Ison virran äärellä

Harmaa taivas, mustanharmaa joki. Kaverini kyhäsi nuotion lumen alta paljastuneiden kivien lomaan rannalle kantamistani puista. Olemme kaimoja ja ystäviä. Eristelevyn päällä tarkenee istua ilman pelkoa kusitaudeista tai muista alapään kiusoista.

- Väsyttääkö, hän kysyi saatuaan kuivat koivupuut liekkeihin. Mustia savukiehkuroita kirmasi taivasta päin.
- Ei se liene väsy, joka on päällimmäisenä. Enemmänkin epävarmuus ja hermostuneisuus. Huominen on arvaamattomampi kuin pitkiin aikoihin.
- Niin. Ison työn olet tehnyt tavoittelemasi tehtävän eteen.

Asettelin kahvipannun tukevasti kivien väliin kuumenemaan. Yritin saada kiinni ajatuksistani siinä hetkessä. Vaivasi tunne pintakiitoisuudesta; siitä, että piti aina yrittää keksiä oikeita sanoja puheiseen ja varmuutta ääneen. Joki valui hiljaa edessämme. Hiljaa, mutta valtavalla voimalla.

- Tämä työ ei ole juuri mitään. Ei oikeastaan vielä yhtään mitään. Olen mitä olen, ja taistelen vapaan olemiseni puolesta. Vaalikampanja on vain vähäinen välietappi matkallani. Ei käytännössä mitään mullistavaa merkitystä. Oman viattomuuteni säilyttäminen kaiken kouhotuksen keskellä on minulle paljon suurempi haaste kuin aggressiivinen ja tavoitteellinen kampanjointi. Epävarmuutta ja hermostuneisuutta syntyy siitä, kun en ymmärrä kaikkea, en edes itsessäni. Olen puhunut posket punaisina ymmärtämisen tärkeydestä tässä maailmanajassa, mutten voi olla lainkaan vakuuttunut, ymmärränkö itsekään. Ymmärränkö edes sitä, mitä kaikkea en ymmärrä. Joskus se tuskastuttaa, joskus suututtaa ja joskus masentaa. Tekisi mieli huutaa vastauksia mieltä vaivaaviin kysymyksiin siitä, miksi kaikki hulluus on hyväksyttävä!

- Puhalla veljeni, puhalla rauhassa. Ymmärryksen edellytys on ihmisen alkuperäisyydessä. Kaikki vieras vaikeuttaa ymmärrystä ja aiheuttaa myllerrystä mielessä. Olet nyt keskellä myrskyä, etkä saata nähdä rantoja. On parempi unohtaa kova maa ja keskittyä selviämään myrskystä. Ymmärrys on kiinni hetkessä enemmän kuin ajassa. Aika on määriteltävissä ja asettaa haasteita, mutta hetki ei, koska se on määrittelemätön. Olemme kasvaneet vieraan vallan alaisuuteen, olemme ulkoistaneet oman ja alkuperäisen itsemme. Vieras valta on ajan haasteissa kiinni oleva mielen ulkoinen ohjausmekanismi ja kulloinkin vallalla oleva tilapäinen totuus. Alkuperäisyys puolestaan on vapautta olla se, mikä olet. Vierasperäisyyttä on yrittää olla, mitä kulloinkin oletetaan olevan.

- Ymmärryksen edellytys, aivan totta. Olla se, mikä on lapsena ollut. Eli pystyäkseen ymmärtääkseen olisi palattava takaisin minuuteen, eikö niin? Mutta missä se on ja miten sinne pääsee? Et usko kuinka kipeästi viime aikoina olen kaivannut tätä joen virtaa ja elävää tulta, näitä tilaisuuksia.

Kaima lisäsi pari klapia nuotioon varoen horjuttamasta kahvipannua. Liikkeet ovat verkkaiset. Käsitin hänen vanhenneen ja samalla pohdin omaakin olemustani. Poikavuosistamme on jo aikaa. Tunnen harmaantuvani hiljaa, mutta vääjäämättä. Hän sanoi,

- Katso tuota jokea. Katso niin kauan, kunnes huomaat veden elävän. Matka minuuteesi kestää yhtä kauan. Ehkei tämä elämä siihen riitä.

