Työtä nyt, tuloksia tuonnempana

Oulujoella 27.9.2012

Hyvä ystävä,

 

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä kirjettä paistaa aurinko Oulujoen rauhaisalla rannalla. Syvää sineä säihkyvä virta ääntelee lempeän terapeuttisesti länttä kohti liikkuessaan. Tällaisessa ympäristössä suomalainen ihminen tahtoo luonnostaan havahtua hyvään ja tarttua toimeen! Muutaman kappaleen aikamme ajankohtaisista asioista tahdon minäkin nyt toimittaa. Ja kyse on politiikasta, joka ainakin minulle merkitsee ihmisen kokeman turvallisuuden­tunteen ja tulevaisuudenuskon vahvistamista. Se on mielestäni politiikan tärkein tehtävä. Oletko samaa mieltä?

 

Uusi Oulu on viiden kunnan yhteenliittymä, jonka syntymisestä saatiin sovittua kuluneen valtuustokauden aikana. Omalla kohdallani ensimmäinen valtuustokausi olikin Oulun kohdalla viimeinen. Uuden Oulun synnyttämisprosessi on ollut vahvasti hallintokeskeinen, eikä tätä tosiasiaa tarvitse kierrellä. Kolmentoistatuhannen ihmisen istuttaminen uuden ja entistä maaseutumaisemman kaupungin organisaatioon ei ole ollut helppoa. Kuinka sitten kaupunkilaisia voitaisiin paremmin palvella näin massiivisella porukalla, jonka eduksi on sovittu vähintään viiden vuoden työsuhdeturva, on toistaiseksi täysi arvoitus. Varmaa on vain, että ilman tällaista lähtökohtaista myönnytystä uutta Oulua ei olisi koskaan syntynyt. On kokonaan toinen asia, oliko noin mittavaan ja kalliin työtakuun turvaaminen oikein tai edes oikeudenmukaista.

Kuntavaalit pidetään lokakuun lopussa, muutaman hassun viikon päästä. Asetelma on valtakunnallisesti kihelmöivän jännittävä ja jännitteinen, ja ennen kaikkea sitä se on täällä Oulussa! Vaaliväsymykseen, galluptuudittautumiseen tai itsestäänselvyyksiin ei missään tapauksessa olisi varaa! Kyllästymisen ja oman mukavuudenhalun tähden laiminlyötyä vaalityötä saattaa nimittäin seurata toisenlainen todellisuus uudessa Oulussa. Arvaamattomia ja mahdollisesti hyvinkin kylmiä seurauksia on kiusallista kärsiä ja käsitellä seuraavien neljän vuoden aikana! Tällä kertaa taistoa ei käydä niinkään perinteisestä vasenoikea–asetelmasta, vaan kyse on nyt vähävastuisten systeemivallan vaalijoiden ja vastuullisten yrittäjyyden puolustajien välisten voimasuhteiden selvittämisestä.

Kaupungin talouden tasapainottaminen on ja tulee olemaan mittaluokaltaan valtava ja haasteellisuudessaan lähes megalomaaninen vyyhti! Lainarahan varaan ei kannattaisi pitkäntähtäimen palveluturvaa perustaa! Näköpiirissämme ei kuitenkaan ole uutta rahaloiston aikaa, ei uutta Nokiaa, eikä uutta energiasampoa! Ainut uusi mikä näkyy, on uusi Oulu. Ja tämän uutuuden realiteetit ovat jo luettavissa, ja jokaisen omakohtaisesti myös koettavissa viimeistään viiden vuoden päästä. Parasta, ja myös ainoaa toimivaa ennaltaehkäisyä on tuottavien työpaikkojen synnyttäminen. Käytännössä kyse on yrittäjyyden vaihtoehdon valitsemisesta, tosiasioiden tunnustamisesta ja vastuiden kohtaamisesta.

Tästä asetelmasta käymme äänestämään!

 

Oman mielenkiintonsa kuntavaaleihin tuo myös tietynlainen kansallinen kapinahenki, joka yhä elää vahvana keskuudessamme. Kapina kanavoituu perussuomalaisten kannatuksena. He ovat julistautuneet muutoksentuojiksi ja paremman Suomen eheyttäjiksi, mutta jättäytyivät sittenkin paitsioon sättimään valtakunnan vastuunkantajia. Olisi ollut lupa odottaa enemmän. Muutos on mahdollisuus, mutta vain jos sen ydin pärjää puristuksessa. Perussuomalaisilla ei kestänyt edes kuori.

