Lähidemokratia – tule, tule hyvä kakku, älä tule paha kakku

Meillä on vaarana menettää yksi hyvä inhimillisen eheytymisen yhteiskunnallinen mahdollisuus, ellei lähidemokratian, osallisuuden ja vaikuttamisen käsitteitä ymmärretä, eikä epävarman aikamme kuntalaistarpeita kohdata?

Siitäpä lienee paikallaan kirjoittaa jokunen lause, uudenlaisen ajattelun pohjaksi.

Tämä teksti on tarkoitettu lähinnä keskustelua virittäväksi ja osin jopa ohjaavaksikin kannanotoksi uuden Oulun lähidemokratiamallin kehittämistyöhön liittyen.

- Lähtökohtaisesti on luonnollista väittää, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, joskin yhtä hyvin voidaan olettaa ihmisen olevan mielenvoimiltaan heikko. Eli vaikka ihminen onkin altis ulkoisille vaikutteille, ei ihmisen hyvää sittenkään pidä epäillä. Tämä toteamus koskee meitä poliittisia päättäjiä kuin myös yhteisiä asioitamme hoitavia viranhaltijoita.

- Ihminen tekee elämänsä aikana lukuisia valintoja, joiden perimmäiset motiivit ovat ympäristön ohjaamia. Valintojen perusteena on ympäristön miellyttäminen enemmän kuin omien tarpeiden tyydyttäminen.

- Mahdollisuuksia oman mielen mukaiseen valintaan arkaillaan käyttää joukosta syrjäytymisen uhan vuoksi. Ihminen mieluummin sulkee oman mielensä pysyäkseen sosiaalisissa porukoissaan kuin riskeeraisi kasvonsa.

- Vaarana ihmisyksilölle onkin tulla "vaatetetuksi" piiloon itseltänsä - alkuperäinen minä katoaa kovan maailman kulisseihin. Tätäkö lie tarkoittaa Raamatussakin mainittu kadotus? – että kadotus olisi ihmisen omasta minuudestaan luopumista. ”Tuomita kadotukseen” voisi niin ollen tarkoittaa ajautumista tai joutumista harhaan itseltään. Mielenkiintoinen ajatuksentorrake yhtä kaikki.

- Halusimmepa tai emme, ympäristö muovaa jokaisen ihmisen ajatusmaailmaa. Me olemme ympäristö, me kaikki. Meidän isona vastuunamme onkin luoda kaikenkokoisille ihmisille terve ymmärryksen ja hyväksynnän ympäristö – asenne, arvot ja oma esimerkki.

- Itsekeskeisessä ja hektisessä menossa ihmisen tekemiä valintoja ohjaavaksi alustaksi saattaa helposti ja huomaamatta kehittyä suorittamisen, saavuttamisen, pyyteiden ja pyrkyryyden toimintamalli - joka voi vieläpä olla tiedostamatonta.

- Kyse ei kuitenkaan ole niinkään siitä, etteikö elämänaikaista "kadotusta" osattaisi tai pystyttäisi kohtaamaan - vaan pikemminkin siitä, ettei sitä uskalleta ryhtyä kohtaamaan.

- Tosiasioiden tunnustaminen sattuu, jos syytettynä paistaa oma peilikuva ja aiheutettuna vahinkona on oma menetetty elämä.

”Miksi kirkko on kiinni yöllä ja on apteekki auki vaan, eikö papitkin vuorotyöllä voisi hoidella hommiaan.” – Junnu Vainio pohdiskelee arvomaailmojen ristiriitaisuuksia laulussaan ”Apteekin ovikello”


Haasteita

- Lähidemokratiatoiminnassa on rohjettava tiedostaa aikaamme kuvaava ulkokultainen, systeemiohjattu ja hallintokeskeinen kohtaamattomuuden kulttuuri.

Niin ikään on ymmärrettävä kohtaamattomuuden kulttuurin synnyttämiä pahoinvoinnin seurauksia, esim. turhautuminen, äänestysinnottomuus, välinpitämättö­myys, yleinen moraalittomuus, viihderiippuvuus sekä muita, ihmisen alkuperäistä hyvää tuhoavia vaikutuksia.

- Systeemin (joka on yleinen ja yleistävä käytäntö) voitto on alkuperäisen ihmisen (joka on yksilöllinen ja inhimillinen hyvä) tappio.

- Nimenomaan lähidemokratiassa olisi kyettävä löytämään ja toteuttamaan kokonaan uudenlaisia toisen ihmisen kohtaamisen ja arvostamisen käytäntöjä. Lähidemokratiassa tulisi voida toteuttaa raikkaan ennakkoluulottomia ja rohkeita irtiottoja kaikesta tavanomaisuudesta.

