euroa kuukausipalkkaansa, yhteensä noin 150 euroa vuodessa, verojen jälkeen 100 euroa. Sen satasen vuoksi olemme valmiita tuhoamaan tärkeää pohjoisen Suomen elinkeinoa.
AY-johtajat julistavat epämoraalisia vaatimuksiaan, totta kai, siitähän heille maksetaan vuorineuvostason korvausta. Kukapa ei lauluja laulelisi, kun isoa maksua vastaan lavalle pyydetään. Mutta kaikkiin ryhmiin jäykät yleissopimukset eivät sovellu. Johtajien olisi aika havahtua huomaamaan aikojen muuttuneen. Nyt tarvitaan paitsi työpaikkakohtaisia sopimuksia, myös työhistorian ja työkelpoisuuden huomioivia sopimuksia.
Nuorten työllistämisen tulee olla meidän kaikkien huolena. Ja se onkin kohtalokkaan kokoinen huoli! Nuoria on saatava töihin, nuorille on laadittava omat työsopimukset, jotka synnyttävät todellisia työllistymisen mahdollisuuksia. ERITYISLAINSÄÄDÄNTÖ on tarpeen. On kaikilla mittareilla tarkasteltuna kestämätöntä, että nuoret oppivat elämään sosiaaliluukulta, eivätkä enää edes nolostu impatessaan toimeentulonsa yhteiskunnalta. Kotona odottaa näyttöpääte, siellä on joka tarpeeseen viihdettä, anonyymiä sosiaalista mediaa ja muita virtuaalimaailman mahdollisuuksia. Mitä muuta nuori elääkseen tarvitsee? Huh! Tämä on pelottava skenaario, toivottavasti siitä ei synny MAAN TUHOISAA TAPAA. Monelle se on kuitenkin jo tätä päivää, ja myös tulevaisuutta.
Vanhusten hoitamisessa pelkästään on paljon työtarpeita, joita nuoret voisivat suorittaa. Kaikki tukityö on arvokasta ja tarpeellista. Myös kolmannen sektorin palveluntarjoajien suhteen on kehitettävä uusia työllistämisen mahdollisuuksia. Kukaan ei saa jäädä kotiin, kaikille on töitä! Huomattava on, että lähivuosina eläköityvät ihmiset ovat suuri ja osaava YRITTÄJÄRESURSSI. Senioriyrittäjille olisi luotava sopivan joustavia välineitä yrityksen perustamiseksi.
Kylähenki, siitähän tässä lopulta on kysymys. Ihmisen perustarpeista kuulua joukkoon, osallistua ja vaikuttaa. Kylähenkeä syntyy silloin, kun ihmiset ovat yhdessä ja yksituumaisia asumisensa laadun parantamiseen liittyvissä kysymyksissä. Aina se ei tarkoita valittamista tai protestointia, se voi olla luonteeltaan myös positiivista, esimerkiksi lauluiltoja, jumppatunteja tai vaikka maisemanhoitotöitä.
Kaikki joukolla kylähenkeä puhaltamaan!
4.11.2009
Oulu - paska kaupunni!
Olemme suuressa kaupunkiorganisaatiossamme valmistelemassa suuren luokan investointia. Investointi oli Talousarvioesityksen mukaan jaettu kolmelle vuodelle alkaen jo parin kuukauden päästä koittavasta vuodesta 2010. Investoinnin arvo esityksessä oli yhteensä 81 miljoonaa euroa. Se on suuri summa rahaa. Kyseessä on konkreettisesti kaupunkimme suuntaa linjaava päätös, arvovalinta. Sen vuoksi näkisin hyvinkin tarpeelliseksi esittää valtuutetuille joitakin pohdinnan arvoisia kysymyksiä ja näkemyksiä, joiden avulla toivon herättäväni valtuutetut puoltamaan esitystäni Jätteenpolttolaitosinfon järjestämisestä. Kirjoitan minä -muodossa, mutta kohdistan sanani Sinulle, siinä missä itsellenikin.
