Ryhtiä ja laskelmia - ei onnistu, ei käynnisty

Haastavia aikoja, hyvät ystävät.
Niin on taas mennyt yksi yö vuoroin horteessa vuoroin hereillä. Liian moni asia askarruttaa, eniten tulevaisuus. Minkä päälle taloa tekisi, kun on pohjaksi pistää vain lainapuita ja puolihuolettomia lupauksia. Kas, siinäpä sitä onkin pohtimista kerrakseen.

On sunnuntaiaamu. Kello lienee yhdeksän. Kävin vajaan tunnin kävelylenkin lähimaisemissa lapsen ja lastenvaunujen kanssa. Mieli ei matkan aikana mettä keittänyt, eikä silmiin sattunut pienintäkään paistetta. Linnunlaulua sentään ja vantteria mäntypuita. Toisissa tunnelmissa olisin nauttinut täysin siemauksin. Nyt en.

Kuinka suurta vastenmielisyyttä tunnenkaan tuota ainaista pilvisyyttä kohtaan. Kuinka tavanomaista tässä ajassa onkaan teeskentely ja ulkokultaisuus, kuinka turhauttava onkaan "pitäisi" -sana ja kuinka luonnottoman ikävä onkaan harmaa väri. Herranen aika, kuinka onkaan mieleni maata vasten!

Purkauduinpahan vähän, mutta tämä loppuu tähän.

Heikki