Tempo on tosiaan ollut melkoisen tiivis. Menoa on kyllä riittänyt, mutta tuloa ei lainkaan. Ajat ovat haastavat, uutta olisi luotava ja ratkaisuja tehtävä, mutta kovasti on kantoja kaskessa niin minulla henkilökohtaisesti kuin monikuntaliitosselvityksen kunnillakin. Tänään saattaa nytkähtää tai olla nytkähtämättä, siis kuntakentässä.
Istun uusitussa kaupungintalossa, kokoushuoneessa numero 108. Ikkunasta näkyy toinen uljas rakennus, nimittäin Ojakadun vanha poliisitalo. Saavuin puolisen tuntia ennen ilmoitettua ajankohtaa. Pääsin näin valitsemaan ryhmähuoneen paikkani, josta aion pitää jatkossakin kiinni. Toisaalta on ihan yhdentekevää, missä istun. Mielessäni kirveltävät totisemmat asiat. Vatsassa on perhosia. Illan aikana kuuden kunnan valtuustoissa tehtävät kuntaliitospäätökset hermostuttavat. Arvelen itsenäisyyslobbareiden tehneen taikojaan eri puolilla seutukuntaa. Kuinka ne valtuutettuihin tehoavat, selviää myöhemmin tänään. Disinformaatiota, populismia ja ilmiselvää uhkailua on jo havaittu.
Voisin ennustaa, ettei tästä illasta selvitä ilman hajaannusta. Varsinkin keskustan riveissä on nähtävissä pahoja repeämiä suuntaan ja toiseen. Käytännössä Keskusta kuitenkin ratkaisee, kuinka tätä aluetta jatkossa kehitetään. Lykitäänkö perinteisellä tyylillä osuuskaupan ehdoilla vai viiletetäänkö vapaammin kuntalaisten parhaaksi. Taantuman turmeltuneimmat takuumiehet ovat tiukasti uutta Oulua vastaan, mahdin menettäminen pelottaa ja oma tulevaisuus huolettaa. Kuntalaisista ei niin väliä.
Kokous alkaa kohta. Kone kiinni.
Heikki
11.4.2010
Ryhtiä ja laskelmia - ei onnistu, ei käynnisty
Haastavia aikoja, hyvät ystävät.
Niin on taas mennyt yksi yö vuoroin horteessa vuoroin hereillä. Liian moni asia askarruttaa, eniten tulevaisuus. Minkä päälle taloa tekisi, kun on pohjaksi pistää vain lainapuita ja puolihuolettomia lupauksia. Kas, siinäpä sitä onkin pohtimista kerrakseen.
On sunnuntaiaamu. Kello lienee yhdeksän. Kävin vajaan tunnin kävelylenkin lähimaisemissa lapsen ja lastenvaunujen kanssa. Mieli ei matkan aikana mettä keittänyt, eikä silmiin sattunut pienintäkään paistetta. Linnunlaulua sentään ja vantteria mäntypuita. Toisissa tunnelmissa olisin nauttinut täysin siemauksin. Nyt en.
Kuinka suurta vastenmielisyyttä tunnenkaan tuota ainaista pilvisyyttä kohtaan. Kuinka tavanomaista tässä ajassa onkaan teeskentely ja ulkokultaisuus, kuinka turhauttava onkaan "pitäisi" -sana ja kuinka luonnottoman ikävä onkaan harmaa väri. Herranen aika, kuinka onkaan mieleni maata vasten!
Purkauduinpahan vähän, mutta tämä loppuu tähän.
Heikki
Niin on taas mennyt yksi yö vuoroin horteessa vuoroin hereillä. Liian moni asia askarruttaa, eniten tulevaisuus. Minkä päälle taloa tekisi, kun on pohjaksi pistää vain lainapuita ja puolihuolettomia lupauksia. Kas, siinäpä sitä onkin pohtimista kerrakseen.
On sunnuntaiaamu. Kello lienee yhdeksän. Kävin vajaan tunnin kävelylenkin lähimaisemissa lapsen ja lastenvaunujen kanssa. Mieli ei matkan aikana mettä keittänyt, eikä silmiin sattunut pienintäkään paistetta. Linnunlaulua sentään ja vantteria mäntypuita. Toisissa tunnelmissa olisin nauttinut täysin siemauksin. Nyt en.
Kuinka suurta vastenmielisyyttä tunnenkaan tuota ainaista pilvisyyttä kohtaan. Kuinka tavanomaista tässä ajassa onkaan teeskentely ja ulkokultaisuus, kuinka turhauttava onkaan "pitäisi" -sana ja kuinka luonnottoman ikävä onkaan harmaa väri. Herranen aika, kuinka onkaan mieleni maata vasten!
Purkauduinpahan vähän, mutta tämä loppuu tähän.
Heikki
9.4.2010
Pilvessä, pilvessä... Tule jo esiin aurinko!
Iltaohjelma päällä, olen saunan jälkeen sängyssäni, kello on 21.15. Alan kohta lukea Välskärin Kertomuksia. Naapurihuoneessa lapsi kätisee väsyään, kuuntelen mamman hyräilemää tuutulaulua minäkin. Alkaa väsyttää.
On ollut pitkä talvi. Tuskaisen pitkä talvi, voi hyvänen aika! Odotan totaalisesti pilviin ja pimeyteen kyllästyneenä aurinkoa, kaipaan kipeästi valoa maailmaani. En enää ihmettele, että muinaiset kansat asettivat auringon jumalakseen. Osaammehan mekin sitä palvoa!
Tänään sahattiin kuuden tuuman pelkkoja Kantturan tulevaan saunarakennukseen. Lyhyitä vain olivat tukit. Yritän kirjoittaa tätä tuotosta kännykällä, mutta ei toimi, näyttö ei rullaudu, en voi nähdä, mitä kirjoitan. Siis lopetan ja enteröin itseni muihin toimiin. Välskäri, minkä tarinan kerrot minulle tänä iltana?
Onko ajatuksia?
Heikki
On ollut pitkä talvi. Tuskaisen pitkä talvi, voi hyvänen aika! Odotan totaalisesti pilviin ja pimeyteen kyllästyneenä aurinkoa, kaipaan kipeästi valoa maailmaani. En enää ihmettele, että muinaiset kansat asettivat auringon jumalakseen. Osaammehan mekin sitä palvoa!
Tänään sahattiin kuuden tuuman pelkkoja Kantturan tulevaan saunarakennukseen. Lyhyitä vain olivat tukit. Yritän kirjoittaa tätä tuotosta kännykällä, mutta ei toimi, näyttö ei rullaudu, en voi nähdä, mitä kirjoitan. Siis lopetan ja enteröin itseni muihin toimiin. Välskäri, minkä tarinan kerrot minulle tänä iltana?
Onko ajatuksia?
Heikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