1. Taustatiedot, onko niitä esitetty?
Suunnitelmat Jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta, toiminnasta ja kannattavuudesta ovat selviä ja ymmärrettäviä. Niihin tutustuttuani olen tullut riittävissä määrin tietoiseksi asiasta niin, että koen voivani perustella oululaisille päätökseni. Olen perehtynyt laadittuihin arvioihin ja laskelmiin. Olen myös saanut tarpeeksi taustatietoa suunnitelmiin vaikuttaneista lähtökohdista ja rakentamista puoltavista tekijöistä. Jätteenpolttolaitos on suunnitelmien perusteella kiistatta kannattava hanke, joka esitettyjen dokumenttien perusteella on rakennettava sellaisena kuin esitetty. Jos näin olisi, ei tätä kirjettä tarvittaisi. Mitä dokumentteja minä oikeasti olen saanut tutustuttavakseni? Olenko sittenkään vakuuttunut kannastani vai epäröinkö vielä?
2. Kestävä kehitys – kaupungin toimintaa ohjaava arvo
Olen mielestäni valistunut ihminen, harrastan ja kannatan muun muassa jätteiden lajittelua ja kierrätystä. Se on osa kestävää kehitystä, joka liittää yhteen yhteiskuntamme taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia tarpeita. Saatan ylpeänä todeta, että kestävän kehityksen periaatteet on kirjoitettu kaupungin toimintaa ohjaavaksi suositukseksi. Mielestäni jätteitä ei pitäisi kaataa kaatopaikoille nykyisiä määriä, vaan sekalaisesta jätteestä olisi erotettava kierrätykseen ja muuhun uusiokäyttöön kelpaava materiaali sekä erikseen poltettava energiajäte. Jätteenpolttolaitokselle myönnetyssä ympäristöluvassa oikeutetaan laitos polttamaan syntypaikkalajiteltua sekajätettä. Mitä se on käytännössä? Mitä tarkoitetaan syntypaikkalajitellulla sekajätteellä?
3. Työllistämisen mahdollisuudet
Jätemateriaalin vastaanotto, lajittelu sekä jalostaminen voisivat työllistää ison joukon sellaisia vajaakuntoisia ja vaikeasti työllistettäviä oululaisia kanssaihmisiämme, joiden työllistämistilaisuuksien edistämisen tulee mielestäni olla yksi meidän päättäjien suurimmista tehtävistä. Näenkö nämä mahdollisuudet, vai rajoittavatko ahtaat ennakkokäsitykseni katsantoni keilaa?
4. Ympäristöteknologia
Ympäristöön ja energiantuotantoon liittyvät innovaatiot ovat mahdollisuuksia, joita meidän päättäjien olisi osaltamme tuettava. Annammeko insinööreillemme mahdollisuuden uusien innovaatioiden kehittämiseen vai latistammeko väärillä ratkaisuillamme koko viherteknologisen luovuuden? Uuden ja suuren Jätteenpolttolaitoksen rakentaminen ei edistä ympäristö- tai energiantuotantoinnovaatioiden syntymistä, sillä se polttaa materiaaliin katsomatta kaiken palavan jätteen. Olenko tietoinen valtakunnallisista kierrätystavoitteista, mitä ne ovat ja miten ne on huomioitu?
5. Yritysvaikutukset - työpaikkaodotukset
Ovatko asianosaiset poliittiset päättäjät Jätteenpolttolaitoksen valmisteluvaiheessa tavanneet riippumattomia asiantuntijoita ja jätetoimialan yksityisiä oululaisia toimijoita? Onko yritysvaikutusten arviointia tehty, tarvitseeko sitä tehdä kun on kyse julkisesta investoinnista? Kuitenkin kummeksun, miksi meillä sitten niin paljon puhutaan elinkeinojen tukemisesta, yrittäjyysmahdollisuuksien kehittämisestä ja uusien yritysten perustamisesta. Ovatko alalla toimivien yrittäjien ja yhdistysten kannanotot ja näkemykset huomioitu mukaan selvitykseen? Jos näin on menetelty, ovatko kaikki realistiset vaihtoehdot jätteiden hyödyntämiseksi nyt kartoitettu, vertailtu ja tutkittu? Olenko minä tästä missään määrin tietoinen? Tiedänkö, keitä ovat lausuntoja laatineet asiantuntijat ja mitä tahoa he edustavat? Ovatko he alun alkaen ollenkaan riippumattomia? Hyväksyisinkö minä kaikki selvitykset? Voisinko nyt sanoa tutustuneeni ja ymmärtäneeni tutkimusten tulokset ja tuloksien syntymiseen vaikuttaneet tekijät?
