Parikymmentä vuotta sitten kouluttauduin pesäpallovalmentajaksi. Saimme kursseilla oppia sen ajan parhailta osaajilta. Erikoisesti mieleeni jäivät erään, mestaruuksiin asti menestyneen valmentajan antamat oheet: "jokaisella pelaajalla pitää olla oikeus milloin tahansa harjoituksen aikana keskeyttää harjoitus ja kysyä, miksi juuri minä teen tätä harjoitetta. Sinun on valmentajana pystyttävä vastaamaan hänen kysymykseensä heti ja perustellusti. Ellet siihen kykene, on harjoitus lopetettava."
Ryhdyin noudattamaan teoriaa käytännössä. Seuraavan harjoituksen yhteydessä kerroin oman joukkueeni pelaajille tämän mullistavan periaatteen noudattamisesta. Yksikään pelaaja ei muistaakseni keskeyttänyt harjoitusta tähän oikeuteen vedoten. Mutta, ja mikä oli kaikista tärkeintä, tämän periaatteen julkinen käytäntöönotto pakotti minut valmentajana joka kerta harjoitusohjelmaa laatiessani pohtimaan paitsi kaavan ja keston, myös perusteet kullekin harjoitteelle. Seurauksena oli harjoitusten tehostuminen, harjoitusintensiteetin kasvu ja tulosten nopea parantuminen. Me olimme hyvähenkinen tiimi, meillä oli tekemisen meininkiä. Menestyminen ja mestaruudet tulivat aikanaan.
Minä olen seurannut Maikkulan terveyskeskuksen siirtohuhuja, jotka viime päivinä ovat vahvistuneet lautakuntapäätökseksi. En tässä ota kantaa puolesta enkä vastaan, se kun ei ole kirjoitukseni pihvinä. Pihvi on siinä, että kaupunkimme viestintäkäytäntö on väärä ja myös huono. Väärää se on, koska se ei täytä tarkoitustaan ja on tulkinnanvaraista. Huonoa se on siksi, etteivät kuntalaiset, eivätkä edes luottamusmiehet ymmärrä, mitä vastauksessa tai muussa lausunnossa tarkoitetaan. Olen lyhyenä luottamusmiesaikanani havainnut, että keskuuteemme on päässyt syntymään uusi kasti, hanke- ja hallintoaateli (Ha-haa). Se on kansalaisten tavoittamattomissa, se on esiintyessään jotenkin ylempiarvoista, se puhuu ja kirjoittaa meille vierasta kieltä, se suojelee ja varjelee itse itseään sekä toimii kunnon kansalaisten käskijänä. Kyllähän me virkakoneistoa tarvitaan ja onhan siellä joukossa aivan mainioitakin tyyppejä, en tahdo yleistää, mutta valitettavan suuri on se herkkähipiäisten viranhaltijoiden joukko, joka on hyvää vauhtia eristämässä erinomaista kastiansa tavallisten kuntalaisten arjesta.
Voisimmeko mekin Oulun mahtavassa kuntakoneistossa alkaa soveltamaan hyväksihavaittua valmentajaperiaatetta, esimerkiksi seuraavalla tavalla: "jokaisella kuntalaisella on oikeus minkä tahansa valmistelutyön aikana saada ymmärrettävä vastaus kysymykseensä. Ellei yksiselitteistä ja ymmärrettävää vastausta pystytä antamaan viikon kuluessa, on valmistelutyö keskeytettävä."
Luottamusmiehenä olen joutunut puuttumaan viestinnällisiin ongelmiin. Olen palauttanut tulkinnanvaraisia virkamiesvastauksia takaisin valmisteltaviksi maininnalla: "ei ymmärretä." Näin tulen toimimaan jatkossakin, ylpeyteni ei kärsi ymmärtämättömyyden tunnustamisesta, mutta vastuuntuntoni kärsii vaikeaselkoisten asioiden edessä vaikenemisesta.
Heikki Pesämaa