Oulujoella on keskeinen asema mielikuvieni maisemana. Käsitän Oulujoen jotenkin mystisenä ja saavuttamattomana kalevalaisena virtana, joka pitää kätköissään arvaamattoman paljon salaisia latauksia. Olen tutkiskellut itseäni tuon uljaan, mutta valjastetun joen kautta. Seitsemän patoa, seitsemän estettä alkuperäiselle luonnontilalle. Myös minussa on patoja estämässä luontoni tilaa, mutta tunnen voimani virran vahvana ja rohkenen pikkuhiljaa purkaa patojeni betionirakenteita.
Maanantaiaamusta kävimme järjestyksessään toisessa pikkukatselmuksessa Turkansaaren ulkoilmamuseossa. Nyt katsastimme rannoilta kaadettavia puita ja raivattavia puskia. Lupa tarvii olla ennen kuin iskuryhmä ryntää risukkoon! Kesä on aikaa koota joukkoja, sillä syksyllä käynnistyy toiminta.
Nyt täytyy pujahtaa takaisin Oulunsaloon hakemaan tyttöjä ratsutallilta. Huomenna saapuu vappuvieraaksemme japanilainen mies. Tuntematon japanilainen mies. Pidämme häntä hyvänä ja päästämme maanantaina kotikoneeseen. Kelit näyttävät suosivan vierailua. Saapahan kuvata viemisiksi kunnon suomalaista örvellystä. Aion kierättää kaveria tuhannen puskan kautta.
Näin,
Pp
29.4.2008
23.4.2008
Keväistä valoa keskustaan
Viisi astetta riittää lämmittämään rintaa!
Paitsi asfaltoimattomassa luonnossa myös kaupungin sydämmessä Rotuaarilla saattaa aistia kesän läheisyyden. Ihmiset nostavat katseitaan katukivistä ja availevat ylänappejaan kadun aurinkoisella puolella kulkiessaan. Paksuimmat palttoot on pistetty piiloon pimeisiin komeroihin, puhtaiksipestyt autot tassuttelevat kivisiä teitä suvikumeissaan ja huoneistojen ikkunoita viledoidaan paremmin läpinäkyviksi. Jee, kevät on in, talvi on out!!
Ajatelkaapa, viiden vuoden päästä toivottavasti autot ovat alhaalla, kadut ovat kansalle vapaat kulkea ja koko keskustan alueen ikkunat pysyvät puhtaampina... Kallioparkki kaupungin alle ja nopeasti!!!
Sain eilen omakustanteisen kirjani painosta. Pääsin kirjoitushimoineni kaapista.
Vuosia olen miettinyt uskallanko, miettinyt pystynkö ja miettinyt miksi sitten. Lopulta sain suoritettua pyristelyni kansiin asti valmiiksi. Aloitin kirjoittamisen maaliskuussa kun sairastin sitkasta flunssaa, enkä kyennyt muuhunkaan. Kirjoitin siis maaliskuussa ja korjailin luomustani koko huhtikuun alkupuolen. Vaikka tekeleessä ei ole kahtakaan sataa sivua, on tehtävä silti aikamoinen urakka, ainakin se oikolukuvaihe, kun ei oikein tahdo osata edes äidinkieltään. Keksin aiheenkin vapaasti ihan omasta tautikipeästä päästä, kirjoitin siis itse itsestäni. Menin minuuteni myllerryksiin. Pikku mainoksena voisin paljastaa, että kirjassa tapahtuu monenlaisia inhimillisen elämän karmeuksia, joita kaikkia ei ollut kiva muistella tai luettavaksi paljastaa. Mutta totuudesta ei pahemmin tingitä, elämässä kaikki on mahdollista.
C´est la vie.
Haluatko lukea?
Pp.