6. Lobbaus
Onko todempaa sittenkin, etten ole itse välittänyt, enkä oikeastaan ehtinytkään ottaa selvää tästä Oulun kaupungin kaikkien aikojen suurimpiin lukeutuvasta yksittäisestä investoinnista. Kuitenkin rakentamispäätöstä kenties puoltava kantani on muodostunut asianosaisilta viranhaltijoilta tai puolueryhmästä saamieni yksiselitteisten ohjeiden, neuvojen tai tietojen perusteella. Uuden Jätteenpolttolaitoksen rakentaminen on siis käsitykseni mukaan ainoa perusteltavissa oleva vaihtoehto. Hyväksynkö kiltisti, että omassa puolueryhmässäni on minua kokeneempia valtuutettuja, joiden kuuluukin ohjata käsityksiäni? Oletanko sinisilmäisesti heidän olevan minua paremmin perillä jätteenkäsittelyasioista; aivan kuten myös ovat muista systeemin asioista?
7. Toppilan toinen kattila
Oulun kaupunki omistaa Oulun Energia liikelaitoksen. Oulun Energia omistaa Toppilan Lämpövoimalan, jossa tiedän poltettavan pääasiassa turvetta, mutta joskus myös kivihiiltä, haketta ja muutakin biomassaa. Toppilan Lämpövoimalassa on kaksi polttoyksikköä, joista toista voitaisiin muuttaa soveltuvaksi myös jätteenpolttotarkoitukseen. Tätäkin vaihtoehtoa olisi mielestäni syytä selvittää perusteellisemmin ja puolueettomammin ennen lopullista päätöstämme uuden Jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta. Uudelle Jätteenpolttolaitokselle varatulla sijaintipaikalla Kemiran tehdasalueella toimii jo nyt jätteiden polttoon soveltuva laitos, jossa on suoritettu jätteiden polttoa tutkimusmielessä. Mitä sellaista tietoa sieltä on saatu ja saadaan, mikä ei olisi ollut saatavilla toimivista jätteenpolttolaitoksista? Olisinko kiinnostunut kuulemaan koepoltosta enemmän? Kiinnostaisiko minua myös tietää miten suuria hiilidioksidipäästöjä suunniteltu Jätteenpolttolaitos aiheuttaisi ja miten ne vaikuttaisivat meidän päästötavoitteisiin? Päästöistä puhutaan paljon, mutta minä en osaisi vastata kuinka me omilla päätöksillämme edistämme tai eliminoimme Valtioneuvoston asettamia tavoitteita.
8. Oulu – Paska kaupunni
Jätteestä on tarkoitus uuden Jätteenpolttolaitoksen ansiosta tehdä kaupungille iso bisnes, suurin piirtein kuten Merikosken vesivoimalaitos. Kyllähän Ouluun vettä virtaa, mutta miten lienee jätevirtojen laita. Bisnekseen on vuosikymmenten pituinen ja kitkerän kuminkäryinen matka, sillä tässä mielessä tarkoitettuna bisnes syntyy vasta silloin, kun se on kansalaisille ja kaupungille kannattavaa. Kannattavaksi Jätteenpolttolaitos voidaan toki visioida etukäteislaskelmissa. Asetetaan vain riittävän suuria lukuja kuvaamaan toiminnan teoreettista kannattavuutta. Olenko minä riittävän tietoinen, millaisiin laskelmiin kannattavuutta kuvaavat arviot perustuvat ja mistä lähteistä nuo kovin houkuttelevan oloiset luvut on tuotettu? Tiedänkö varmasti, että niillä on kestävää moraalista pohjaa. Olenko pohtinut, suostuisivatko oululaiset sähkönkuluttajat maksamaan huomattavasti korotettuina energiamaksuina uuden Jätteenpolttolaitoksen kannattavaksi? Entä onko se oikein, että kuluttajat maksavat uudelle laitokselle paitsi tuottamastaan polttoaineesta myös sen polttamisen tuloksena syntyvästä energiasta? Koenko bisnesmallin tällaisenaan olevan oikeudenmukainen?
