Ihminen Inside.
Tutkitaan ja tulkitaan aikaa. Johdetaan ajatuksia. Omia ajatuksia.
Ollaksemme yhdessä hyviä, on jokaisen ensiksi koettava olevansa kelvollinen.
Kaksi kelvollista ovat yhdessä hyvä.
Hyvä yhteiskunta koostuu kelvollisista kansalaisista.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Eli.
Olemaan yhtä kuin Jumala. Olemaan yhtä ja yhteydessä.
Mutta.
Ihminen on kasvanut erilleen. Eristäytynyt yhteydestä. Ihminen on pettänyt paratiisin.
Ja.
Ihminen on ulkoistanut Jumalayhteytensä uskonnoille ja kirkoille.
Siis.
Yhteys on tuotteistettu ja hinnoiteltu.
Joten.
Määritelty jumalsuhde on ehdollistettu yhteys; häiritty, vääristelty ja menetetty yhteys.
Koska.
Yhteys on ihminen ihmisessä. Ihminen on portti ja vastaanotin.
Niinpä.
Ihmisen on itse avattava portti itsessään ja itse viritettävä oma vastaanottonsa oikealle kanavalle.
Aivan.
Raamatusta:
”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”
Oma tulkintani voisi olla:
”Minussa on tie, totuus ja koko elämä – minä itse ja minun maailmani. Yhteys rakkauteen kulkee minun itseni kautta. Joka ymmärtää tämän, voi elää tasapainoisena, eikä mikään pelko voi ohjata tai rajoittaa hänen toimintaansa.”
Onko usko sitten enemmän tietoisuutta omasta itsestään kuin uskoa yli-inhimilliseen tarustoon? Ihmisen sisäinen minätietoisuus (eli henkilökohtainen maailmankuva, tehtyjen valintojen taustat ja minän syvimmät tuntemukset) vastaan ulkoapäin opetettu, ehdollistettu ja ohjattu usko.
Kumpi totuus on kestävämpi, minuuden vai ideologian? Kumpi on vaikuttavampaa, kumpi vastuullisempaa, kumpi rehellisempää?
Mikä on ymmärrettävä, on aika.
Oivallukset ovat yksityisiä ja toisten oivalluksista riippumattomia.
Aika asettaa vaatimuksia ja rajoitteita.
Mikä siis on unohdettava, on aika.
Mikä on tarpeen, on totuuden tulkinta.
Ymmärtäminen on yksilöllistä ja ainutkertaista.
Tulkinta tuo tarvetta ohjata ymmärrystä ja asettaa ehtoja.
Mikä siis on tuomittava, on tulkinta.
Mikä edistää tietoisuutta, on julistus.
Hyväksyminen ja omaksuminen ovat sisäänrakennettuja tiloja.
Julistus on vallananastaja ihmisen pyhässä tilassa.
Mikä siis on tarpeetonta, on julistus.
Kuuntele, äläkä puhu, ellei sinulla ole mitään sanottavaa.
Lue, äläkä kirjoita, ellei sinulla ole mitään kerrottavaa.
Katsele, äläkä esitä, ellei sinulla ole mitään näytettävää.
Vaikene, äläkä vakuuta, ellei sinulla ole mitään asiaa.
Kysy, onko se mikä tuntuu, hyvä ja onko se tarpeellista.
Kysy, onko se mikä tuntuu, minussa ja onko sitä tarpeeksi.
Kysy, onko se mikä tuntuu, jo tulossa ja onko sillä tarkoitusta.
Jos se niin on, anna sen tulla.
Pyydä tunne jäämään,
tutki ja tunnustele sitä, sillä se on sinun tuntemuksesi.
Sinun yksin.
Anna sen asettua ja kasvaa,
anna sen olla,
anna sen olla oma tuntemuksesi.
Sinun yksin.
Ihminen on valjastanut itsensä ahneuden orjaksi,
Ihminen on ottanut kaverikseen kiireen ja vimman,
Yhden elämän aikana kaikki. Yksin minulle ja yhä enemmän.
Hyvyyttä on mahdoton määritellä, sillä määriteltynä hyvyys on paha.
Ihmistä on mahdoton määritellä, sillä määriteltynä ihminen on heikko.
Meidän tehtävämme on elää. Tutkitaan ja tulkitaan aikaa, ei ihmistä.
Olemme olemassa nyt ja aina.
Mitä voimme sanoa, on ajatus,
Mitä voimme kertoa, on kokemus,
Ja mitä voimme esittää, on asia.
Ihminen itse vastaa itsestään, omista kohtaamisistaan ja kokemustensa merkittävyydestä.