- Maailmamme (oma paikallinen ja miksei myös globaali) on muuttumassa vääjäämättä ja meistä riippumatta.

- Meidän mahdollisuutenamme ei ole estää tai viivyttää muutosta - voimme ainoastaan vaikuttaa siihen, minkä­laiseksi maailmamme muuttuu.

- Mikäli keskitymme lähinnä itsekkäistä lähtökohdistamme (mm. ehdottomuus, omat pyyteet, vahingoittamisen­vietti, poliittiset periaatteet ja virkaherkkyys) kinastelemaan väistämättömän sortumisen yksityiskohdista, saamme ojan tilalle vain allikon.

 - Johtajuutta on kyetä ja uskaltautua itsen ja omien valintamotiiviensa ennakkoluulottomaan tarkasteluun.

- Johtajuutta on sen jälkeen vaikuttaa siihen, mitä itsessä ja meidän omassa yhteisössämme tapahtuu paraikaa yllämme olevan kylmän sateen jälkeen.
- Ensiksi on kysyttävä itseltä:

 "onko tämä totta?"

Ymmärrä, hyväksy, sitoudu ja toimi puolesta

- Sama ”onko tämä totta” -kysymys on voitava käsitellä perin pohjin ja puhtaalta pöydältä ennakko­luulotto­massa ydinjäsenryhmässä. Ryhmän kokoonpano voi vaihdella, mutta sen koko ei saisi olla suurempi kuin 5-10 henkilöä. Toimiessaan hyvässä osallisuuden hengessä (ks. kuvaus myöhemmin tekstissä) muodostaa tämä ryhmä kelpo työkalun vahvalle ja valistuneelle johtajalle ja päätöksentekijälle.

Tavoitteena ja tarkoituksena jokaisen jäsenen kohdalla on:

 - ymmärtää, mitä ihmisessä ja ympärillämme tapahtuu ja miksi; eli mikä synnyttää syyn ja perusteen muutokselle.

- hyväksyä nähtävissä oleva kehitys; eli mitä lähitulevaisuus tulee mahdollistamaan, siis kärjistetysti, näkyykö ihmiselle hyvää vai huonoa.

- sitoutua yhteiseen ymmärrykseen ja

- toimia yhteisen ymmärryksen puolesta

 Tämän jälkeen jokaisen on

- ymmärrettävä, mitkä ovat tarpeet; eli mitä tahdotaan ja mihin yhdessä yksimielisesti pystytään,

- hyväksyttävä realistinen kuva paremmasta; eli mitä minä ja meidän yhteisömme voi ihmisen hyväksi tehdä, niin ettei toimistamme aiheudu pettymystä meille itsellemme, eikä niillä aiheuteta pettymystä muille ihmisille.

- sitouduttava yhteiseen tahtoon ja

- toimittava uuden kuvan puolesta

Osallisuudesta

- Osallisuus on henkilökohtainen tunne, eikä siihen voi kestävästi vaikuttaa ylhäältä annetuilla ohjeilla.

- Osallisuutta ei voi tuotteistaa, eikä ulkoistaa.

- Osallisuutta on oman henkilökohtaisen merkityksen kokeminen yhteisessä asiassa.

- Osallisuutta on kokea olevansa kelvollinen ja hyväksytty - tasavertainen toimija toisten toimijoiden kanssa.

- Osallisuutta on oman tunteen hyväksyminen ja oman vastuun ymmärtäminen – osallisuus on ihmisen kokemaa ja tuntemaa tasapainoa itsessä.

- Demokratia on parhaimmillaan osallisten ihmisten tahdon ilmentymää. Vaikuttaminen on osallisten ihmisten yhteisen tahdon toteuttamista.

- Nykyinen systeemi ei kysy ihmisen osallisuuden perään tässä mielessä  - lähidemokratiaa ja osallisuutta kyllä korostetaan sopivissa paikoissa, mutta trendikkäiden sanojen sisältöä ei käsitetä.

- Ihmisyksilön tasapainoa ei edistetä - systeemi kokee kyllä toimivansa kaikkien ihmisten puolesta - mutta ei toimi yksittäisen IHMISEN hyväksi.

- Vaatii rohkeutta luvata kuntalaisille ymmärtämisen oikeus – eli toimia ihmistä arvostavasti ja kohtaavasti
- Vaatii nöyryyttä toteuttaa ymmärtämisen oikeus kaikessa toiminnassa – onnistuminen on pääosin asennekysymys ja siksi se onkin niin vaikea.
- Onnistuminen vaatii palaamista johonkin vanhaan ja myös joidenkin uusien käytäntöjen omaksumista. Siksi on ehdottoman välttämätöntä ymmärtää (mitä), hyväksyä (miksi) ja sitoutua (mihin), ennen kuin pystyy toimimaan puolesta (millä tavalla).