9. Mistä riittää roska
Laskelmien mukaisesti uusi Jätteenpolttolaitos tulisi hyödyntämään eli polttamaan 130 000 tonnia jätettä vuodessa. Nykyisin Oulun seutukunnan alueelta tuotetaan enintään 50 000 tonnia poltettavaksi sopivaa jätettä ja sekin määrä vähenee vuosittain kahdella prosentilla. Oulu on Pohjois-Suomen johtava talousalue. Muut pohjoisen alueet yhdessäkään eivät tuota laskelmista puuttuvaa osuutta jätteistä. Onkin ilmeistä, että Oulun uuteen Jätteenpolttolaitokseen hankitaan polttoainetta naapurimaista. Ruotsin puolella toimii jätteenpolttolaitoksia, tosin mm. jätteen vähenemisestä johtuen nekin toimivat nykyisin pääosin vajaalla kapasiteetilla. Ruotsin puolelle poltettavaa jätettä toimitetaan täältä Pohjois-Suomesta, mm. Kemin ja Tornion alueilta. Venäjän puolella ei ilmeisesti ole läntisten vaatimusten mukaisia jätteenpolttoon soveltuvia laitoksia, vaikka sielläkin toki jätettä tuotetaan. Olenko omaa kantaa muodostaessani ottanut huomioon, että Oulun uusi Jätteenpolttolaitos hankkisi polttoaineekseen kelpaavaa jätettä myös Venäjältä?
10. Karhunpalvelus kansalaistaidolle
Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana suomalaisia, kuten meitä oululaisiakin, on opetettu ja kehotettu lajittelemaan jätteemme. Ilokseni olen havainnut, että oppi alkaa mennä perille. Tästä yhtenä osoituksena on nähtävä Ruskon kaatopaikalla mainiosti toimiva ja suosittu jätteiden lajitteluasema. Tällaista kansalaistaidon kehitystä meidän on minun mielestäni syytä jatkaa ja suosia. Uuden Jätteenpolttolaitoksen myötä kotitalousjätteiden lajitteleminen menettäisi kokonaan alkuperäisen merkityksensä ja palaisimme valveutuneisuutemme suhteen takaisin seitsemänkymmentäluvulle. Haluanko olla vaikuttamassa negatiiviseen kehitykseen kaupungissamme?
11. Esitys Valtuustoinfon järjestämiseksi
Olen kiinnostunut kaupunkimme asioista. Siksi ryhdyin alun alkaenkin ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Kannan päättäjän vastuuta perehtymällä mahdollisimman objektiivisesti käsiteltäviin asioihin.
Tahdon osaltani olla mukana rakentamassa kotikaupungistani viihtyisää ja elinvoimaista elinympäristöä niin meille itsellemme kuin tuleville sukupolvillekin. Tiedän isojen laitosinvestointien pitkäkestoiset ja kauaskantoiset vaikutukset ja otan ne päätöksiä tehdessäni huomioon. Jonain kauniina päivänä tahdon sanoa olevani yksi niistä oululaisista päättäjistä, jotka kerran yhdessä hyväksyttyjen arvojen mukaisesti asettivat ihmisen systeemin edelle.
Olen esittänyt järjestettäväksi yksinomaan Jätteenpolttolaitokseen liittyvää Valtuustoinfo-tilaisuutta ennen lopullista päätöstä laitoksen rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä.
