Ajatuksia Oulujoen rannalta

Hyvät ihmiset, ystävät,


Tervetuloa tähän eurooppalaisen vapaaehtoistyön ja demokratian - ilon ja elinvoiman - juhlaan!

Moni mahtaa kysyä näinä aikoina itseltään, mitä onni on. Paine puristaa, kiire kiusaa ja epävarmuus tulevaisuudesta ahdistaa. Voisiko kohta myös kysyä, elämmekö liian isoa ja liian valmista elämää? Riittääkö mikään vielä sittenkään, kun kaikki on jo saatu ja saavutettu? Valtavankokoisia kysymyksiä on kasvanut varjostamaan arkista onneamme. Aika on nyt tällainen, armoton ja arvoton, mutta aika itsessään ei koskaan ole hyvä tai paha, vain me ihmiset ajassa olemme.

Ihminen on oman elämänsä vanki, jos elämänkertomus on kirjoitettu kovaksi ja kiireiseksi.

Suuria saavutuksia tavoitellaan ja suorituksiin pyritään; selviytymisen ja menestymisen paineet hätistävät pois yöunetkin.

Jokaisella meistä on, tai on joskus ollut, vahva joukkoon kuulumisen tarve, hyväksytyksi tulemisen tarve. Olemme joutuneet olemaan jotain saavuttaaksemme muiden hyväksynnän ja aseman yhteisössä. Pyörä pyörii ja pitää meidät otteessaan.

Ihmisyksilön sosiaalinen arvo määritellään liian usein materiassa ja meriiteissä. Milloin ainutkertainen ihmisyksilö muuttui yleistettäväksi yksiköksi, milloin ihminen on vaihtunut potentiaalisesta yksilöstä kansakunnalliseksi kulueräksi? Elämme kovia aikoja kovien ihmisten maailmassa.

Tarvittaisiin tekemistä, tekemisen asennetta - tekemistä enemmän kuin työtä, tekemisen tahtoa enemmän kuin etuuksia ja sopimuspohjaisia työsuhteita. Suomi tarvitsee tekemistä ja tekijöitä. Liike lähtee tekemisen toteuttamisesta. Ei enää teoriassa, vaan käytännössä.

Mutta entä ilo, onko enää tilaa ilolle, missä se ilo on? Onko tässä kovassa ajassa tilaa aidolle ja hyvätahtoiselle ilolle? Ilo alkaa ajasta ja ilo ottaa aikaa.

Uusi Oulu voisi olla ilon ja elinvoiman mahdollisuus lapsille. Kouluille. Koululaisille.

Voisiko uuden Oulun kouluissa olla esimerkiksi yksi viikkotunti pelkkää unelmointia? Opetustoimen hyväksymää, ohjeistamaa ja lukujärjestyksiin sisällytettyä aikaa pelkästään luovalle unelmoinnille.

Ehkäpä se olisi hyväksi, koska myös aikaa ja luovuutta olisi opeteltava. Ainakin lapsillamme olisi oltava aikaa unelmoida.

Mitä ilo on? Kuinka voisimme määritellä tunteen, joka on niin yksilöllinen? Ehkäpä voisimme yrittää ajatella iloa ainakin otsikkotasolla. Ilo on aitoa aikaa. Ilo on turvallisuudentunnetta. Ilo on tyytymistä pieniin aikaansaannoksiin. Ilo on itsensä löytämistä ja oman elämänsä hyväksymistä. Ilo on tämä hetki, ei eilinen, eikä huominen.

Elämä on hetken iloa, ja ilo on hetki elämää.

Luovuuden harjoittaminen synnyttää iloa. Onnistumisen kokemus on kuten ilokin, kiistattoman yksilöllinen tunne. Onnistuminen kasvattaa parhaiten ihmistä hyväksymään itsensä.

Jokainen onnistuja on oikeutettu johtopäätökseen: olen hyvä, kyvykäs ja merkittävä.

Aika antaa tilaa. Annammeko me aikaa? Itsetunnon kehittyminen vaatii aikaa ja onnistumisia.



Taide tarjoaa mahdollisuuden kelvollisuuden ja onnistumisen kokemuksiin, luovuuden voimaan ja intohimon syttymiseen. Intohimo on itsetuntoisuuden opiskeluprosessissa se kaikkein tärkein alkuaine. Taide ei ole tavanomaista; taide on intohimoista ja omintakeista - kuten kaikki luovuudenteot, kauneutta kaikissa ulottuvuuksissa. Tavanomaisuutta edustavat mielikuvituksettomuus, rutiiniluonteisuus ja välinpitämättömyyskin. Tavanomainen organisaatio on taantuva ja tavanomainen vapaaehtoistyön yhteisö on toimettomuuteen tuomittu. Tavanomaista vapaaehtoistyötä ei ole olemassakaan.

Terve itsetunto – sitä on tasapainoinen minuus, tasapainoista elämää. Tasapainoinen elämä on kykyä ja halua välittää itsestään, lähimmäisistään ja ympäristöstään. Ellei ihminen ensin välittäisi itsestään, ei hän kykenisi välittämään mistään muustakaan.

Nyt on meidän aikamme nousta ja astua esiin. Ihmisen, ilon ja elinvoiman puolesta! Uudessa Oulussa jokainen ihminen on entistä merkittävämpi ihminen. Se on niin iso tehtävä, ettei sitä voida säätää pakoksi, eikä ohjeeksi, vaan sen on tapahduttava vapaaehtoisesti. Uusi oululainen – entistä merkittävämpi ihminen. Ajatelkaapa.

Tämä kuluva vuosi on vapaaehtoistyön ja kansainvälisen demokratian teemavuosi. Jaossa on viisi valtakunnallista palkintoa vapaaehtoistoimijoille, jotka omassa toiminnassaan ovat onnistuneet aktivoimaan kanssaihmisiä välittämään elämästä ja viihtymään ympäristössään.

Ottakaamme palkinnon ansaitseminen yhdeksi tavoitteeksemme niin uudessa Oulussa kuin yleisemminkin Oulun seudulla!

Näiden tervehdyssanojen myötä toivotan jokaiselle iloista ja elinvoimaista sekä ennen muuta epätavanomaisen arvokasta vapaaehtoistyön juhlaa!