IHMINEN INSIDE - ajatuksia aikamme hetkistä.

Ihminen Inside.
Tutkitaan ja tulkitaan aikaa. Johdetaan ajatuksia. Omia ajatuksia.
Ollaksemme yhdessä hyviä, on jokaisen ensiksi koettava olevansa kelvollinen.
Kaksi kelvollista ovat yhdessä hyvä.
Hyvä yhteiskunta koostuu kelvollisista kansalaisista.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Eli.

Olemaan yhtä kuin Jumala. Olemaan yhtä ja yhteydessä.
Mutta.

Ihminen on kasvanut erilleen. Eristäytynyt yhteydestä. Ihminen on pettänyt paratiisin.
Ja.

Ihminen on ulkoistanut Jumalayhteytensä uskonnoille ja kirkoille.
Siis.

Yhteys on tuotteistettu ja hinnoiteltu.
Joten.

Määritelty jumalsuhde on ehdollistettu yhteys; häiritty, vääristelty ja menetetty yhteys.
Koska.

Yhteys on ihminen ihmisessä. Ihminen on portti ja vastaanotin.
Niinpä.

Ihmisen on itse avattava portti itsessään ja itse viritettävä oma vastaanottonsa oikealle kanavalle.
Aivan.


Raamatusta:
”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”

Oma tulkintani voisi olla:
”Minussa on tie, totuus ja koko elämä – minä itse ja minun maailmani. Yhteys rakkauteen kulkee minun itseni kautta. Joka ymmärtää tämän, voi elää tasapainoisena, eikä mikään pelko voi ohjata tai rajoittaa hänen toimintaansa.”

Onko usko sitten enemmän tietoisuutta omasta itsestään kuin uskoa yli-inhimilliseen tarustoon? Ihmisen sisäinen minätietoisuus (eli henkilökohtainen maailmankuva, tehtyjen valintojen taustat ja minän syvimmät tuntemukset) vastaan ulkoapäin opetettu, ehdollistettu ja ohjattu usko.

Kumpi totuus on kestävämpi, minuuden vai ideologian? Kumpi on vaikuttavampaa, kumpi vastuullisempaa, kumpi rehellisempää?

Mikä on ymmärrettävä, on aika.
Oivallukset ovat yksityisiä ja toisten oivalluksista riippumattomia.
Aika asettaa vaatimuksia ja rajoitteita.
Mikä siis on unohdettava, on aika.

Mikä on tarpeen, on totuuden tulkinta.
Ymmärtäminen on yksilöllistä ja ainutkertaista.
Tulkinta tuo tarvetta ohjata ymmärrystä ja asettaa ehtoja.
Mikä siis on tuomittava, on tulkinta.

Mikä edistää tietoisuutta, on julistus.
Hyväksyminen ja omaksuminen ovat sisäänrakennettuja tiloja.
Julistus on vallananastaja ihmisen pyhässä tilassa.
Mikä siis on tarpeetonta, on julistus.

Kuuntele, äläkä puhu, ellei sinulla ole mitään sanottavaa.
Lue, äläkä kirjoita, ellei sinulla ole mitään kerrottavaa.
Katsele, äläkä esitä, ellei sinulla ole mitään näytettävää.
Vaikene, äläkä vakuuta, ellei sinulla ole mitään asiaa.


Kysy, onko se mikä tuntuu, hyvä ja onko se tarpeellista.
Kysy, onko se mikä tuntuu, minussa ja onko sitä tarpeeksi.
Kysy, onko se mikä tuntuu, jo tulossa ja onko sillä tarkoitusta.
Jos se niin on, anna sen tulla.

Pyydä tunne jäämään,
tutki ja tunnustele sitä, sillä se on sinun tuntemuksesi.
Sinun yksin.
Anna sen asettua ja kasvaa,
anna sen olla,
anna sen olla oma tuntemuksesi.
Sinun yksin.

Ihminen on valjastanut itsensä ahneuden orjaksi,
Ihminen on ottanut kaverikseen kiireen ja vimman,
Yhden elämän aikana kaikki. Yksin minulle ja yhä enemmän.

Hyvyyttä on mahdoton määritellä, sillä määriteltynä hyvyys on paha.
Ihmistä on mahdoton määritellä, sillä määriteltynä ihminen on heikko.

Meidän tehtävämme on elää. Tutkitaan ja tulkitaan aikaa, ei ihmistä.
Olemme olemassa nyt ja aina.

Mitä voimme sanoa, on ajatus,
Mitä voimme kertoa, on kokemus,
Ja mitä voimme esittää, on asia.
Ihminen itse vastaa itsestään, omista kohtaamisistaan ja kokemustensa merkittävyydestä.
Ihminen itse ottaa ja antaa, sen minkä ymmärtää.


Aamuyöllä 23.2.2011