Heikki Pesämaa
1. Taustatiedot, onko niitä esitetty?
Suunnitelmat Jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta, toiminnasta ja kannattavuudesta ovat selviä ja ymmärrettäviä. Niihin tutustuttuani olen tullut riittävissä määrin tietoiseksi asiasta niin, että koen voivani perustella oululaisille päätökseni. Olen perehtynyt laadittuihin arvioihin ja laskelmiin. Olen myös saanut tarpeeksi taustatietoa suunnitelmiin vaikuttaneista lähtökohdista ja rakentamista puoltavista tekijöistä. Jätteenpolttolaitos on suunnitelmien perusteella kiistatta kannattava hanke, joka esitettyjen dokumenttien perusteella on rakennettava sellaisena kuin esitetty. Jos näin olisi, ei tätä kirjettä tarvittaisi. Mitä dokumentteja minä oikeasti olen saanut tutustuttavakseni? Olenko sittenkään vakuuttunut kannastani vai epäröinkö vielä?
2. Kestävä kehitys – kaupungin toimintaa ohjaava arvo
Olen mielestäni valistunut ihminen, harrastan ja kannatan muun muassa jätteiden lajittelua ja kierrätystä. Se on osa kestävää kehitystä, joka liittää yhteen yhteiskuntamme taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia tarpeita. Saatan ylpeänä todeta, että kestävän kehityksen periaatteet on kirjoitettu kaupungin toimintaa ohjaavaksi suositukseksi. Mielestäni jätteitä ei pitäisi kaataa kaatopaikoille nykyisiä määriä, vaan sekalaisesta jätteestä olisi erotettava kierrätykseen ja muuhun uusiokäyttöön kelpaava materiaali sekä erikseen poltettava energiajäte. Jätteenpolttolaitokselle myönnetyssä ympäristöluvassa oikeutetaan laitos polttamaan syntypaikkalajiteltua sekajätettä. Mitä se on käytännössä? Mitä tarkoitetaan syntypaikkalajitellulla sekajätteellä?
3. Työllistämisen mahdollisuudet
Jätemateriaalin vastaanotto, lajittelu sekä jalostaminen voisivat työllistää ison joukon sellaisia vajaakuntoisia ja vaikeasti työllistettäviä oululaisia kanssaihmisiämme, joiden työllistämistilaisuuksien edistämisen tulee mielestäni olla yksi meidän päättäjien suurimmista tehtävistä. Näenkö nämä mahdollisuudet, vai rajoittavatko ahtaat ennakkokäsitykseni katsantoni keilaa?
4. Ympäristöteknologia
Ympäristöön ja energiantuotantoon liittyvät innovaatiot ovat mahdollisuuksia, joita meidän päättäjien olisi osaltamme tuettava. Annammeko insinööreillemme mahdollisuuden uusien innovaatioiden kehittämiseen vai latistammeko väärillä ratkaisuillamme koko viherteknologisen luovuuden? Uuden ja suuren Jätteenpolttolaitoksen rakentaminen ei edistä ympäristö- tai energiantuotantoinnovaatioiden syntymistä, sillä se polttaa materiaaliin katsomatta kaiken palavan jätteen. Olenko tietoinen valtakunnallisista kierrätystavoitteista, mitä ne ovat ja miten ne on huomioitu?
5. Yritysvaikutukset - työpaikkaodotukset
Ovatko asianosaiset poliittiset päättäjät Jätteenpolttolaitoksen valmisteluvaiheessa tavanneet riippumattomia asiantuntijoita ja jätetoimialan yksityisiä oululaisia toimijoita? Onko yritysvaikutusten arviointia tehty, tarvitseeko sitä tehdä kun on kyse julkisesta investoinnista? Kuitenkin kummeksun, miksi meillä sitten niin paljon puhutaan elinkeinojen tukemisesta, yrittäjyysmahdollisuuksien kehittämisestä ja uusien yritysten perustamisesta. Ovatko alalla toimivien yrittäjien ja yhdistysten kannanotot ja näkemykset huomioitu mukaan selvitykseen? Jos näin on menetelty, ovatko kaikki realistiset vaihtoehdot jätteiden hyödyntämiseksi nyt kartoitettu, vertailtu ja tutkittu? Olenko minä tästä missään määrin tietoinen? Tiedänkö, keitä ovat lausuntoja laatineet asiantuntijat ja mitä tahoa he edustavat? Ovatko he alun alkaen ollenkaan riippumattomia? Hyväksyisinkö minä kaikki selvitykset? Voisinko nyt sanoa tutustuneeni ja ymmärtäneeni tutkimusten tulokset ja tuloksien syntymiseen vaikuttaneet tekijät?