Ihminen itse ottaa ja antaa, sen minkä ymmärtää.
Aamuyöllä 23.2.2011
18.2.2011
Kansanedustajaehdokas. - Miksi?
Elämme merkittäviä aikoja.
Maailma on murroksessa, maapallomme sydämessä on rytmihäiriöitä. Muiden muassa massiiviset ympäristökatastrofit, sademetsien tuhoaminen, Arabimaiden levottomuudet, Kiinan ekspansiot Afrikassa, kasvava terrorisminuhka, Wikileaks, finanssimarkkinoiden epäselvyydet ja yleinen talouden taantuma ovat pysäyttäneet päättäjiä eri foorumeilla pohtimaan, mitä on tapahtumassa ja mihin suuntaan ihmiskuntaa tahdotaan johtaa. Iso uhka on informaatiotulva. Tuhansien totuuksien joukosta olisi osattava valita ne oikeat ja pysyä niiden viitoittamalla kurssilla läpi myrskyjen ja myllerrysten.
Elämme merkittäviä aikoja. Hyvää huomenta Suomi!
Suomalaisuudelle on syntymässä maailmanlaajuista tilausta. Onkin siksi perusteltua stopata tuumaamaan, mitä suomalaisuus on. Suomalaisuuden suurin saavutus on ollut itsenäisen kansakunnan syntyminen 1917. Suomalaisuuden suurin menetys on ollut vapauden menetys vuosina 1944-1995. Suomalaisuus hakee yhä suuntaansa, vaikka sen isoimman uhkan katoamisesta tuleekin kuluneeksi jo kaksikymmentä vuotta. Suomalaisuus on selviämisoppi, joka mahdollistaa pienen kansamme säilymisen. Oppiamme ei tuhota ulkoapäin. Vakavin vaara uhkaa sisältä päin ja on suomenkielinen.
Sotien jälkeistä politiikkaamme ovat edustaneet toimet, joilla ikivanhaa kansallista identiteettiämme on loukattu ja häpäisty. Turhanpäiväinen nöyristeleminen, naapureiden kadehtiminen ja suurvaltojen mielisteleminen eivät ole palvelleet itsenäisyytemme alkuperäistä ideaa; kansallista vapautta ja kansalaisten keskinäistä oikeudenmukaisuutta. Suomalaisuus on selviämisoppi, jonka syvin olemus löytyy meistä itsestämme. Se on mielenvoimiemme puhtaus, vahvuus ja sinnikkyys.
Sodat koettelivat koko kansakuntaamme. Menetimme sotien seurauksena kymmeniätuhansia ihmishenkiä, arvokkaimman kymmenesosan maa-alueestamme, maksoimme mittavat sotakorvaukset ja jouduimme rauhansopimuksen jälkeenkin elämään ja sopeutumaan pelkoihimme. Sotien aika ja sotia seuranneet vaaranvuodet ovat kansallinen kipupisteemme. Trauma, josta selviämisen prosessi on yhä kesken. Onkin vielä yksi menetys, josta ei juuri puhuta; aiemmin ei ole saanut, eikä ole uskallettu. Nyt ei enää osata, kun ei taustoja tarpeeksi ymmärretä.
Suomalaisuuden arvopuhtauteen kasvoi ruosteiset reunat, jotka alkoivat kuristaa kilpemme kirkkautta. Uskomme vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen hiipui. Ajattelumme pyrittiin ulkoistamaan järjestöille ja punapoliittisille liikkeille. Maailmankatsomuksemme joutui harhaisille poluille. Alkoi vahvan vastakkainasettelun aika. Taantumuksellisuutta kesti vuoteen 1995, jolloin EU-jäsenyyden ja jääkiekon MM-kullan tukemina saimme viimein tilaa vapaammalle näkemyksellisyydelle. Moni ryhtyi kysymään itseltään, kuka minä olen ja mitkä ovat taustani. Ne, jotka olisivat voineet vastata, vetelivät silloin jo viimeisiään. Kansallisen identiteettimme kipinää ei ollut kuitenkaan kokonaan poljettu sammuksiin.
Tällaisen ahdasmielisen taustan valossa ja lähitulevaisuutemme suuret haasteet ymmärtäen käsitämme myös, että Suomi-laivan peräsimeen on kutsuttava viisas ja vahva kapteeni. Mutta myös aluksen miehistön on oltava pystyvää. Heidän täytyy jaksaa väsymättä huolehtia laivamme merikelpoisuudesta ja laivahenkilöstön kunnosta.
Elämme merkittäviä aikoja. Minkälaiset ajat koittavat huhtikuun jälkeen, se jää nähtäväksi. Isänmaa kutsuu, kansa vastaa, valistuneimmat tulkoon valituiksi.
