Siitäpä lienee paikallaan kirjoittaa jokunen lause, uudenlaisen ajattelun pohjaksi.
Tämä teksti on tarkoitettu lähinnä
keskustelua virittäväksi ja osin jopa ohjaavaksikin kannanotoksi uuden Oulun
lähidemokratiamallin kehittämistyöhön liittyen.
- Lähtökohtaisesti on luonnollista väittää, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, joskin yhtä hyvin voidaan olettaa ihmisen olevan mielenvoimiltaan heikko. Eli vaikka ihminen onkin altis ulkoisille vaikutteille, ei ihmisen hyvää sittenkään pidä epäillä. Tämä toteamus koskee meitä poliittisia päättäjiä kuin myös yhteisiä asioitamme hoitavia viranhaltijoita.
- Ihminen tekee elämänsä aikana lukuisia valintoja, joiden perimmäiset motiivit ovat ympäristön ohjaamia. Valintojen perusteena on ympäristön miellyttäminen enemmän kuin omien tarpeiden tyydyttäminen.
- Mahdollisuuksia oman mielen
mukaiseen valintaan arkaillaan käyttää joukosta syrjäytymisen uhan vuoksi.
Ihminen mieluummin sulkee oman mielensä pysyäkseen sosiaalisissa porukoissaan
kuin riskeeraisi kasvonsa.
- Vaarana ihmisyksilölle onkin tulla
"vaatetetuksi" piiloon itseltänsä - alkuperäinen minä katoaa kovan
maailman kulisseihin. Tätäkö lie tarkoittaa Raamatussakin mainittu kadotus? – että
kadotus olisi ihmisen omasta minuudestaan luopumista. ”Tuomita kadotukseen”
voisi niin ollen tarkoittaa ajautumista tai joutumista harhaan itseltään. Mielenkiintoinen
ajatuksentorrake yhtä kaikki.
- Halusimmepa tai emme, ympäristö muovaa jokaisen ihmisen ajatusmaailmaa. Me olemme ympäristö, me kaikki. Meidän isona vastuunamme onkin luoda kaikenkokoisille ihmisille terve ymmärryksen ja hyväksynnän ympäristö – asenne, arvot ja oma esimerkki.
- Itsekeskeisessä ja hektisessä
menossa ihmisen tekemiä valintoja ohjaavaksi alustaksi saattaa helposti ja huomaamatta
kehittyä suorittamisen, saavuttamisen, pyyteiden ja pyrkyryyden toimintamalli -
joka voi vieläpä olla tiedostamatonta.
- Kyse ei kuitenkaan ole niinkään
siitä, etteikö elämänaikaista "kadotusta" osattaisi tai pystyttäisi kohtaamaan
- vaan pikemminkin siitä, ettei sitä uskalleta ryhtyä kohtaamaan.
- Tosiasioiden tunnustaminen
sattuu, jos syytettynä paistaa oma peilikuva ja aiheutettuna vahinkona on oma
menetetty elämä.
”Miksi kirkko on kiinni yöllä ja on apteekki auki vaan, eikö papitkin vuorotyöllä voisi hoidella hommiaan.” – Junnu Vainio pohdiskelee arvomaailmojen ristiriitaisuuksia laulussaan ”Apteekin ovikello”
Haasteita
- Lähidemokratiatoiminnassa on rohjettava
tiedostaa aikaamme kuvaava ulkokultainen, systeemiohjattu ja hallintokeskeinen kohtaamattomuuden
kulttuuri.
Niin ikään on ymmärrettävä
kohtaamattomuuden kulttuurin synnyttämiä pahoinvoinnin seurauksia, esim. turhautuminen,
äänestysinnottomuus, välinpitämättömyys, yleinen moraalittomuus, viihderiippuvuus
sekä muita, ihmisen alkuperäistä hyvää tuhoavia vaikutuksia.
- Systeemin (joka on yleinen ja yleistävä käytäntö) voitto on alkuperäisen ihmisen (joka on yksilöllinen ja inhimillinen hyvä) tappio.
- Nimenomaan lähidemokratiassa olisi kyettävä löytämään ja toteuttamaan kokonaan uudenlaisia toisen ihmisen kohtaamisen ja arvostamisen käytäntöjä. Lähidemokratiassa tulisi voida toteuttaa raikkaan ennakkoluulottomia ja rohkeita irtiottoja kaikesta tavanomaisuudesta.
- Maailmamme (oma paikallinen ja miksei
myös globaali) on muuttumassa vääjäämättä ja meistä riippumatta.
- Meidän mahdollisuutenamme ei
ole estää tai viivyttää muutosta - voimme ainoastaan vaikuttaa siihen, minkälaiseksi
maailmamme muuttuu.
- Mikäli keskitymme lähinnä
itsekkäistä lähtökohdistamme (mm. ehdottomuus, omat pyyteet, vahingoittamisenvietti,
poliittiset periaatteet ja virkaherkkyys) kinastelemaan väistämättömän sortumisen
yksityiskohdista, saamme ojan tilalle vain allikon.
