Ajatuksia Oulujoen rannalta

Sillalla




On talvi-ilma, kylmä viima,

Kävelen lapsen kanssa pitkin patosiltaa,

Lapsi rinnallani kysyy,

'Iskä, kuuletko, mikä ääni?'

Alhaalta padon takaa kuuluu kummia,

Kilkatusta, kalkatusta,



Katson rautakaiteen yli,

Tuhansia ihmisiä muurin alla,

Piikkaamassa betoniseinää,

Mitä vastaan lapselle,

Kun on touhu outo itsellekin,

'He ovat korjausmiehiä'



Huono selitys, alan huolestua,

Vesimassa valtava, paine pelottava,

Kilkatusta, kalkatusta,

Pitkä matka turvaan,

Vastatuuli, liukas polku,

Mieli miettii, mitä kaikkea?



Lapsi tahtoo kiinni käteen,

'Iskä, mitä korjataan?'

Mieli tekisi todeta ´maailmaa,`

Vastaan silti sopuisasti,

'Patomuurin vikoja korjaavat'

Kilkatusta, kalkatusta,



Vastaan tulee vanha nainen,

Horjahtaa kohdallamme,

Otan kiinni, ettei kaadu,

'Kiitos tuesta, mutta mikä ääni?'

Kasvot naisen huolia täysi,

´Ääni ennen kuultu, ennen pelätty´.



Lapselle saatoin leperrellä,

Vaan vanhus ei tyhjiin sanoihini tyydy,

'Hakkaavat muuria kivitaltoilla'

Kilkatusta, kalkatusta,

Nainen katsoo taakseen,

'Miksi he piikkaavat hyvää muuria?'



'Koska he tahtovat vapauttaa virran.'

Nainen ei ymmärrä,

'Mutta, meidänhän käy hullusti kaikkien. Myös heidän!'

Nainen ei ymmärrä,

´Eivätkö he tiedä, vai eivätkö he välitä?`

Alan huolestua itsekin,



Pato on vanha, ison työn tulos,

'Iskä, mennään pois!'

Kilkatusta, kalkatusta,

Hätä on kasvanut vanhuksen silmiin,

'Älkää jättäkö', hän pyytää,

Vastatuuli hidastaa matkaa,



Liukas meidän mentäväksi,

Joka askel arveluttaa,

Vastarannalle vielä matkaa,

'Lopettakaa hakkaaminen!'

Lapsen pyyntöön vastaan hurja huuto,

'Hiljaa!'



Musta vesi padon takana,

Paine valtava vellomassa,

Vanha nainen ei jaksa juoksuun saakka'

'Odota' hän kuiskaa,

'Minä puhun heille'

Pysähdymme kaikki,



Kilkatusta, kalkatusta,

Vanhus korottaa ääntään,

'Kuka johtaa toimia?'

Vastarannalta vastaa hieno mies,

Maa vanha jalkojensa alla,

'Minä johdan!'



Vanhus kääntyy miestä kohti,

'Miksi te hakkaatte patomuuria?'

Mies levittää kuvan eteensä,

Virta vapaa, kuva kaunis kaikissa väreissä,

Kukat rannoilla, pariskunnat retkellä,

'Vapautamme virran!'



Lapsi kiskoo kädestä,

'Iskä, mennään pois!'

Kilkatusta, kalkatusta,

Padon alla paljon puuhaa,

Pieni mies rientää rannan suojassa,

Kulkee kauniisti, käy kevein mielin,



Kantaa kuvia katsottavaksi,

Johtaja nostaa soman kuvan,

Takojat tuijottavat tappisilmin,

Kaunis kuva, kaikki huokaa,

Vanhus vaatii puheenvuoron,

Ääni heikko, hukkuu hälyyn,



Nousen kaiteelle viestiä varten,

'Kuulkaa kaikki!'

Nainen puhuu, minä toistan,

Huudan, minkä jaksan,

'Joka isku suojaa syö!'

Padon alla epätieto, joku kysyy,



'Mitä näkyy? Mitä on muurin takana?'

Eivätkö he tiedä, eivätkö he välitä?

'Valtava voima, kohtalokas massa. Lopettakaa!'

Johtaja näyttää uuden kuvan,

Kilkatusta, kalkatusta,

Ja taas riemu ravitsee työhön,



Vanhus koskee kättäni,

Kuiskaa korvaani,

'Kerro totuus. Puhu heille.

Pienikin särö suojassa,

Pian on kylmä vesi vastassa,

Puhu heille. Puhu, puhu!´



Niin kohotan käteni,

Katson heihin hyvällä,

Katson ja kutsun katseita,

´Se täältä näkyy, mikä sieltä ei,

On vastassanne viisitoista metriä vettä,

Viisikymmentä kilometriä voimaa!'



Elämöitsee epätieto, elehtii epäluulo,

Joku lopettaa, lähtee pois,

'Kuva on kaunis, mutta työ on väärä!'

Joku lopettaa, lähtee pois,

'Pienempi virta on jo valmis, puronen kuvan kaltainen!'

Joku lopettaa, lähtee pois,



'Vaara suuri, sekä siellä että täällä!'

Joku lopettaa, lähtee pois,

'Kuvat kaukaa otettu, kuvat toiset täältä, väreiltänsä vähemmät!'

Joku lopettaa, lähtee pois.

'Tehdään toisin, ilman uhkaa, ilman harhaa!'

Joku lopettaa, lähtee pois.



Joutuu jono päälle sillan,

Muurin päältä paistaa toinen totuus,

Vesimassan musta mahti,

Jono levoton liikehtii,

Kuuluu heistä huolen huuto,

'Lopettakaa! Tämä on vaarallista!'



Kilkatus kevenee, kalkatus katoaa,

'Toinen tapa täytyy olla! Tulkaa pois!'

Joku lopettaa, lähtee pois,

Jono kasvaa sillan päällä,

Huuto huolestunut kerää voimaa,

'Kuvat kauniit kokemusta varten! Elämä elämistä varten!'



Johtaja juoksee siltaa pitkin,

Huoli hänessäkin, tahtoo puhua,

Kilkatus kevenee, kalkatus katoaa,

'Toinen tie turvaisampi! Tulkaa pois pakertamasta!'

Kerran tauonnut kalkatus kasvaa,

Joku lähtee, jotkut jäävät,



Mutta pian kaikuu uusi ääni,

Entistä uhmakkaampi, käskee lyömään,

Kuvat muuksi muuttuvat, musta tulee mukaan,

Kilkatus kiristyy, kalkatus kovenee,

'Lopettakaa heti!'

Harvat hakkaajat, lujemmat lyönnit,



Jono täyttää patosillan, huoli kaikissa katseissa,

Pidän lapseni sylissä,

Vanhan naisen näkyvissä,

'Iskä, mitä tapahtuu?'

Mitä tapahtuu? Myöskin minä kysyn koko ajan,

Kestääkö muuri, lakkaako lyönti.