6. Lobbaus
Onko todempaa sittenkin, etten ole itse välittänyt, enkä oikeastaan ehtinytkään ottaa selvää tästä Oulun kaupungin kaikkien aikojen suurimpiin lukeutuvasta yksittäisestä investoinnista. Kuitenkin rakentamispäätöstä kenties puoltava kantani on muodostunut asianosaisilta viranhaltijoilta tai puolueryhmästä saamieni yksiselitteisten ohjeiden, neuvojen tai tietojen perusteella. Uuden Jätteenpolttolaitoksen rakentaminen on siis käsitykseni mukaan ainoa perusteltavissa oleva vaihtoehto. Hyväksynkö kiltisti, että omassa puolueryhmässäni on minua kokeneempia valtuutettuja, joiden kuuluukin ohjata käsityksiäni? Oletanko sinisilmäisesti heidän olevan minua paremmin perillä jätteenkäsittelyasioista; aivan kuten myös ovat muista systeemin asioista?
7. Toppilan toinen kattila
Oulun kaupunki omistaa Oulun Energia liikelaitoksen. Oulun Energia omistaa Toppilan Lämpövoimalan, jossa tiedän poltettavan pääasiassa turvetta, mutta joskus myös kivihiiltä, haketta ja muutakin biomassaa. Toppilan Lämpövoimalassa on kaksi polttoyksikköä, joista toista voitaisiin muuttaa soveltuvaksi myös jätteenpolttotarkoitukseen. Tätäkin vaihtoehtoa olisi mielestäni syytä selvittää perusteellisemmin ja puolueettomammin ennen lopullista päätöstämme uuden Jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta. Uudelle Jätteenpolttolaitokselle varatulla sijaintipaikalla Kemiran tehdasalueella toimii jo nyt jätteiden polttoon soveltuva laitos, jossa on suoritettu jätteiden polttoa tutkimusmielessä. Mitä sellaista tietoa sieltä on saatu ja saadaan, mikä ei olisi ollut saatavilla toimivista jätteenpolttolaitoksista? Olisinko kiinnostunut kuulemaan koepoltosta enemmän? Kiinnostaisiko minua myös tietää miten suuria hiilidioksidipäästöjä suunniteltu Jätteenpolttolaitos aiheuttaisi ja miten ne vaikuttaisivat meidän päästötavoitteisiin? Päästöistä puhutaan paljon, mutta minä en osaisi vastata kuinka me omilla päätöksillämme edistämme tai eliminoimme Valtioneuvoston asettamia tavoitteita.
8. Oulu – Paska kaupunni
Jätteestä on tarkoitus uuden Jätteenpolttolaitoksen ansiosta tehdä kaupungille iso bisnes, suurin piirtein kuten Merikosken vesivoimalaitos. Kyllähän Ouluun vettä virtaa, mutta miten lienee jätevirtojen laita. Bisnekseen on vuosikymmenten pituinen ja kitkerän kuminkäryinen matka, sillä tässä mielessä tarkoitettuna bisnes syntyy vasta silloin, kun se on kansalaisille ja kaupungille kannattavaa. Kannattavaksi Jätteenpolttolaitos voidaan toki visioida etukäteislaskelmissa. Asetetaan vain riittävän suuria lukuja kuvaamaan toiminnan teoreettista kannattavuutta. Olenko minä riittävän tietoinen, millaisiin laskelmiin kannattavuutta kuvaavat arviot perustuvat ja mistä lähteistä nuo kovin houkuttelevan oloiset luvut on tuotettu? Tiedänkö varmasti, että niillä on kestävää moraalista pohjaa. Olenko pohtinut, suostuisivatko oululaiset sähkönkuluttajat maksamaan huomattavasti korotettuina energiamaksuina uuden Jätteenpolttolaitoksen kannattavaksi? Entä onko se oikein, että kuluttajat maksavat uudelle laitokselle paitsi tuottamastaan polttoaineesta myös sen polttamisen tuloksena syntyvästä energiasta? Koenko bisnesmallin tällaisenaan olevan oikeudenmukainen?