- Johtajuutta on sen jälkeen vaikuttaa
siihen, mitä itsessä ja meidän omassa yhteisössämme tapahtuu paraikaa yllämme
olevan kylmän sateen jälkeen.
- Ensiksi on kysyttävä itseltä:
- Ensiksi on kysyttävä itseltä:
- Sama ”onko tämä totta” -kysymys on voitava käsitellä perin pohjin ja puhtaalta pöydältä ennakkoluulottomassa ydinjäsenryhmässä. Ryhmän kokoonpano voi vaihdella, mutta sen koko ei saisi olla suurempi kuin 5-10 henkilöä. Toimiessaan hyvässä osallisuuden hengessä (ks. kuvaus myöhemmin tekstissä) muodostaa tämä ryhmä kelpo työkalun vahvalle ja valistuneelle johtajalle ja päätöksentekijälle.
- hyväksyä
nähtävissä oleva kehitys; eli mitä lähitulevaisuus tulee mahdollistamaan, siis
kärjistetysti, näkyykö ihmiselle hyvää vai huonoa.
- sitoutua
yhteiseen ymmärrykseen ja
- toimia yhteisen
ymmärryksen puolesta
- ymmärrettävä, mitkä ovat tarpeet; eli mitä tahdotaan ja mihin yhdessä
yksimielisesti pystytään,
- hyväksyttävä
realistinen kuva paremmasta; eli mitä minä ja meidän yhteisömme voi ihmisen hyväksi
tehdä, niin ettei toimistamme aiheudu pettymystä meille itsellemme, eikä niillä
aiheuteta pettymystä muille ihmisille.
- sitouduttava
yhteiseen tahtoon ja
- toimittava uuden kuvan
puolesta
- Osallisuus on henkilökohtainen tunne, eikä siihen voi kestävästi vaikuttaa ylhäältä annetuilla ohjeilla.
- Osallisuutta ei voi
tuotteistaa, eikä ulkoistaa.
- Osallisuutta on oman
henkilökohtaisen merkityksen kokeminen
yhteisessä asiassa.
- Osallisuutta on kokea olevansa kelvollinen ja hyväksytty - tasavertainen toimija toisten toimijoiden kanssa.
- Osallisuutta on oman tunteen hyväksyminen ja oman vastuun ymmärtäminen – osallisuus on ihmisen kokemaa ja tuntemaa tasapainoa itsessä.
- Demokratia on parhaimmillaan osallisten ihmisten tahdon ilmentymää. Vaikuttaminen on osallisten ihmisten yhteisen tahdon toteuttamista.
- Nykyinen systeemi ei kysy ihmisen osallisuuden perään tässä mielessä - lähidemokratiaa ja osallisuutta kyllä korostetaan sopivissa paikoissa, mutta trendikkäiden sanojen sisältöä ei käsitetä.
- Ihmisyksilön tasapainoa ei edistetä - systeemi kokee kyllä toimivansa kaikkien ihmisten puolesta - mutta ei toimi yksittäisen IHMISEN hyväksi.
- Vaatii rohkeutta luvata kuntalaisille ymmärtämisen oikeus – eli toimia ihmistä arvostavasti ja kohtaavasti
- Vaatii nöyryyttä toteuttaa ymmärtämisen oikeus kaikessa toiminnassa – onnistuminen on pääosin asennekysymys ja siksi se onkin niin vaikea.
- Onnistuminen vaatii palaamista johonkin vanhaan ja myös joidenkin uusien käytäntöjen omaksumista. Siksi on ehdottoman välttämätöntä ymmärtää (mitä), hyväksyä (miksi) ja sitoutua (mihin), ennen kuin pystyy toimimaan puolesta (millä tavalla).
- Osallisuutta on kokea olevansa kelvollinen ja hyväksytty - tasavertainen toimija toisten toimijoiden kanssa.
- Osallisuutta on oman tunteen hyväksyminen ja oman vastuun ymmärtäminen – osallisuus on ihmisen kokemaa ja tuntemaa tasapainoa itsessä.
- Demokratia on parhaimmillaan osallisten ihmisten tahdon ilmentymää. Vaikuttaminen on osallisten ihmisten yhteisen tahdon toteuttamista.
- Nykyinen systeemi ei kysy ihmisen osallisuuden perään tässä mielessä - lähidemokratiaa ja osallisuutta kyllä korostetaan sopivissa paikoissa, mutta trendikkäiden sanojen sisältöä ei käsitetä.
- Ihmisyksilön tasapainoa ei edistetä - systeemi kokee kyllä toimivansa kaikkien ihmisten puolesta - mutta ei toimi yksittäisen IHMISEN hyväksi.
- Vaatii rohkeutta luvata kuntalaisille ymmärtämisen oikeus – eli toimia ihmistä arvostavasti ja kohtaavasti
- Vaatii nöyryyttä toteuttaa ymmärtämisen oikeus kaikessa toiminnassa – onnistuminen on pääosin asennekysymys ja siksi se onkin niin vaikea.
- Onnistuminen vaatii palaamista johonkin vanhaan ja myös joidenkin uusien käytäntöjen omaksumista. Siksi on ehdottoman välttämätöntä ymmärtää (mitä), hyväksyä (miksi) ja sitoutua (mihin), ennen kuin pystyy toimimaan puolesta (millä tavalla).
