Muistio

muistio

Heikki Pesämaa: Kokoomuslainen vaaliviesti; taustoja, tarpeita ja toimia

Teorioihin tukeutuva sisäpiiriläisyys on paisumassa itseohjautuvaksi yhteiskuntaluokaksi, hallintoaateliksi. Systeemi on kehittynyt yli tavallisten kansalaisten ymmärryksen rajan. Julkinen hallinto on alkanut elämään omaa hankerahoitettua ja erioikeutettua totuuttaan. Hallintoaatelista, eli uudesta julkissäädystä, on muodostumassa toinen toistaan suosiva ja itse itseään täydentävä virkavetoinen hallintoblokki.

Kehitys on huolestuttava.

Tuottavaa työtä tehnyt tai tekevä kansanosa, niin yrittäjät, eri alojen ammattilaiset kuin eläkeläisetkään, eli koko lystin maksajakunta, ei kuitenkaan ole valmis hyväksymään vaikenevaa ymmärtämättömyyttä roolikseen, kuten hallintoaateli kernaasti soisi.

Ymmärtäminen on kansalaisoikeus, josta kuuluu pitää kiinni. Suomen kieli on yksi ja ymmärrettävä.

Seuraavaksi kiinnitetäänkin huomiota kansanosien väliin revenneeseen kuiluun, joka on koko ajan syvenemässä kansalaisten ja hallinnon välillä. Onkin vähintään kohtuullista vedota oikeudenmukaisuuteen ja tasavertaisuteen - kiistämättömään ymmärtämisen oikeuteen.

Teoriapainotteisuuden lisääntyminen on todellakin huolestuttavaa.

Kaikki tahtovat vaikuttaa siihen, mitä leikitään, mutta vain harva tahtoo tai edes osaa leikkiä. Kansa kaipaisi työteliäisyyttä ja tekemistä, käytäntöä ja konkreettisia toteutuksia, ei enää enempää vaikeaselkoista ja tulkinnanvaraista teoriaa.

Ajankuva:

Ihminen on hukassa. Ihmisestä näkyy vain pinta, ihmisen omaksuma rooli ja ihmisen kasvattama kuori.
Pelko pistelee pinnan alla. Pelko se on! Se hallitsee. Se näyttelee pääroolissa ylimmäisenä toiminnanohjaajana. Omanarvontunnetta ilmentävä herkkähipiäisyys ja kaikkivoipa kyynisyys toimivat pelkopeikkojen kirittäjinä. Tietäen tai tiedostamatta, kaikki on käynnissä pettymystä pelkäävän ihmisen pinnan alla.
Teoriat ovat tekemättömyyden tukena, seminaarit saavuttamattomuuden syinä.

Se on paha olo,
- Se puhuu, muttei sano mitään.
- Se kirjoittaa, muttei kerro mitään.
- Se on kaikessa mukana, muttei osallistu mihinkään.
- Se vaatii kaikkea, muttei vastaa mistään.
- Se on koko ajan kiireinen, muttei ehdi minnekään.
Se on paha olo. Se on luovuutemme tuho ja vireytemme vihollinen. Se on tauti ja totta.
- Se on nähtävä ja tunnistettava,
- Se on kohdattava ja hyväksyttävä,
- Se on paloiteltava ja parannettava,
- Se on peilissä, enemmän kuin yleisössä,
- Se palaa yhä uudestaan, ja syttyy itsetehostuksen kipinästä.

Totuus on lääke, korvaamattomuuden harhaisia käsityksiä sammuttava vesi.
Totuus on hiljaisuudessa, enemmän kuin täyteen ahnehditussa päiväohjelmassa.

Huolestuttavaa.

Näennäissitotumista, keinotekoista kiinnostusta. Käynnissä on totuuksien välinen tilataistelu. Mikä totuus palvelee julistajaa itseään. Se valitaan ja vaihdetaan tarpeen mukaan. Oma etu määrittelee totuuden. Totuus on häpäisty, valjastettu henkilökohtaisen pyrkyryyden työkaluksi. Onko se politiikan, vai rappion kuva? Vai onko sillä eroa?

Mitä siis tulisi tehdä?

Hallintovaltaa olisi hillittävä. Tulisi taistella teoriatuputusta vastaan, toimia toteuttaakseen, sysätä liikkeelle, enemmän kuin spekuloida seuraamuksilla. Yksi oikein tehty, toinen väärin tehty - on parempi kuin kaksi kokonaan tekemätöntä. Totuuksia olisikin karsittava ja kirkastettava jäljelle jääneet totuudet työhön kannustaviksi ja työtä ohjaaviksi käytännöiksi.

