1.5.2010

Uskonasioita

Vappupäivän illassa mennään. Tulin juuri saunasta; kuumasta, tervantuoksuisesta, ja minullekin kovin pyhästä puhdistautumisen huoneesta. Hiki huokui ulos sielusta saakka. Ajattelin uskon asioita, tunnustelin omaa suhdettani uskoon. Kävin ennen saunareissua pitkän ja perusteellisen puhelun erään kovasti arvostamani rauhanyhdistysläisen kanssa.

Päivä on kulunut maalatessa piiloon vanhoja muistoja ja entisiä aikoja. Haikeasti huokaillen olen pensseliä heilutellut. Tummanruskeaa ja valkoista, meidän liittomme värejä aina Lehtorannasta saakka.

Usko on jokaisen oma asia. Se on perusta vakaumukselleni.

Jumalan etsiminen saattaa hyvin olla päämäärä, jonne pääsemiseksi ihminen tarvitsee kartan ja kyvyn tulkita sen merkkejä. Ilman karttaa reittiä on mahdoton löytää. Kartta on ihminen itse. Jumalan etsiminen on aloitettava itsensä tutkiskelusta.

En usko äkkikäännöksiin, enkä hurahtamisiin. Ne ovat kuin tuuleen hyppäämistä, eivät kanna sijaansa pidemmälle, mutta saavat epätoivoisen tai epärehellisen ihmisen pomppimaan paikoillaan, ja väsymään pettymyksiinsä.

Yhtä mahdotonta on vannoa yhden totuuden nimiin. Jokainen totuus kestää vain sen häviävän hetken, kunnes kuulutetaan toinen totuus tai uusittu tulkinta aiemmasta. Jokainen usko on oikea siinä, missä vääräkin. Ihminen on sama, totuus ihmisessä on yksi, se mikä eniten tuntuu tutkimisen arvoiselta. Kannattaa seurata, kannattaa edetä kartalla.

Olen kulkenut lapsuudessani seuroissa ja nuoruudessani seurahuoneella. Kumpaisessakaan palveluksessa en pidemmän päälle viihtynyt. Oli kohdattava itsensä kyetäkseen kohtaamaan jotain suurempaa. Kohtaaminen on havahduttava kokemus. Havahduttuaan tekisi mieli polttaa pois kaikki entinen, muistoineen, materioineen. Mutta mitäpä se hyödyttäisi, ellei polttaisi lopuksi pois itseäänkin. Sen jälkeen ei millään uskolla olisi enää merkitystä. Taivaspaikka kun on löydettävissä täältä maan päältä, ja lähempää, ihan vaan ihmisestä itsestään. Taivaspaikan tähden ei siis kannata kaihota kuolemanjälkeistä paratiisia.

Mamma huutaa kahville komentaakseen minut sen jälkeen nukuttamaan vauvaa. Haukkaan koukun kohoineen ja lähden iltakahville. Jatketaan uskonasioista tuonnempana. Juttua riittää!

Uskomisiin,

Heikki