9. Mistä riittää roska
Laskelmien mukaisesti uusi Jätteenpolttolaitos tulisi hyödyntämään eli polttamaan 130 000 tonnia jätettä vuodessa. Nykyisin Oulun seutukunnan alueelta tuotetaan enintään 50 000 tonnia poltettavaksi sopivaa jätettä ja sekin määrä vähenee vuosittain kahdella prosentilla. Oulu on Pohjois-Suomen johtava talousalue. Muut pohjoisen alueet yhdessäkään eivät tuota laskelmista puuttuvaa osuutta jätteistä. Onkin ilmeistä, että Oulun uuteen Jätteenpolttolaitokseen hankitaan polttoainetta naapurimaista. Ruotsin puolella toimii jätteenpolttolaitoksia, tosin mm. jätteen vähenemisestä johtuen nekin toimivat nykyisin pääosin vajaalla kapasiteetilla. Ruotsin puolelle poltettavaa jätettä toimitetaan täältä Pohjois-Suomesta, mm. Kemin ja Tornion alueilta. Venäjän puolella ei ilmeisesti ole läntisten vaatimusten mukaisia jätteenpolttoon soveltuvia laitoksia, vaikka sielläkin toki jätettä tuotetaan. Olenko omaa kantaa muodostaessani ottanut huomioon, että Oulun uusi Jätteenpolttolaitos hankkisi polttoaineekseen kelpaavaa jätettä myös Venäjältä?
10. Karhunpalvelus kansalaistaidolle
Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana suomalaisia, kuten meitä oululaisiakin, on opetettu ja kehotettu lajittelemaan jätteemme. Ilokseni olen havainnut, että oppi alkaa mennä perille. Tästä yhtenä osoituksena on nähtävä Ruskon kaatopaikalla mainiosti toimiva ja suosittu jätteiden lajitteluasema. Tällaista kansalaistaidon kehitystä meidän on minun mielestäni syytä jatkaa ja suosia. Uuden Jätteenpolttolaitoksen myötä kotitalousjätteiden lajitteleminen menettäisi kokonaan alkuperäisen merkityksensä ja palaisimme valveutuneisuutemme suhteen takaisin seitsemänkymmentäluvulle. Haluanko olla vaikuttamassa negatiiviseen kehitykseen kaupungissamme?
11. Esitys Valtuustoinfon järjestämiseksi
Olen kiinnostunut kaupunkimme asioista. Siksi ryhdyin alun alkaenkin ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Kannan päättäjän vastuuta perehtymällä mahdollisimman objektiivisesti käsiteltäviin asioihin.
Tahdon osaltani olla mukana rakentamassa kotikaupungistani viihtyisää ja elinvoimaista elinympäristöä niin meille itsellemme kuin tuleville sukupolvillekin. Tiedän isojen laitosinvestointien pitkäkestoiset ja kauaskantoiset vaikutukset ja otan ne päätöksiä tehdessäni huomioon. Jonain kauniina päivänä tahdon sanoa olevani yksi niistä oululaisista päättäjistä, jotka kerran yhdessä hyväksyttyjen arvojen mukaisesti asettivat ihmisen systeemin edelle.
Olen esittänyt järjestettäväksi yksinomaan Jätteenpolttolaitokseen liittyvää Valtuustoinfo-tilaisuutta ennen lopullista päätöstä laitoksen rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä.
Heikki Pesämaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
