12.11.2009

Kylähenkeä puhaltamassa

Heikki Pesämaa, 11.11.09 Karjasilta, koulu
ONKO KYLÄHENKEÄ?

Miksi olisi kylähenkeä – eli mitä mitattavissa olevaa HYÖTYÄ siitä minulle olisi? Ja kuka tukee kylähenkeä, mitä hankkeita kylähengen kehittämiseksi on käynnissä?

Olemme ajautumassa pahoin voivan HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN kriisiin – pyyteetön vapaaehtoistyö ja luonteva avunanto (talkoot esim.) eivät ole trendikkäitä, - inhimillinen välittäminen on out, systeemi on ominut välittäjän tehtävän – se on meidän tuntema hyvinvointiyhteiskuntamme. Tänään TV:ssä mainostettiin virtuaalista maanviljelyä. On kuulemma kovasti virikkeellistä, kun voi virtuaalisesti ennen Kauniita ja Rohkeita, Emmerdaalia ja Salattuja Elämiä käydä hankkimassa virtuaalirahalla kasveja ja pistellä niitä peltoon yön ajaksi kasvamaan. Virtuaalisesti tietenkin. Hohhoijaa. Hypnoosia kaikki.

Kutsumustöistä (hoitoala, papit, poliisit, upseerit, jne…) ei makseta kilpailukykyistä korvausta, kutsumuksen osuus ulosmitataan palkasta. Silti kyseessä on monissa tapauksissa erittäin kriittiset tehtävät, jotka saavat merkityksen vasta suurimman omakohtaisen hädän keskellä. Palkkoja on vaikea nostaa, sen ymmärrän, mutta kutsumustyön arvostusta voisi ehkä muutoinkin kasvattaa.
No sitten hoivaan ja holhoukseen, joiden armo on ulotettu myös terveisiin ihmisiin – uusia diagnooseja tuotetaan (selittämätön paha olo, ”mikä mun on?”) ja lääketeollisuus kiirehtii kehittämään tarpeisiin aina vain uutta ratkaisua, siis kipulääkettä. Tällaisenaan kehitys johtaa siihen, ettei kohta kenenkään kannata olla terve. Pärjätäkseen on parempi olla edes pikkuisen ongelmallinen tai muuten vaan kipeä. Jos systeemi saa määrittää ihmisen onnen, on ihminen heikoilla.
Ihmisten on alettava kantamaan a) huolta ja b) vastuuta itsestään. Ihmisen täytyy rakastaa itseään aidosti sellaisena kun on, eikä sellaisena kuin TV:n ja netin opastamana haaveilisi olevan. Rakastakaa itseänne ihmiset, välittäkää lähimmäisistänne, ja huolehtikaa ympäristöstänne. Ihminen on osa todellista luontoa, maailmaa, missä aurinko sokaisee, hajoaminen haisee ja taudit tarttuvat. Emme saisi etääntyä kovin kauaksi todellisuudesta.
Myös sopimusperusteinen työmarkkinasysteemi on ajastaan jäljessä. Se on kallis, etäällä tämän ajan arjesta ja joustamaton. Se on tällaisenaan tullut tiensä päähän. Työmarkkinoille tarvitaan kokonaan uusia avauksia, joilla turvattaisiin paitsi työntekijöiden, myös koko kansantaloutemme selviytyminen ja pärjääminen. On jokseenkin irvokasta seurata näinä aikoina esim. meitä lähellä olevien laskettelukeskusten työtaistelutilannetta. Pohjoinen Suomi häviää eniten, etelästä tulleet tilapäistyöntekijät saattavat voittaa 30 euroa kuukausipalkkaansa, yhteensä noin 150 euroa vuodessa, verojen jälkeen 100 euroa. Sen satasen vuoksi olemme valmiita tuhoamaan tärkeää pohjoisen Suomen elinkeinoa.

AY-johtajat julistavat epämoraalisia vaatimuksiaan, totta kai, siitähän heille maksetaan vuorineuvostason korvausta. Kukapa ei lauluja laulelisi, kun isoa maksua vastaan lavalle pyydetään. Mutta kaikkiin ryhmiin jäykät yleissopimukset eivät sovellu. Johtajien olisi aika havahtua huomaamaan aikojen muuttuneen. Nyt tarvitaan paitsi työpaikkakohtaisia sopimuksia, myös työhistorian ja työkelpoisuuden huomioivia sopimuksia.

Nuorten työllistämisen tulee olla meidän kaikkien huolena. Ja se onkin kohtalokkaan kokoinen huoli! Nuoria on saatava töihin, nuorille on laadittava omat työsopimukset, jotka synnyttävät todellisia työllistymisen mahdollisuuksia. ERITYISLAINSÄÄDÄNTÖ on tarpeen. On kaikilla mittareilla tarkasteltuna kestämätöntä, että nuoret oppivat elämään sosiaaliluukulta, eivätkä enää edes nolostu impatessaan toimeentulonsa yhteiskunnalta. Kotona odottaa näyttöpääte, siellä on joka tarpeeseen viihdettä, anonyymiä sosiaalista mediaa ja muita virtuaalimaailman mahdollisuuksia. Mitä muuta nuori elääkseen tarvitsee? Huh! Tämä on pelottava skenaario, toivottavasti siitä ei synny MAAN TUHOISAA TAPAA. Monelle se on kuitenkin jo tätä päivää, ja myös tulevaisuutta.

Vanhusten hoitamisessa pelkästään on paljon työtarpeita, joita nuoret voisivat suorittaa. Kaikki tukityö on arvokasta ja tarpeellista. Myös kolmannen sektorin palveluntarjoajien suhteen on kehitettävä uusia työllistämisen mahdollisuuksia. Kukaan ei saa jäädä kotiin, kaikille on töitä! Huomattava on, että lähivuosina eläköityvät ihmiset ovat suuri ja osaava YRITTÄJÄRESURSSI. Senioriyrittäjille olisi luotava sopivan joustavia välineitä yrityksen perustamiseksi.

Kylähenki, siitähän tässä lopulta on kysymys. Ihmisen perustarpeista kuulua joukkoon, osallistua ja vaikuttaa. Kylähenkeä syntyy silloin, kun ihmiset ovat yhdessä ja yksituumaisia asumisensa laadun parantamiseen liittyvissä kysymyksissä. Aina se ei tarkoita valittamista tai protestointia, se voi olla luonteeltaan myös positiivista, esimerkiksi lauluiltoja, jumppatunteja tai vaikka maisemanhoitotöitä.

Kaikki joukolla kylähenkeä puhaltamaan!