Ehdokkuudesta

Uuteen päivään aurinkoiseen!

Olipa keväisen kirkas aamu! Kuten hyvänä tapanani on jo pitemmän aikaa ollut, heräsin kuuden aikoihin. Aurinko oli hyvää vauhtia hiilautumassa Oulujoen ylle. Joutsenten mahtavat töräytykset kaikuivat kauniin sinisellä joella ja jossain puitten kätköissä talitintit olivat havahtuneet keskenään kilpailemaan laululeikeissään. Kiireistä puuhaa keväässä riittää!

Mieli tekee Kantturaan. Tällaisina aamuina.
Ehdokkuuteni syksyn vaaleissa tuntuu aika kaukaiselta ja loskaiselta. Nyt on aikaa ennen kaikkea keväälle.

Mutta lähdin mukaan, lähdin pyrkimään. Pyrkimään. Se ei kuulosta hyvältä. Hirvittää jo nyt kohdata tuleva tuomio. Ensikertalaisen on mahdotonta sanoa saako omaa ääntänsä enempää ja joutuuko saaliineen häpeään. Luotan kuitenkin vaimoon ja yritän tehdä aggressiivista vaalityötä hänen kannatuksensa varmistamiseksi. Kahden äänen kanssa olisi nimittäin suuresti helpompaa! Vaaleissa tulee kuitenkin olemaan joku, joka ei yllä yhtä ääntä enemmäksi.

USA:ssa lähenee demokraattien presidentillisten esivaalin ratkaisun hetket. Obama kuuluu kirineen kaulaa Clintoniin. Minusta se on hyvä asia! Olen ollut Obaman takana siitä asti, kun näin TV:stä kuvapätkän hänen afrikkalaisesta äitistään. Jenkit ohjaa maapallon menoa, mikä ei juuri nyt vaikuta kovin vakaalta. Obamassa näen raikkaan mahdollisuuden isoon muutokseen. Sellaista tässä tarvittaisiin. Pidetään peukkuja!

Punaposki