Paitsi asfaltoimattomassa luonnossa myös kaupungin sydämmessä Rotuaarilla saattaa aistia kesän läheisyyden. Ihmiset nostavat katseitaan katukivistä ja availevat ylänappejaan kadun aurinkoisella puolella kulkiessaan. Paksuimmat palttoot on pistetty piiloon pimeisiin komeroihin, puhtaiksipestyt autot tassuttelevat kivisiä teitä suvikumeissaan ja huoneistojen ikkunoita viledoidaan paremmin läpinäkyviksi. Jee, kevät on in, talvi on out!!
Ajatelkaapa, viiden vuoden päästä toivottavasti autot ovat alhaalla, kadut ovat kansalle vapaat kulkea ja koko keskustan alueen ikkunat pysyvät puhtaampina... Kallioparkki kaupungin alle ja nopeasti!!!
Sain eilen omakustanteisen kirjani painosta. Pääsin kirjoitushimoineni kaapista.
Vuosia olen miettinyt uskallanko, miettinyt pystynkö ja miettinyt miksi sitten. Lopulta sain suoritettua pyristelyni kansiin asti valmiiksi. Aloitin kirjoittamisen maaliskuussa kun sairastin sitkasta flunssaa, enkä kyennyt muuhunkaan. Kirjoitin siis maaliskuussa ja korjailin luomustani koko huhtikuun alkupuolen. Vaikka tekeleessä ei ole kahtakaan sataa sivua, on tehtävä silti aikamoinen urakka, ainakin se oikolukuvaihe, kun ei oikein tahdo osata edes äidinkieltään. Keksin aiheenkin vapaasti ihan omasta tautikipeästä päästä, kirjoitin siis itse itsestäni. Menin minuuteni myllerryksiin. Pikku mainoksena voisin paljastaa, että kirjassa tapahtuu monenlaisia inhimillisen elämän karmeuksia, joita kaikkia ei ollut kiva muistella tai luettavaksi paljastaa. Mutta totuudesta ei pahemmin tingitä, elämässä kaikki on mahdollista.
C´est la vie.
Haluatko lukea?
Pp.
17.4.2008
Ehdokkuudesta
Uuteen päivään aurinkoiseen!
Olipa keväisen kirkas aamu! Kuten hyvänä tapanani on jo pitemmän aikaa ollut, heräsin kuuden aikoihin. Aurinko oli hyvää vauhtia hiilautumassa Oulujoen ylle. Joutsenten mahtavat töräytykset kaikuivat kauniin sinisellä joella ja jossain puitten kätköissä talitintit olivat havahtuneet keskenään kilpailemaan laululeikeissään. Kiireistä puuhaa keväässä riittää!
Mieli tekee Kantturaan. Tällaisina aamuina.
Ehdokkuuteni syksyn vaaleissa tuntuu aika kaukaiselta ja loskaiselta. Nyt on aikaa ennen kaikkea keväälle.
Mutta lähdin mukaan, lähdin pyrkimään. Pyrkimään. Se ei kuulosta hyvältä. Hirvittää jo nyt kohdata tuleva tuomio. Ensikertalaisen on mahdotonta sanoa saako omaa ääntänsä enempää ja joutuuko saaliineen häpeään. Luotan kuitenkin vaimoon ja yritän tehdä aggressiivista vaalityötä hänen kannatuksensa varmistamiseksi. Kahden äänen kanssa olisi nimittäin suuresti helpompaa! Vaaleissa tulee kuitenkin olemaan joku, joka ei yllä yhtä ääntä enemmäksi.
USA:ssa lähenee demokraattien presidentillisten esivaalin ratkaisun hetket. Obama kuuluu kirineen kaulaa Clintoniin. Minusta se on hyvä asia! Olen ollut Obaman takana siitä asti, kun näin TV:stä kuvapätkän hänen afrikkalaisesta äitistään. Jenkit ohjaa maapallon menoa, mikä ei juuri nyt vaikuta kovin vakaalta. Obamassa näen raikkaan mahdollisuuden isoon muutokseen. Sellaista tässä tarvittaisiin. Pidetään peukkuja!
