Yritetään yksin ja yhdessä, oululaiset

Vallankäyttö on vaarallinen laji. Varsinkin virkavallankäyttö. Tällaisina taloudellisesti haasteellisina aikoina virkavastuunalaisen virkamiehen olisi onnistuttava tasapainoilemaan tuettavien ja toivottomien kansalaisaloitteiden välillä. Toki helpointa on pitäytyä viileällä tylylinjalla ja kautta linjan tyrmätä kaikki aloitteet alkuunsa. Valitettavan moni päällikkö onkin valinnut tällaisen käyttäytymismallin turvatulla virkamatkallaan kohti eläkettä. Helpoin tie ei nyt kuitenkaan johda perille, sillä ynseä yksioikoisuus on paitsi kansalaisia halventavaa myös ahdistuneen asenneilmapiirin elvyttämisen kannalta kohtalokasta. Anteeksiantamatonta suorastaan, sillä näinä aikoina kansankotimme monien mahdollisuuksien ikkunat odottavat avoimina päästämään tunkkaisiin ja pimeisiin huoneisiimme raikkaiden ideoiden tuulta, sekä ilon ja energian toiveikasta valoa. Kaivatun selviytymissanoman saapumista estävät enää asenteelliset verhokerrokset. Huoneemme huutaa talon kellarikerrokseen pakotettuja hulluja esiin repimään raskaat verhot alas!

”Kuulkaa kaikki! Tulkaa ja tuntekaa raikkaiden tuulten terveiset! Ihmiset uskokaa ja katsokaa, tuolla on kirkas taivas!”

”Ihmeellistä! Onko tämä kaikki ollut koko ajan verhojen takana? Voi hyvänen aika! Miksei me olla ymmärretty?!”

”Hengittäkää, ihmiset, kansalaiset, kuntalaiset! Hengittäkää ja antakaa päivän paistaa sydämiinne!”

Umpimielinen ja omanarvontuntoinen hallintokulttuuri hankaa pinnan luovan yrittämisen hulluudesta sekä syövyttää särmät pohjoissuomalaisesta sielukkuudesta. Kun kaikki uudet yritykset taotaan massanmukaiseen mattamuottiin, ei siitä koskaan voi nousta menestykseen kantavia kokeiluja. Varsinkin haastavan matkailutuotteemme kehittämisessä asennevapaasta hulluudesta olisi kiistatta suurta hyötyä. Hulluus on nähtävä jopa kehityksen ehtona. Jos hulluutta olisi eteläisessä Euroopassa liikaakin, meillä ei koskaan.

Silloin, kun luomme uutta ja ehkäpä tapalähtöisesti arveluttavaakin, tekisi meistä jokaiselle hyvää tuntea selkärangassaan häveliäisyyden peikon kylmiä pyyhkäisyjä. Hyvä siitä tulee, jos jo aikoessa hirvittää! Luoja varjelkoon meitä virkavaltaiselta viileydeltä! Ongelmanamme kun ovat jäiset asenteemme ja kelvottomuutemme olettamat. Ei enää! Kaikki joukolla jäätä särkemään! Kukaan ei saa pelätä, kenenkään ei tarvitse pelätä, sillä kaikki kelpaa mukaan yrittämään!

Siskot ja veljet! Tämä tarina jatkuu jokaisena päivänä! Mars matkaan!