Älkää äänestäkö minua - ymmärtäkää minua.

Näinä aikoina on eduskuntavaaliehdokkaiden oltava esillä kaikin keinoin. On kirjoitettava koskettavasti kansan kurjuudesta, puhuttava kirjakielellä ihmisten mieliksi, lausuttava joka päivä useita mitäänsanomattomia mielipiteitä ja pönötettävä illat milloin missäkin kissanristijäisissä. On luotava kuvaa ja vaikutelmaa. On oltava kompetentti. Täytyy käyttäytyä asiantuntevasti ja arvokkaasti.... irvokkaasti... arvokkaasti... irvokkaasti... arvokkaasti...

Ähh....

Näinä aikoina joo... Näinä aikoina hipiässäni on reikiä. Paistan valoa tai valun pimeää.

Palasin myöhään eilen illalla takaisin kotiin kulutettuani kertausharjoituksissa lähes koko viikon. Oli hyödyllistä oppia ja oli myös hauskaa hyvien ihmisten ja ystävien kanssa. Mutta nyt ovat entiset ajat palanneet ja jälleen täytyy kohottautua vaalinalusfiiliksiin. Istun siis omassa vaalitoimistossani. Aamu kului rautakaupassa, siellä tunnen olevani omimmassa ympäristössäni. Kuin lapsi leluhyllyjen lomassa. Yritän asemoida itseni takaisin vaalikeväiseen kiimaan.

Näinä aikoina joo... ja yritän kohottautua fiiliksiin. Ukkometso! Pakko pistää pyrkypykälä päälle ja ryhtyä esiintymään kaikkien alojen asiantuntijana. Mietin aamulla, onko minusta asiantuntijaksi. Ei tunnu hyvältä. Asiantuntijuus ahdistaa. Jokin ei ole aitoa. Jokin mättää! Mikä se on?!

Kävin itseni kanssa vuoropuhelua. Lukaisin Kalevasta, kuinka arvon ehdokaskollegat tuovat kirjoituksissaan esiin omia näkemyksiään ja ajatuksiaan yhteiskunnallisista epäkohdista. Haukottelin lukiessani heidän esityksiä siitä, kuinka suomalainen ihmiselämä eli kansalaisuus, voisi olla paljon laadukkaampi, jos ja jos ja jos ja jos ja jos... minä ja minun asiani. Jos ja jos ja jos....

Lukuja, lausuntoja, tutkimuksia, ohjelmia.... kaikkea taustatietoa on tuotettu ja tuotu tarjolle kymmeniätuhansia sivuja. Tuhansia virkamiehiä, valmistelijoita, sihteerejä, tuhansia projekteja, hankkeita, organisaatioita, lukematon määrä seminaareja, työkokouksia, palavereita ja puhelinkeskusteluja. Mihin siis tarvitaan kansanedustajan asiantuntemusta? Voimattomuuteni tähden kasvanut pahanolontunne kihoaa nyt ylös pitkin selkärankaani. Tuska paineistuu pian puristamaan ohimoitani. Ei, ei! Tämä ei ole se oikea kysymys. Hengitän hiljaa ja mietin, mietin. Huomaanko jo? Hengitän hiljaa... ulos... sisään... vielä kerran... ulos... sisään. Joko nyt? Tahtoisin tietää, olemmeko me suomalaiset hakoteillä ja hukassa? Hengitän... Onko meidät jo hallinnoitu hengiltä? Missä meidän pitäisi nyt olla, minne mennä ja mitä tehdä? Haukotus... hyvä merkki, henki kulkee.

Palaan pohtimaan asiantuntevuutta. Mikä sitten olisi oikea kysymys. Hengitän taas tasaisesti ja pahaolo alkaa helpottaa. Tulee ajatus. Se jalostuu ja muotoutuu kysymykseksi, "mitä ymmärrystä edustajalta edellytetään?" Kyllä. Näin sen kysymyksen pitää kuulua! Mitä ymmärrystä edellytetään.

Älkää kysykö ehdokkaan asiantuntemuksen perään, kysykää ymmärryksen perään! Asiantuntemus on opittua ja omaksuttua - ja monesti ulkoa opeteltua esittämistä. Asiantuntemus pönkittää ihmisen egoa ja edistää hänen omaa uraansa, mutta se ei sittenkään ole pelkästään asiantuntemus, mitä tarvitaan ihmisten välisessä yhteistyössä ja päätöksenteossa. Asiantuntemus on ihmislapsen kiiltäväksi vahattu kuori, jonka alle ei kukaan pääse kurkistamaan. Ei, vaikka juuri siellä olisikin havaittavissa se kaikista oleellisin ja usein valitettavan itsetietoisen koppava, asiantuntija-asenteeseen vaikuttava myllerrys. Ymmärrystä tarvitaan enemmän, koska ymmärrys sisältää enemmän. Ymmärrys on ihmislähtöisempää ja jotenkin aidompaa. Ymmärrys on kuuntelemisen kykyä ja harkinnan taitoa, inhimillistä läsnäolevuutta, jonka uskottavuutta lisää teeskentelemätön rohkeus, tahto ja tavoitteellisuus. Näin sen täytyy olla!

Kansanedustajalta edellytetään ymmärrystä enemmän kuin asiantuntemusta. Minä tahdon ymmärtää ja tehdä itseni ymmärretyksi! Siksi olen mukana!

Maa on meidän tekemä. Maa on meidän tehtävä. Maa on meidän ominta kollektiivista minuuttamme. Meidän yhteinen kansallinen ymmärryksemme. Koko itsenäisyytemme peruskivi! Maa ja koti - kotimaa. Kansallinen ymmärrys.

Älkää äänestäkö minua, ymmärtäkää minua.

Heikki