Punaposki
Olipa keväisen kirkas aamu! Kuten hyvänä tapanani on jo pitemmän aikaa ollut, heräsin kuuden aikoihin. Aurinko oli hyvää vauhtia hiilautumassa Oulujoen ylle. Joutsenten mahtavat töräytykset kaikuivat kauniin sinisellä joella ja jossain puitten kätköissä talitintit olivat havahtuneet keskenään kilpailemaan laululeikeissään. Kiireistä puuhaa keväässä riittää!
Mieli tekee Kantturaan. Tällaisina aamuina.
Ehdokkuuteni syksyn vaaleissa tuntuu aika kaukaiselta ja loskaiselta. Nyt on aikaa ennen kaikkea keväälle.
Mutta lähdin mukaan, lähdin pyrkimään. Pyrkimään. Se ei kuulosta hyvältä. Hirvittää jo nyt kohdata tuleva tuomio. Ensikertalaisen on mahdotonta sanoa saako omaa ääntänsä enempää ja joutuuko saaliineen häpeään. Luotan kuitenkin vaimoon ja yritän tehdä aggressiivista vaalityötä hänen kannatuksensa varmistamiseksi. Kahden äänen kanssa olisi nimittäin suuresti helpompaa! Vaaleissa tulee kuitenkin olemaan joku, joka ei yllä yhtä ääntä enemmäksi.
USA:ssa lähenee demokraattien presidentillisten esivaalin ratkaisun hetket. Obama kuuluu kirineen kaulaa Clintoniin. Minusta se on hyvä asia! Olen ollut Obaman takana siitä asti, kun näin TV:stä kuvapätkän hänen afrikkalaisesta äitistään. Jenkit ohjaa maapallon menoa, mikä ei juuri nyt vaikuta kovin vakaalta. Obamassa näen raikkaan mahdollisuuden isoon muutokseen. Sellaista tässä tarvittaisiin. Pidetään peukkuja!
Punaposki
9.4.2008
Kunnallisvaaleihin!
Huh,
viimeisten päivien aikana olen saanut vastaanottaa hämmentävän paljon palautetta sivuistani. Sivujeni olemassa oloa ei ole vielä markkinoitu, ei mediassa, eikä tikkuaskeissa tai ilmapalloissa. En ole missään chateissä tai meseissä, eikä minulla ole mitään alter egoja tai nimimerkkejä missään virtuaalivarastoissa. Siksi hämmennykseni lienee ymmärrettävää.
Toivon säilyttäväni sopivan etäisyyden virtuaaliseen maailmaan, koska vierastan littanan näyttöpäätteen heijastamaa kylmää persoonattomuutta. No niin, mutta siis palautetta on tullut, ja sehän kertoo että sivuja on selattu ja juttuja luettu. Kiva juttu joka tapauksessa!
Kärpät pelaa parhaillaan kolmatta finaaliottelua Raksilan jäähallissa. Kuuntelen YLE:n selostusta radiosta. Rehellisyyden nimissä on nyt sanottava, oltuamme mukana maksamassa kärppäkuluja jo kahdenkymmenen vuoden ajan, että suurin kiima lajia kohtaan on kaikonnut. Toki toivon paikallispatrioottisuuden nimissä Kärpille kultaa ja pojalle pesää kärppätoimiston kirjahyllystä. Mutta olisiko sittenkin liigalle parempi, jos välillä joku muu porukka pääsisi mesoamaan mestaruutta, mene tiedä. Paras voittakoon, se on pelin henki!
Viikonloppuna järjestimme Lasaretissa Oulujoen kokoomuksen nimissä porvarillisen arvoseminaarin. Alkuun kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginjohtaja Matti Pennanen. Aamupäivän ohjelman painotus oli porvariuden tai porvarismin historiassa. Olimme saaneet puhujiksi historian tohtori Hannele Klemettilän Turusta. Soittaako nimi kelloa? Suosittelen muistamaan nimen. Hän on keskittynyt tutkimuksissaan lähinnä Euroopan veriseen historiaan ja julkaissut arvostettuja kirjoja noitavainoista, pyöveleistä ja ritareista. Ja hänet olimme pyytäneet puhumaan hyvistä porvareista! Mutta esitys päästi porvarit pahasta ja nosti käsityöläiset ja kauppiaat kunniaan. Oli mukavaa kuultavaa!
