Keväistä valoa keskustaan

Viisi astetta riittää lämmittämään rintaa!
Paitsi asfaltoimattomassa luonnossa myös kaupungin sydämmessä Rotuaarilla saattaa aistia kesän läheisyyden. Ihmiset nostavat katseitaan katukivistä ja availevat ylänappejaan kadun aurinkoisella puolella kulkiessaan. Paksuimmat palttoot on pistetty piiloon pimeisiin komeroihin, puhtaiksipestyt autot tassuttelevat kivisiä teitä suvikumeissaan ja huoneistojen ikkunoita viledoidaan paremmin läpinäkyviksi. Jee, kevät on in, talvi on out!!

Ajatelkaapa, viiden vuoden päästä toivottavasti autot ovat alhaalla, kadut ovat kansalle vapaat kulkea ja koko keskustan alueen ikkunat pysyvät puhtaampina... Kallioparkki kaupungin alle ja nopeasti!!!

Sain eilen omakustanteisen kirjani painosta. Pääsin kirjoitushimoineni kaapista.

Vuosia olen miettinyt uskallanko, miettinyt pystynkö ja miettinyt miksi sitten. Lopulta sain suoritettua pyristelyni kansiin asti valmiiksi. Aloitin kirjoittamisen maaliskuussa kun sairastin sitkasta flunssaa, enkä kyennyt muuhunkaan. Kirjoitin siis maaliskuussa ja korjailin luomustani koko huhtikuun alkupuolen. Vaikka tekeleessä ei ole kahtakaan sataa sivua, on tehtävä silti aikamoinen urakka, ainakin se oikolukuvaihe, kun ei oikein tahdo osata edes äidinkieltään. Keksin aiheenkin vapaasti ihan omasta tautikipeästä päästä, kirjoitin siis itse itsestäni. Menin minuuteni myllerryksiin. Pikku mainoksena voisin paljastaa, että kirjassa tapahtuu monenlaisia inhimillisen elämän karmeuksia, joita kaikkia ei ollut kiva muistella tai luettavaksi paljastaa. Mutta totuudesta ei pahemmin tingitä, elämässä kaikki on mahdollista.
C´est la vie.

Haluatko lukea?

Pp.