Haasteina ovat osallistumisen ja passiivisen mukanaolemisen itsetuntoa hivelevät mielihyvän odotukset. Itsetehostuksen tarpeet. 4H - heti, helposti, halvalla ja huoletta. Mielihyvää tavoitellaan niin monin eri tavoin ja vimmaisella energisyydellä, ettei aitoudelle, siis alkuperäiselle mielenrauhalle jää sijaa. Ehkäpä sentään öisin jokin tunne puskee tietoisuuteen huutamaan hätäänsä.

Kalenteri järjestää liikaa mahdollisuuksia mitäänsanomattomaan mielihyvään - turtumiseen. Kipujen kohtaaminen ei kiinnosta, ne kierretään tai kiistetään. Tekemättömyys kuitenkin tulehduttaa ja passivoittaa yhteiskuntaamme yrittämästä tai suhtautumasta suopeasti yrittämiseen. Se on sosiaalidemokratian riemuvoitto! Mutta joskus mätäinen paise puhkeaa ja kätketty kipu räjähtää silmillemme. Seuraavat sukupolvet maksavat hinnan välinpitämättömyyksistämme.

Suomalaiset ovat perusteellisia ja erinomaisen hyviä kaikessa, mihin ryhtyvät, valitettavasti myös pelinpolitiikassa ja teoreiapainotteisessa arjessa. Kaikessa hiljaisuudessa teoreettisuudesta on kehittynyt maantapa ja koneiston käytäntö. Yrittäjillä olisi sanottavaa, mutta ei mahdollisuuksia tai aikaa, politiikanteko onkin jäämässä paisuvan hallintoaatelin huomaan. Riittää, että palavereissa ja seminaareissa muistetaan aina aika ajoin mainita yrittäjyys positiivisessa hengessä. Ymmärrystä ei ole, kun yrittämisestä ei ole kokemusta edes asenteellisena ominaisuutena.

Nyt on koittanut valistuneen kokoomuslaisuuden tilaisuus. Porvarillisen positiivisuuden ja toivontäyteisen ennakkoluulottomuuden aika. Tulevissa eduskuntavaaleissa rehellisyys, raikkaus, uskottavuus ja ymmärretyksi tuleminen ratkaisevat voittavan totuuden, joka tarttuu äänestäjään. Tässä työssä perussuomalaiset ovat toistaiseksi pisimmällä, vaikka heidän työkaluillaan ei tulosta synnytekään.

On osattava puhua ja kirjoittaa positiivisuuden sanoma ymmärrettävällä suomenkielellä, ja puettava teesit ehdokaskohtaisen perehtyneisyyden ja osaamisen kuoseihin. Näissä vaaleissa keisarin vaatteita katsellaan kovin kriittisesti!

Vaaliteesieni ydinkohdat:

Kotiseutu - vireyttä edistävä kyläpolitiikka, avoin ja tasavertainen lähidemokratia

Yrittäjyyden arvostaminen - julkisen sektorin hankintakäytäntöjen perusteet ja osto-osaamisen kehittäminen

Hyvinvointipalvelut - yrittäjyyden uudet muodot ja mahdollisuudet, itsensä työllistäminen

Syrjäytyminen - tekeminen on parasta terapiaa, syy nousta ja lähteä

Matkailu - olemassaolevien vahvuuksien hyödyntäminen, matkailuosuuskunnat madaltamaan yrittämisen kynnystä

Ympäristö - välittäminen kasvaa tasapainoisesta maasuhteesta, olen osa luontoa, seurausta eletystä elämästä, osasyy tulevaan

Rohkaisen ja kannustan jokaista kokoomuslaista uutteraan vaalityöhön ja ponnekkaaseen yritykseen huomispäivän, inhimillisemmän ja valoisamman Pohjois-Suomen hyväksi! Tulevissa vaaleissa annetaan äänet joko punamullalla kyllästetyn hallintovaltaisen systeemikulissin tai yrittävän ihmisen edestä. Eduskuntavaalit on tiedostavan ja vastuullisen ihmisen mahdollisuus nousta, lähteä liikkeelle ja vaatia muutoksen mukana elämistä. Muutoksen vastustaminen on kuin pyrkisi pysäyttämään aikaa. Ei onnistu! On elettävä mukana, on seurattava ja johdettava muutosta edestä!

Kiitos. Ja voimia teille, ystävät. Kulkekoon kunnia kanssanne!