Lähidemokratia on minusta

 - Uusi lähidemokratiamalli rakentuu ihmisestä itsestä - ensin aina itsestä – enemmän minusta kuin meistä.
- Muutos ei  koskaan johda parempaan, ellen minä itse muutu paremmaksi.

- Muuttumattomuutta voidaan selittää ulkoisilla tekijöillä niin kauan kuin todellista muutoksenvoimaa ei kohdata itsessä, omassa mielessä ja omissa valinnoissa.

- Muutos edellyttää johtajuutta – arkisia esimerkkejä paremmasta.
- Muutos vaatii kovuutta - uskoa ja luottamusta yhteiseen kuvaan paremmasta.
- Muutos tarvitsee ymmärrykseen, hyväksyntään, sitoutumiseen ja puolesta toimimiseen perustuvaa tahtoa - uutteruutta ja voimaa toimia yhteisen kuvan kehittämiseksi.

Ihmisen tarpeita tässä ajassa

Tarve tulla kohdatuksi ja kuulluksi

Mikä on tilanne käytännössä? kun on epävarmuutta, tyytymättömyyttä, turhautumista, syrjäytymistä ja pelkoa

Tarve hidastaa elämää, pysähtyä ja kysyä valintojen perään

Mikä elämää rajoittaa, mikä itsessä ahdistaa, mikä pelottaa? kun on odotuksia, olettamuksia, selviytymisenpaineita ja pakkoja

Tarve huoltaa omaatuntoa, tehdä hyvää itselle tekemällä hyvää omassa elinympäristössä

Mitä voi tehdä, miten kanavoida tarpeet teoiksi? kun on asenteellisuutta, varauksia, laiskuutta ja vastentahtoisuutta

Tarve kuulua johonkin, jakaa näkemyksiä ja kysyä

Mitä on yhteisöllisyys, ketä se koskee, ketkä ovat erioikeutettuja yhteisöllisyyteen? kun on sääntöjä, ehdollisuutta, sitovuutta ja saalistusta

Asennepolitiikka – omat päätökseni

”Sitä, mitä toisessa tahdon, on minun oltava ensin itse. Sitä, mitä toisissa toivomme, on meidän ensin itse keskuudessamme toteutettava.”

Minussa on luottamuksen, oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja hyvän tahdon henki

Minulla on yksituumaisuuden, vaikuttavuuden ja toteuttamisen tavoite

Minulla on ennakkoluuloton, avarakatseinen, eri näkemyksiä huomioiva ja toisia kunnioittava asenne

Ymmärrän kaiken edellisen ja kulloinkin käsiteltävät asiat sekä päätökset, joita olen tekemässä

Hyväksyn vain sen, minkä ymmärrän

Sitoudun siihen, minkä olen hyväksynyt

Toimin sen puolesta, mihin olen sitoutunut

Lopuksi laajempia lauseita

 ”Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet,
taas kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.”

Hymyilevä Apollo (ote). Eino Leino

Minä

Minä oli alussa.

Minä kasvoi luona Kaikkivallan
ja kaikki oli se Minä.

Minä on maailman ajatus,
työn tulos tuhannen voiman,
alku, loppukin elämän.

Muut on muotoja: sisällys
ylin vaan on yhteisjärki.

2.

Itseys on ihanin mahti,
minkä sait sa syntymässä:
älä anna pois ikinä!

Väärin ne sanovat,
jotka itse-uhrista puhuvat:
minkä teet parasta,
voitat, minkä alhaista, alenet.

Pyhä on yksilön perintö.

Kaitse taiten kalleutta
tai jos tuhlannet, katoa
niinkuin tähti taivahalta:
sammu tyhjyyden tulena!

3.

Kaikki on sinussa: aika,
ijäisyys, elämä, luonto,
isänmaa ja ihmiskunta,
siemen suurimman, vähimmän.
Itse riiput itsestäsi,
muista, minkä tahdot verran,
tie on tehty, määrä pantu,
vuori noustava: vapaus.

Kulje kohti korkeinta
oman onnes kukkulata,
täytä, minkä tiedät, tahdot,
täytät tahtoa jumalan,
nousten nostat taivonkantta,
painunet, eloa painat,
tulet taakka itsellesi,
muille pilvi päivän tiessä.

Eino Leino

Oulujoki - latauksia virrassa

On varhainen aamu. Lähdin kävelemään pitkin joenrantaa, lähdin tekemään havaintoja luonnosta. Jäät ovat lähteneet joestamme sen rantoja myöten. Suuri virta kimmeltää vapaana ja hehkuu taivaansineä nousevan auringon kosketuksessa. Näen tuossa toivon jostain uudesta, kiehtovan lupauksen paremmasta.

