24.11.2009

Oulu - paska kaupunni, vol 3.

Olin vastaan. Hävisin ja hyväksyn murehtien kohtaloni. Surkeudelleni on syynsä, joita tahdon tässä hieman avata. Ensinnäkään en ole missään vaiheessa vastustanut jätteiden polttamista. Olen vastustanut nyt valituksi tullutta arinakattilatekniikkaan perustuvaa massapolttoa. Se on mielestäni virheratkaisu.

Polttolaitos tulee olemaan DDR-tyylinen kolossi, eikä toimintaperiaatteiltaan edistä EU:n hyväksymää ja ohjeistamaa jätehierarkiaa. Jätehierarkian mukaisesti meidän tulisi ensiksi kierrättää ja uusiokäyttää syntynyt jäte, vasta sitten polttaa tai läjätä kaatopaikalle. Massapoltto ei erottele lajiteltua jätettä. Kaikki kelpaa arinalle, vain palamatta jääneet kaasupullot ja kampiakselit kerätään myöhemmin pois ja pinoon. Kannattamani toinen vaihtoehto olisi ollut leijupetikattilatekniikkaan perustuva laitos. Siinä poltettava jäte lajitellaan ennen polttoa. Jätteen lajittelu on käsin tehtävää hyötytyötä, jossa kierrätykseen ja uusiokäyttöön kelpaava jäte erotellaan uudelleen käytettäväksi. Näin olisi syntynyt paitsi saman verran energiatehoja, myös monipuolista työtä muutoin vaikeasti työllistyville henkilöille. Työllisyydenhoito on jo nyt käsiimme räjähtänyt pommi. Arinakattila polttaa osaltaan satoja työmahdollisuuksia savuna kaupungin taivaalle. Myöskään alalla toimiville yrityksille tehty ratkaisu ei ole hyvä, eikä se ole hyvä ympäristöteknologisille innovaatioille. Tämän jälkeen on jokseenkin irvokasta puhua uudesta Nokiasta, joka syntyisi nopeasti kehittyvälle ympäristö- ja energiantuotantoalalle. Me kaupunginvaltuutetut ratkaisimme Oululle laitosvaltaisen suunnan ja se on pitkä askel tiellämme kohti sosialismia.

Kummastusta herättivät meille esitetyt laskelmat, joiden mukaisesti massapolttolaitos on kannattava, kunhan siinä poltetaan vähintään 100.000 tonnia jätettä vuodessa. Totuus kun on, että Oulusta ja seutukunnasta syntyy poltettavaksi kelpaavaa jätettä vain 50.000 tonnia ja määrän on tarkoitus vähentyä 2% vuosittain. Mistä tuodaan loput tonnit? Ei ainakaan Pohjois-Suomesta, eikä Pohjois-Ruotsista. Myös eteläisempi suunta on pois laskuista ja lahden takana lännessä on Boden, jossa toimiva jätteenpolttolaitos käy sekin vajaalla kapasiteetilla. Meiltä loppuu paska, hyvät oululaiset. Ratkaisuna saattaisi olla Venäjä. Uskallankin ennustaa, että maittemme välille tulee syntymään toissuuntaista jäteliikennettä. Keskinäisen ystävyyden, yhteistyön ja avunannon nimissä Oulu tulee tuomaan Arkangelista junavaunuittain jätettä.

Olemme isojen haasteiden edessä. Laitostamisella emme haasteisiin vastaa muuten kuin näivettämisprosessia kiihdyttämällä. Me tarvitsemme oululaisia ihmisiä töihin yrittämään yksin ja yhdessä. Peräänkuulutan pieniä liikahduksia, vaatimattomia verstaita ja idealistisia ihmisiä. Oulussa on laitoksia, mutta Oulu ei saa olla laitos – vireä kaupunki on avoin alusta kaikille ideoille. Ideat eivät onneksi pala arinalla, mutta kestävään kehitykseen perustuvan toiminnan edellytykset heikkenivät oleellisesti. Se on surullista valtapeliä, jonka tahtoisin puhaltaa poikki. Politiikkaa en kuitenkaan jätä, vastahan tänne tulin. Pienen surutyön jälkeen käyn rinta kaarella kohti uusia nöyryytyksiä!

Työtä! - elämä on yritystä!