Eriarvoistuva kansa – ajan kuva vai kuvastus
Kansalaisten keskinäisestä eriarvoisuudesta puhuttaessa tahdotaan huomio usein kohdentaa väestöryhmien välisiin taloudellisiin tekijöihin. Siis eriarvoisuutta on, jos jollakin on enemmän rahaa käytettävissä kuin toisella. Tällainen yksioikoinen katsanto on sekä henkisesti että kansantaloudellisesti ajateltuna taantumuksellista, mutta myös tarkoitushakuista; vallankin näin vaalien alla.
Yhteiskunta ei eriarvoistu, kansalaiset eriarvoistuvat. Se on totta. Hyvinvointivaltiossa kansantalous on yhteinen ja kansantalouden vaikutukset ulottuvat niin hyvässä kuin pahassakin kaikkiin väestöryhmiin. Kansantaloudellisesti ajateltuna kansalaiset ovat näin ollen tasavertaisia. Missä sitten tapahtuu eriarvoistumista?
Kyse on ymmärtämisestä. Yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti. Ymmärtämisen kyky ei kysy varallisuutta, ei vakaumusta, ei valta-asemaa, eikä kansansuosiota. Ymmärtämisenkyky on ihmisessä itsessään. Kuitenkin, mikä merkille pantavaa, tämä arvoton aikamme asettaa jatkuvasti suuria haasteita ihmisen sisäiselle tasapainolle. Sisäinen tasapaino on ehdoton edellytys riippumattoman ja johdattelemattoman ymmärtämisenkyvyn säilymiselle.
Ymmärtäjiä ovat pelottomat ja sisäisesti vahvan minuuden omaavat ihmiset. Ymmärtämättömät ovat alttiita ulkoapäin ohjatuille ja julistetuille pelkoperäisille tilapäistotuuksille. Heitä ovat heikon minuuden omaavat henkilöt. Ymmärtämättömät ovat merkittävästi edustettuina kaikissa kansankerroksissa, valitettavasti myös päätöksentekoportaassa. Ihminen on ymmärtävälle yksilö, mutta ymmärtämättömälle pelkkä yksikkö.
Vaalikampanjointini aikana olen saanut kohdata suuren määrän erilaisia ihmisiä; on ollut toki paljon vanhoja tuttujani, mutta onpa joukossa ollut ilahduttavan runsaasti kokonaan uusiakin tuttavuuksia. Viimeiset kuukaudet ovat olleet minulle voimakasta henkilökohtaisen kasvun ja mielenavartumisen aikaa. Kiitos kasvukokemuksistani kuuluu nimenomaan näille ymmärtäville ihmisille, ennestään tutuille ja tuntemattomille.
Yleistäminen on pahasta, monesti varsinaisen asian vesittämistä, mutta rohkenen siltikin vetää oivalluksistani yhteen erään johtopäätöksen: ymmärtäjät eivät valita, he eivät arvostele, eivätkä kanna kaunaa koettelemustensa vuoksi. Ymmärtävät ihmiset kokevat hetken lyhyempänä ja ainutkertaisempana kuin ymmärtämättömät. Ymmärtäjät tahtovat yleistä hyvää, enemmän kuin omaa parastaan. Ymmärrystä on nähdä ihminen kelvollisena kaikenkuntoisena, kaikenikäisenä ja kaikenkokoisena.
Olen tuonut julki aika arveluttavan iskulauseen: ”älkää äänestäkö minua – ymmärtäkää minua.” Tahdon niin sanoessani ihmisen pysähtyvän pohtimaan yhteiskuntamme epäkohtaisuuksia ja kipupisteitä aivan uudelta kannalta. Jospa me päätöksentekijät satsaisimmekin enemmän omaan ymmärrykseemme ja yhteisen hyvän edistämiseen, kuin poliittisiin pikkumaisuuksiin ja periaatteellisiin eturistiriitaisuuksiin.
Voisiko oma pikkuinen maailmamme tässä nyt ja tulevaisuudessa olla tasavertaisempi ja oikeudenmukaisempi, jos jättäisimme asioiden käsittelystä ulkopuolelle ne pelot ja kaunat, mitkä toimintaamme ovat ohjailleet. Voisimmeko ymmärtää yhteiskuntamme olevan sellainen kuin mitä olemme me kansalaiset, suomalaiset ihmiset. Asiat hoituvat asenteella, toisiaan kunnioittavien ymmärtävien ihmisten välisellä yhteistyöllä. Ymmärrätkö? Hyvä. Äänestä sitten.
Heikki Pesämaa
Kansanedustajaehdokas (kok)