Hei, älä koskaan ikinä muutu!

Varoitan, että tämä kirjoitus käsittelee muutosta. Älä lue enempää, jos koet kaiken muutoksen vastenmieliseksi. Varoituksensananen on paikallaan, koska ”muutos” yksistään tuntuu jostain kumman syystä olevan enempi paha kuin neutraalikaan sana, ellei siihen ole lisätty jälkiselitteeksi, ”parempaan”. Vaikka toisaalta sitäkin sanaparia epäillään harhaanjohtavaksi hämäykseksi, sillä ”muutos” on kerta kaikkiaan terminä niin vahva, ettei sitä saata kaunistella millään määrityksellä tai selitteellä.

Ketkä muutosta kavahtavat, he sitä pelkäävät ja vastustavat, ja ovat vastikkeetta valmiita kynsin hampain taistelemaan ajan vaatimuksia seuraavia uudistuksia vastaan. Kuin itseään tuhoavat alkoholistit, kehittävät hekin mitä kummallisimpia syitä, selityksiä ja valheitakaan kaihtamattomia verukkeita haitallisen halunsa, siis muutosvastaisuutensa, tyydyttämiseksi. Muutosvastustajien keski-ikä on korkea, usein he ovat hyvin toimeen tulleita tai yhä toimeentulevia vanhempia miehiä, ja vahvojen miesten lähellä elämään tottuneita naisia. Tämä johtaakin esittämään kysymyksen, taistelevatko nämä ihmiset muutoksia vastustaessaan itse asiassa omaa vanhenemistaan vastaan, joko tiedostaen tai tiedostamattaan? Muutosvastaisuus on joka tapauksessa pääasiassa maskuliinisten senioreiden kaihokeskeinen ongelma.

Muutoksenhalu on ihmisessä hieno ominaisuus, mitä me täällä jokivarressa elävät kipeästi kaipaisimme paljon, paljon lisää. Miksi muutosta tarvitaan?

Muutos ei ole mikään satunnainen olotila, sillä yhteiskuntamme on aina elänyt alituisessa murroksessa. Niin nytkin, mikä on totta ja täytyy hyväksyä. Tästä juuri on kysymys, hyväksytäänkö muutosten tuomaa murrosta, vai vastustetaanko sitä. Aikamme yhteiskunnallisen murroksen seurauksena meillä on pian edessämme merkittävä henkilökohtainen, elämänlaatuinen ja myös kotiseudullinen valinta. Olemmeko valmiita muuttamaan vanhoja käytäntöjämme vastaamaan ajan vaatimuksia, ja ellemme ole, suostummeko selviytyäksemme muuttamaan muualle, joko ulkomaille, etelän asutuskeskuksiin, tai kivikaupungin steriileihin hoivalaitoksiin? Elinkelpoisuusennuste ei Oulujokivarressa ole häävi. Sekin on totta, mutta täytyykö sitä hyväksyä? Voisiko tulevaisuudessa olla toisin?

Luodaksemme edellytykset köyhällä kotiseudullamme selviytymiseksi vielä viidenkymmenen vuoden päästäkin, on toimittava asenteellisella tasolla jo nyt. Eheyttävällä oppimatkallamme meidän täytyy palata kauas vuosikymmenten taakse, jopa aina 1800-luvun lopulle, jolloin terve kansallistunne kukoisti ja yhdisti itsenäisyyttään tavoittelevaa, ja alkuvaiheen itälähtöisten synnytystuskien jälkeen, sittemmin nuorta kansakuntaamme. Kunniakas kotiseutuylpeys ja pyyteetön Isänmaanrakkaus on herätettävä uudelleen henkiin. Tervettä kansallistunnetta ei saa vääristellä natsismiin tai fasismiin, mikä toki on helpoin keino ampua toivon kyyhkysemme alas. Joukossamme on äänekäs ja vastuuton joukko itsekkäitä, ilkeitä ja täysin rinnoin yhteiskuntavastaisia kansalaisia. Heidän kaltaisensa ovat sotien jälkeisenä aikana ohjailleet ajatuksiamme harmaiksi ja määrittäneet asenteemme arvottomiksi. Taantumuksellisen kehityksen tulos on koko ajan nähtävissä mm. kuntalaisvireydessä.

Asennemuutos on pitkän marssin ensimmäinen askel. Se sysää liikkeelle ja luo edellytykset konkreettisten muutosten toteuttamiselle. Tosiasioiden tunnustaminen tekee kipeää, mutta mikä on vaihtoehto? Odottaminenkaan ei auta, sillä änkyröiden sukupolvea seuraa uusi änkyräsukupolvi, eikä mikään ikinä muutu. Eikö muutu? Kyllä muuttuu, mutta miten ja millaiseen suuntaan? Muutos, joka tapahtuu itsestään ilman ohjattavuuden mahdollisuuksia, on sama kuin olisi aikoinaan työntänyt valmiiksi heikkokuntoisen veneen Pyhäkoskeen ja istuttanut perheensä paatin keskipenkille odottamaan kosken kuohuja. Alas päästään varmasti, mutta millä hinnalla! Asennemuutos nyt, vene kuntoon ja osaavat laskumiehet veneisiin!

Toinen askel on sitten yhteisesti omistetun ja toimialaltaan monipuolisesti verkottuneen Oulujoki Osuuskunnan perustaminen turvaamaan alueemme elinkeinojen kanavointia menestyviksi liiketoimintamahdollisuuksiksi. Siitä lisää seuraavassa jaksossa.



Heikki Pesämaa

Torppari, oulujokinen kansanedustajaehdokas (kok)