Lähidemokratia on minusta
- Muutos ei koskaan johda parempaan, ellen minä itse muutu paremmaksi.
- Muuttumattomuutta voidaan
selittää ulkoisilla tekijöillä niin kauan kuin todellista muutoksenvoimaa ei
kohdata itsessä, omassa mielessä ja omissa valinnoissa.
- Muutos edellyttää johtajuutta –
arkisia esimerkkejä paremmasta.
- Muutos vaatii kovuutta - uskoa ja luottamusta yhteiseen kuvaan paremmasta.
- Muutos tarvitsee ymmärrykseen, hyväksyntään, sitoutumiseen ja puolesta toimimiseen perustuvaa tahtoa - uutteruutta ja voimaa toimia yhteisen kuvan kehittämiseksi.
- Muutos vaatii kovuutta - uskoa ja luottamusta yhteiseen kuvaan paremmasta.
- Muutos tarvitsee ymmärrykseen, hyväksyntään, sitoutumiseen ja puolesta toimimiseen perustuvaa tahtoa - uutteruutta ja voimaa toimia yhteisen kuvan kehittämiseksi.
Ihmisen tarpeita tässä ajassa
Tarve tulla kohdatuksi ja kuulluksi
Mikä on tilanne käytännössä? kun on
epävarmuutta, tyytymättömyyttä, turhautumista, syrjäytymistä ja pelkoa
Tarve hidastaa elämää, pysähtyä ja kysyä valintojen perään
Mikä elämää rajoittaa, mikä
itsessä ahdistaa, mikä pelottaa? kun on odotuksia, olettamuksia, selviytymisenpaineita
ja pakkoja
Tarve huoltaa omaatuntoa, tehdä hyvää itselle tekemällä hyvää omassa elinympäristössä
Mitä voi tehdä, miten kanavoida
tarpeet teoiksi? kun on asenteellisuutta, varauksia, laiskuutta ja
vastentahtoisuutta
Tarve kuulua johonkin, jakaa näkemyksiä ja kysyä
Mitä on yhteisöllisyys, ketä se
koskee, ketkä ovat erioikeutettuja yhteisöllisyyteen? kun on sääntöjä,
ehdollisuutta, sitovuutta ja saalistusta
Asennepolitiikka – omat
päätökseni
”Sitä, mitä toisessa tahdon, on minun oltava ensin itse. Sitä, mitä toisissa toivomme, on meidän ensin itse keskuudessamme toteutettava.”
Minulla on yksituumaisuuden,
vaikuttavuuden ja toteuttamisen tavoite
Minulla on ennakkoluuloton, avarakatseinen,
eri näkemyksiä huomioiva ja toisia kunnioittava asenne
Ymmärrän kaiken edellisen ja
kulloinkin käsiteltävät asiat sekä päätökset, joita olen tekemässä
Hyväksyn vain sen, minkä ymmärrän
Sitoudun siihen, minkä olen
hyväksynyt
Toimin sen puolesta, mihin olen
sitoutunut
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet,
taas kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Paha
ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.”
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.”
Hymyilevä Apollo (ote). Eino Leino
Minä
Minä oli alussa.
Minä kasvoi luona Kaikkivallan
ja kaikki oli se Minä.
Minä on maailman ajatus,ja kaikki oli se Minä.
työn tulos tuhannen voiman,
alku, loppukin elämän.
Muut on muotoja: sisällys
ylin vaan on yhteisjärki.
ylin vaan on yhteisjärki.
2.
Itseys on ihanin mahti,minkä sait sa syntymässä:
älä anna pois ikinä!
Väärin ne sanovat,
jotka itse-uhrista puhuvat:
minkä teet parasta,
voitat, minkä alhaista, alenet.
Pyhä on yksilön perintö.jotka itse-uhrista puhuvat:
minkä teet parasta,
voitat, minkä alhaista, alenet.
Kaitse taiten kalleutta
tai jos tuhlannet, katoa
niinkuin tähti taivahalta:
sammu tyhjyyden tulena!
tai jos tuhlannet, katoa
niinkuin tähti taivahalta:
sammu tyhjyyden tulena!
3.
Kaikki on sinussa: aika,ijäisyys, elämä, luonto,
isänmaa ja ihmiskunta,
siemen suurimman, vähimmän.
Itse riiput itsestäsi,
muista, minkä tahdot verran,
tie on tehty, määrä pantu,
vuori noustava: vapaus.
Kulje kohti korkeinta
oman onnes kukkulata,
täytä, minkä tiedät, tahdot,
täytät tahtoa jumalan,
nousten nostat taivonkantta,
painunet, eloa painat,
tulet taakka itsellesi,
muille pilvi päivän tiessä.
Eino Leinooman onnes kukkulata,
täytä, minkä tiedät, tahdot,
täytät tahtoa jumalan,
nousten nostat taivonkantta,
painunet, eloa painat,
tulet taakka itsellesi,
muille pilvi päivän tiessä.