Heikki
Maailma on murroksessa, maapallomme sydämessä on rytmihäiriöitä. Muiden muassa massiiviset ympäristökatastrofit, sademetsien tuhoaminen, Arabimaiden levottomuudet, Kiinan ekspansiot Afrikassa, kasvava terrorisminuhka, Wikileaks, finanssimarkkinoiden epäselvyydet ja yleinen talouden taantuma ovat pysäyttäneet päättäjiä eri foorumeilla pohtimaan, mitä on tapahtumassa ja mihin suuntaan ihmiskuntaa tahdotaan johtaa. Iso uhka on informaatiotulva. Tuhansien totuuksien joukosta olisi osattava valita ne oikeat ja pysyä niiden viitoittamalla kurssilla läpi myrskyjen ja myllerrysten.
Elämme merkittäviä aikoja. Hyvää huomenta Suomi!
Suomalaisuudelle on syntymässä maailmanlaajuista tilausta. Onkin siksi perusteltua stopata tuumaamaan, mitä suomalaisuus on. Suomalaisuuden suurin saavutus on ollut itsenäisen kansakunnan syntyminen 1917. Suomalaisuuden suurin menetys on ollut vapauden menetys vuosina 1944-1995. Suomalaisuus hakee yhä suuntaansa, vaikka sen isoimman uhkan katoamisesta tuleekin kuluneeksi jo kaksikymmentä vuotta. Suomalaisuus on selviämisoppi, joka mahdollistaa pienen kansamme säilymisen. Oppiamme ei tuhota ulkoapäin. Vakavin vaara uhkaa sisältä päin ja on suomenkielinen.
Sotien jälkeistä politiikkaamme ovat edustaneet toimet, joilla ikivanhaa kansallista identiteettiämme on loukattu ja häpäisty. Turhanpäiväinen nöyristeleminen, naapureiden kadehtiminen ja suurvaltojen mielisteleminen eivät ole palvelleet itsenäisyytemme alkuperäistä ideaa; kansallista vapautta ja kansalaisten keskinäistä oikeudenmukaisuutta. Suomalaisuus on selviämisoppi, jonka syvin olemus löytyy meistä itsestämme. Se on mielenvoimiemme puhtaus, vahvuus ja sinnikkyys.
Sodat koettelivat koko kansakuntaamme. Menetimme sotien seurauksena kymmeniätuhansia ihmishenkiä, arvokkaimman kymmenesosan maa-alueestamme, maksoimme mittavat sotakorvaukset ja jouduimme rauhansopimuksen jälkeenkin elämään ja sopeutumaan pelkoihimme. Sotien aika ja sotia seuranneet vaaranvuodet ovat kansallinen kipupisteemme. Trauma, josta selviämisen prosessi on yhä kesken. Onkin vielä yksi menetys, josta ei juuri puhuta; aiemmin ei ole saanut, eikä ole uskallettu. Nyt ei enää osata, kun ei taustoja tarpeeksi ymmärretä.
Suomalaisuuden arvopuhtauteen kasvoi ruosteiset reunat, jotka alkoivat kuristaa kilpemme kirkkautta. Uskomme vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen hiipui. Ajattelumme pyrittiin ulkoistamaan järjestöille ja punapoliittisille liikkeille. Maailmankatsomuksemme joutui harhaisille poluille. Alkoi vahvan vastakkainasettelun aika. Taantumuksellisuutta kesti vuoteen 1995, jolloin EU-jäsenyyden ja jääkiekon MM-kullan tukemina saimme viimein tilaa vapaammalle näkemyksellisyydelle. Moni ryhtyi kysymään itseltään, kuka minä olen ja mitkä ovat taustani. Ne, jotka olisivat voineet vastata, vetelivät silloin jo viimeisiään. Kansallisen identiteettimme kipinää ei ollut kuitenkaan kokonaan poljettu sammuksiin.
Tällaisen ahdasmielisen taustan valossa ja lähitulevaisuutemme suuret haasteet ymmärtäen käsitämme myös, että Suomi-laivan peräsimeen on kutsuttava viisas ja vahva kapteeni. Mutta myös aluksen miehistön on oltava pystyvää. Heidän täytyy jaksaa väsymättä huolehtia laivamme merikelpoisuudesta ja laivahenkilöstön kunnosta.
Elämme merkittäviä aikoja. Minkälaiset ajat koittavat huhtikuun jälkeen, se jää nähtäväksi. Isänmaa kutsuu, kansa vastaa, valistuneimmat tulkoon valituiksi.
Heikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