Liikahduksia tapahtuu myös rantamännyn suojaan rakennetussa muurahaispesässä. Satamäärin muurahaisia, tai maahisia, kuten vanhempi kansa niitä osasi nimittää, venyttelee itseään kokokesäiseen työkuntoon. Muurahaismassa kuhisee kiihkeästi kuin silakkaparvi. Jotain samankaltaista valmiuden viriämistä saattaisi havaita myös alueemme ihmisissä.

Joki on pitkään ollut vaiti, pakotettuna olemaan hyödyksi ja samalla pysyttelemään pois ihmisten mielistä. Risuttuneet rannat ovat näkyvin merkki joen hylkäämisestä. Meille täällä eläville joen merkitys on kuitenkin yhä edelleen elämänkokoinen. Toinen kysymys on, ymmärrämmekö ja arvostammeko sitä – jokea ja elämää yleensä.

Vesi on vielä puhdasta. Pitäkäämme yhteisesti huolta siitä, että Oulujoen vesi säilyy oululaisten päävesilähteenä jatkossakin. Se on konkreettisin tae vedenlaadusta välittämiselle. Jos vesi kaupunkiin tuotaisiin pitkiä putkia myöten toisaalta, tarkoittaisi se Oulujoen hylkäämistä myös vedenlaatumerkityksessä. Enää ei tarvitsisi kantaa huolta liikenteen, haitallisten aineiden varastoiden, turvetuotannon tai Talvivaaran aiheuttamista vieraiden aineiden vuodoista vesistöön. Joki olisi todellakin vain systeemin osanen, röörikomponentti.

Poimin käteeni pienen kiven, punnitsen ja pyörittelen sitä kämmenelläni ennen kuin viskaan sen jokeen. Tajuan samassa, mitä tarkoittaa huutavan ääni korvessa. Oivallukseni koskee ja pistää vihaksi. Käännän katseeni kumisaappaitteni kärkeen. Jossain haukkuu joutsen omaa asiaansa.

Oulujoki on täynnä latauksia ja niin olen minäkin, kuten kaikki täällä. Kaikissa latauksissa on aina myös varauksia. Joen varaukset ovat voimalaitoksia ja ihmisen luoman systeemin heikkouksia, mutta meidän varauksemme ovat monisyisempiä. Epäröimme, kun pitäisi edetä, syytämme, kun pitäisi sallia ja väistämme, kun pitäisi kohdata.

Kalevala on mainio kansalliseepoksemme. Se kertoo kansamme omintakeisesta mielenrikkaudesta ja kielenmahdin kaikkivoipaisuudesta. Kalevala on edelleen mitä suurimmissa määrin ajankohtainen opaskirja tämänkin ajan ajattelemiseen. Kalevala koostuu vanhan kansan kertomuksista, jotka Elias Lönnrot kokosi kansiin kulttuurisilla kiertomatkoillaan. Runonlaulajat olivat oulujokisia sukuja. Kalevalan kertomukset ovat virranneet ihmisten mukana tässä virrassa. Voisiko Oulujoki niin ollen olla Suomen kansallisvirta?

Paitsi latauksien virta on Oulujoki myös useiden ulottuvuuksien virta. Jos joki puhuisi meille, käsittäisimme kielen ennemmin kuin sen kertomat kertomukset. Olemmeko liiaksi rajoittuneita edes havaitsemaan rajoittuneisuuttamme?

Uoman ja ihmisen rinnakkaiselon aikana vedessä on ollut elämää ja elämää veteen on myös kadonnut. Oulujoki katkaisee Suomineidon uuman luonnollisesti kuin mikä tahansa rajajoki. Useasti rajaa on yritettykin rakentaa Oulujoen veteen. Toistaiseksi turhaan. Oulujoki ei ole rakentunut kansoja jakavaksi, rakentukoon se siis kansaamme yhdistäväksi.

Oulujoki on meidän jokemme. Vähintä, mitä itse kukin voimme joen eteen tehdä, on ymmärtää puhtaan virtaavan veden merkitys nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä olisi lisäksi ymmärtää Oulujoen merkitys mieliämme virittävänä luovuudenvoimanlähteenä. Tuhansien vuosien ajan joki on antanut meille elämisen mahdollisuuden, antakaamme me vuorostamme elämisen mahdollisuus joelle.

Kylmä kivi puuduttaa kankkua. Nousen hiljaista nöyryyttä tuntien ja käyn molemmin käsin koskettamassa isoa vettä. Kenties vielä joskus saan kuulla sen kaikki kertomukset. Kenties vielä joskus aika katoaa, vaikka elämä jatkuisikin.