Keskustalla ovat edessään ilmeisen kohtalokkaat viikot. Kuinka heidän vaihtoehtoinen, jokseenkin hankala ja hahmottumaton hallintomallinsa tulee saamaan positiivista vastakaikua sellaisten äänestäjien keskuudessa, jotka eivät ole antaneet tatuoida sydämeensä apilankuvaa.  Paikallisesti uskon Keskustan selviävän vaaleista kuivin jaloin. Ja selvää uuden Oulun päätöksenteossa on, että Kokoomuksen ja Keskustan tulee kyetä aiempaa läheisempään ja luottamuksellisempaan yhteistyöhön heti vaalien jälkeen ja koko vaalikauden ajan.

Sosiaalidemokraattien, Vasemmistoliiton, Kristillisdemokraattien, Vihreiden ja Vapaan Vasemmiston vaalimenestyksen suhteen en ryhdy arviointeihin.

”Meidän on uudesti luotava maa, raukat vain menkööt merten taa!” -  Nälkämaan Laulu, Ilmari Kianto.

Tähän aikaan istutettuna tuon jokaisen tunteman Kainuun maakuntalaulun sanoma voisi olla, että vastuulliset tulkoon kuulluiksi ja vastuuttomat ryhdistäytykööt kantamaan vastuuta alkuun vaikka vain itsestään. Kuinka runsaina ovatkaan tällaiset opetukset omassa kansanperimässämme!  ”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää…” ja ”Ei se ole raukka, joka rantoja soutaa; vaan se on raukka, joka rannalla istuu, ja itkee!”

Johtaisiko se tässä ajassamme suurestikaan vikasuuntaan, jos elämänarvoja etsiessämme hakisimme mallia vuosisatain takaa esi-isiemme viisaudesta ennemmin kuin muotilehtien ja virtuaalitodellisuuden valheellisuudesta.

 

Lähtiessäni neljä vuotta sitten ehdolle kaupunginvaltuustoon ajattelin päätöksentekotyön olevan jotenkin erikoisen juhlavaa ja ihmeellistä. Valtuustokauden aikana suomukset ovat kuitenkin tippuneet silmiltäni ja luulisin jo oppineeni, kuinka koneiston mekanismi toimii. Idealistinen sinisilmäisyyteni on ehkä hävinnyt, mutta samalla katseeni on kirkastunut näkemään kaupunkikokonaisuudesta sen kiireistä kylläisen kirjavuuden. Pelikenttä on tuttu.

Tavoitteeni ovat terävöityneet realistisemmiksi ja tehtäväni tulleet täsmällisemmin kohdennetuiksi. Olen ihmisenä sama, mutta vaikuttajana valmiimpi.

Pyydän Sinulta yhtä ja sen myötä ymmärrystä, ystävyyttä ja yhteistä näkemystä uuden Oulun oikeammaksi tekemiseen. Yksi on ääni, yksi on asia.

Ken yrittää, hän ymmärtää.

Ken välittää, hän äänestää!

 

Toivon ja toivotan hyvää kaikille,

Oikeammassa uudessa Oulussa!!

 

Heikki

 

”Siitä vanha Väinämöinen otti rautaisen haravan, Astui tietä pikkaraisen, kulki matkoa palasen teloille teräksisille, vaskisille valkamoille.

Tuoss´ oli purtta, kaksi purtta, kaksi valmista venettä teloilla teräksisillä, vaskisilla valkamoilla: yksi pursi uusi pursi, toinen pursi vanha pursi.

Sanoi vanha Väinämöinen, virkki uuelle venolle: ”Lähepä, veno, vesille, pursi, aalloillen ajalte, käsivarren kääntämättä, peukalon pitelemättä!”

Läksipä veno vesille, pursi aalloillen ajoihe.

Vaka vanha Väinämöinen itse istuihe perähän, läksi merta luutimahan, lainetta lakaisemahan.”