Työn iloa

Vuoden vaikeimmat ajat ovat jälleen käsillä. Heinäkuun loppu ja elokuun alku. Mitään ei tapahdu, kukaan ei ole tavattavissa ja mikään ei etene. Suomi lepää. Minulle nämä päivät ovat poikkeuksetta olleet vaikeita. Ei tahdo aika kulua, mutta toisaalta ei oikein mitään jaksaisi tehdäkään. On siis vain oltava ja odotettava ihmisiä takaisin töihin.
Näin ollen illat kaivan ojia ja aamut kirjoitan runoja. Kirjoitan elämän turhuudesta ja ihmisten ahneudesta. Eilen aloitin poikkeuksellisesti kaksi uutta kirjaa, Stieg Larssonin Lisbeth Salander -trilogian kolmannen ja viimeisen osan sekä Reijo Mäen Lännen Miehen. Varsinkin Larsson kuuluu eittämättä kirjailijasuosikkeihini Henning Mankelin ja Mika Waltarin tavoin. Reijo Mäki on näiden mestareiden rinnalla vielä kuin hampaaton saha, mutta Varekset täytyy tuntea kuten Remeksetkin.

hp-pp