Katsoin virtaa edessämme ja näin mustan vesimassan liikkuvan länttä kohti. Pinnalle pistävien rantakivien ympärillä kävi verkkainen pyörre ja keskempänä jokea syvä virta muotoili pintaan kuvioita kuin pitkiä puunsyitä. Vastarannan jyrkässä pohjoisrinteessä oli kauttaaltaan lumipeitto, vaikka rinne tällä puolella oli ollut lumeton jo pari viikkoa. Virtaa kelpasi katsella. Näky rauhoitti mielenkuohuja ja helpotti olemista.

Tällaisia pohdiskelevia keskusteluja tapasimme käydä ystäväni kanssa, milloin vain oli sopiva hetki, tarpeeksi aikaa ja rauhaa ympärillä. Nyt oli kaikkea, eikä mitään. Päästin ajatukseni karkaamaan ja sanoin,

- Vedestä saa tuotettua elämää ja energiaa, mutta onko vedessä itsessään elämää tai energiaa? Jos katsoo veden pinnan päälle, eikä anna katseen kohdentua veteen tai vastarannalle, saattaa joskus nähdä ikään kuin pieniä kipinöiviä spiraaleja, jotka kohoavat vedestä pyörien myötäpäivään eri kokoisina ja keskenään eri tahdissa. Onko se energiaa, vai mitä se on? Jos se on energiaa, voidaanko sitä määritellä mitenkään? Onkohan kukaan koskaan tutkinut ilmiötä?

Kahvivesi kiehui. Nostin pannun ulommaksi ja lisäsin siihen silmämääräisesti katsottuna sopivan verran pööniä. Jätin kahvin ässehtimään. Kaimani näytti jotenkin poissa olevalta katselessaan vastarannalle. Harkitsevan hiljaisuuden jälkeen hän totesi,

- Havaintosi on tosi. Vedestä nousee energiaa, joka sopivissa olosuhteissa ja oikein katsottuna näkyy kipinäkierteinä. Se on energiaa, mistä voisimme päätellä, että vedessä on energiaa. Missä on energiaa, siellä on yleensä elämääkin. En ole kuullut tai lukenut mitään tutkimuksia aiheesta, mutta siitä huolimatta luulisin sellaisia tutkimuksia olevan. Jos vedessä kerran on energiaa ja elämää, mikä sen merkitys voisi olla? Onhan ihminenkin suurimmaksi osaksi vettä. Onko ihmisen energisyys suorassa suhteessa ihmisen kykyyn hyödyntää veden energiaa itsessään?

- Veden merkitys ikiaikaisissa uskomuksissa, seremonioissa ja rituaaleissa on ollut joko ihmisen puhdistautuminen tai liittäminen jonkun uskomuksen yhteyteen. Hindut kylpevät Gangesissa, joka on heille pyhä joki symboloiden yhteyttä johonkin korkeampaan voimaan. He myös sirottavat vainajiensa tuhkat jokeen. Kristityt kastavat jäsenensä pyhässä kasteessa. Mielenkiintoinen vesikertomus on kerrottavissa myös Oulusta. 1700-luvulla nykyisen Rauhalan vieressä oli kauneus- ja terveyslähde, jonka veden uskottiin olevan parantavaa. Lähdettä vartioitiin ja lähteellä vierailussa noudatettiin tarkkoja säännöksiä. Myöhemmin lähde peitettiin maalla, kun oli käynyt ilmi, että lähteen vesi on peräisin maanalaisesta purosta, joka kulkee nykyisen Intiön hautausmaan läpi. Silloinkin alue oli jo vastaavassa käytössä. Mikä merkitys lähteen terveysvaikutukseen onkaan ollut nimenomaan sillä, että veteen on päässyt liukenemaan ihmisen kehosta peräisin olevia organismeja.

- Aika huikea tarina. Vedestä tiedetään jo hirvittävän paljon, mutta tiedostetaanko siitä sittenkään vielä kaikkea? Seuraavaksi voitaisiin leikkiä ajatuksella, jos vedessä kerran on energiaa ja elämää, onko siinä myös muistia?

Oli pakko naurahtaa lyhyesti, vaikka tosiasiassa mieltäni oli alkanut kiihottaa veden mahdollisesti hyvinkin ihmeellinen olemus. Voisiko vesi ravita ja vahvistaa matkaani.

Joimme kahvit sopivan rauhan vallitessa. Virta valui ohitsemme, enkä ymmärtänyt siitä toistaiseksi mitään.