Muita seminaariesiintyjiä olivat historioitsija, FM Markus H.Korhonen, Tuomiorovasti Matti Pikkarainen, teollisuusneuvos Jorma Terentjeff ja Martti Ursin, Kalevan entinen toimitusjohtaja ja pitkäaikainen kunnalliselämän vaikuttaja Oulussa ja Vaasassa.
Nauhoitimme koko tilaisuuden ja tulemme purkamaan seminaarin annin käytettäväksi vahvana oppiaineistona tulevissa tarpeissamme.
Blues taisi tasoittaa pelin.
Punaposki
viimeisten päivien aikana olen saanut vastaanottaa hämmentävän paljon palautetta sivuistani. Sivujeni olemassa oloa ei ole vielä markkinoitu, ei mediassa, eikä tikkuaskeissa tai ilmapalloissa. En ole missään chateissä tai meseissä, eikä minulla ole mitään alter egoja tai nimimerkkejä missään virtuaalivarastoissa. Siksi hämmennykseni lienee ymmärrettävää.
Toivon säilyttäväni sopivan etäisyyden virtuaaliseen maailmaan, koska vierastan littanan näyttöpäätteen heijastamaa kylmää persoonattomuutta. No niin, mutta siis palautetta on tullut, ja sehän kertoo että sivuja on selattu ja juttuja luettu. Kiva juttu joka tapauksessa!
Kärpät pelaa parhaillaan kolmatta finaaliottelua Raksilan jäähallissa. Kuuntelen YLE:n selostusta radiosta. Rehellisyyden nimissä on nyt sanottava, oltuamme mukana maksamassa kärppäkuluja jo kahdenkymmenen vuoden ajan, että suurin kiima lajia kohtaan on kaikonnut. Toki toivon paikallispatrioottisuuden nimissä Kärpille kultaa ja pojalle pesää kärppätoimiston kirjahyllystä. Mutta olisiko sittenkin liigalle parempi, jos välillä joku muu porukka pääsisi mesoamaan mestaruutta, mene tiedä. Paras voittakoon, se on pelin henki!
Viikonloppuna järjestimme Lasaretissa Oulujoen kokoomuksen nimissä porvarillisen arvoseminaarin. Alkuun kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginjohtaja Matti Pennanen. Aamupäivän ohjelman painotus oli porvariuden tai porvarismin historiassa. Olimme saaneet puhujiksi historian tohtori Hannele Klemettilän Turusta. Soittaako nimi kelloa? Suosittelen muistamaan nimen. Hän on keskittynyt tutkimuksissaan lähinnä Euroopan veriseen historiaan ja julkaissut arvostettuja kirjoja noitavainoista, pyöveleistä ja ritareista. Ja hänet olimme pyytäneet puhumaan hyvistä porvareista! Mutta esitys päästi porvarit pahasta ja nosti käsityöläiset ja kauppiaat kunniaan. Oli mukavaa kuultavaa!
Muita seminaariesiintyjiä olivat historioitsija, FM Markus H.Korhonen, Tuomiorovasti Matti Pikkarainen, teollisuusneuvos Jorma Terentjeff ja Martti Ursin, Kalevan entinen toimitusjohtaja ja pitkäaikainen kunnalliselämän vaikuttaja Oulussa ja Vaasassa.
Nauhoitimme koko tilaisuuden ja tulemme purkamaan seminaarin annin käytettäväksi vahvana oppiaineistona tulevissa tarpeissamme.
Blues taisi tasoittaa pelin.
Punaposki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
