Lentoasemalla kerran

Lentoasemalla on aikaa ajatella ja ihmetellä ohikiitävää elämää.

Ihminen hakee tyydytystä kuin rasvahappo. Ihmisellä on myös pyrkimys tyydyttyä.
Minäkin halusin kerran tyydyttyä, ostaa fiiliksen. Maksoin kalliisti ja sain paketin, mutta petyin kotona. Siitä on jo aikaa, onneksi.

Olin ostanut materiaa, sitä mitä rahaa vastaan sain mukaani. Mutta eihän tunnelmaa voi koskaan ostaa, eikä viedä mukanaan, kuten ei hetkeäkään. Fiilis jää aina häviävään hetkeen, vaikka materia seuraisi maailman ääriin.

Oi tätä tavaran määrää ja ostamisen autuutta… kukahan siivoaakaan jäljet seuraaville?

Minullekin luotiin mielikuva ja sen minä hullu ostin. Globaali bränditeollisuus luo ja ratkaisee tarpeeni määrittämällä illuusioilleni tuotteet ja niille hinnan.
Maailman lapset rakentavat tavarat, jotka minun hypnotisoidut mielikuvani käskevät hankkimaan. Palaan lentokentälle, muistan tummat tunteeni. Ihmisvilinää ympärilläni, solmio kiristää kaulassani.

Käännän pääni pois. Katselen kassiani, merkkiä siellä sisällä. Jätänkö pois jonnekin, jäisikö sitten paha mieli, toipuisiko petetty mieli?

Kenen syy, kenen muun kuin minun. Kauanko sen pitää kestää, että opin elämään vapaana. Pakotan itseni palaamaan tuohon hetkeen useasti, palaan etten enää erehdyttäisi itseäni materialistisilla illuusioilla.

Maailmanmittainen materiamania pyörittää myös omaa isänmaatamme. Markkinatalous on ajanjakso, jota ei voida väistää. Siksi siinä tulee olla mukana ja selvitä, eikä se riitä, ei tietenkään. Täytyy pärjätä. Ei se silti voi estää kehitystä, jonka seuraava vaihe tulee toivottavasti olemaan jotain henkisesti valveutuneempaa. Siihen meidän olisi jo valmistauduttava, vaikka kuka sen tietää kauanko tässä globaalin materialismin mättäikössä on vielä tarvottava.

Pienyrittäjä kotimaassamme saa armon ja ansaitsee kunnioituksemme. Yrittäjä on tässä ketjussa vain välittäjä, yksi pieni ja korvattavissa oleva osanen suuresta kokonaisuudesta - mutta siitä riippuvainen, vaikkakin valitettavasti asemaltaan oikeudeton. Yrittäjä on tämän ajan torppari.

Mikä tässä yhteiskunnassa onkaan tulevaisuutemme?
Ainakin se on tehtävä.