Yön jälkeen

Syksy on ollut puuduttavan pitkä. Tuntuu, että mieleni on elänyt syksyn kanssa yhtä matkaa. Olen yrittänyt rakentaa kulisseja ja edellytyksiä liiketoiminnalleni Kantturassa sekä samaan aikaan verkostoitua mahdollisimman monen intressikumppanin kanssa. Tavoitteenani on ollut synnyttää yksi luonnonkaunis sija sielukkaalle suomalaisuudelle, hyvälle ihmiselle.
Aiemmin syksyllä aloitin rakentamaan katosta ison terassin päälle. Kantturasta puuttuu säänsuojainen kokoontumispaikka pikkuisenkaan isommalle joukolle ihmisiä.
Tein katoksen ja päätin rakentaa seinät onnistuneen kokonaisuuden ympärille. Tässä vaiheessa hain kunnasta lupaa rakennukselle, koska oletin että katoksen saisi kyllä rakentaa, mutta seinien rakentamiseen tarvittaisiin lupa.
Lupaa varten oli kysyttyävä naapureiden suostumus. Molemmat rajanaapurit antoivat suostumuksensa, mutta toinen otti asiakseen kirjoittaa lisätietoina, että rakennus olisi jo valmis. Tästä lausumasta syntyikin melkoinen draama. Vaalan kunnan rakennustarkastaja ei tykännyt lukemastaan ja ilmoitti, ettei tule esittämään rakennusluvan hyväksymistä. Marraskuun kokouksessaan ympäristölautakunta asettui tukemaan rakennustarkastajan kantaa. Lupa evättiin. Samalla vaadittiin rakennuksen purkamista.
Soitin tarkastajalle. Hän oli kiivastunut ja sisällytti puheeseensa voimasanoja. Olin hieman hämmentynyt ja yritin tiedustella, ketä tai mitä suorittamani toimenpiteet loukkaisivat. Mies oli kannassaan ehdoton. Määräaikaa purkamiseen hän antoi kaksi viikkoa.
Soitin lautakunnan puheenjohtajalle, joka aikoi puhua kunnanjohtajan, kunnaninsinöörin ja tuon rakennustarkastajankin kanssa. Mikään ei muuttunut.
Tämä tieto tuli eilen. Yö oli musta kuin ikkuna.
Nyt olisi nollattava tilanne ja selvitettävä, mitä täytyy tehtävä.

Voimiani jos joku nyt mittaisi, olisi mitattava millimääräisellä asteikolla. Viisari ei varmaan paljoa värähtelisi.

Päätin eilen laittaa Kantturan myyntiin. Minun on aika lähteä pois.