Oulujoki, arvoituksellinen peili

Kevätaamun kirkkaus herätti minut uuteen päivään. Kello oli silloin mitä oli, en sitä aikonut katsoa, kun luvuilla ei olisi ollut merkitystä kuitenkaan. Sen sijaan keitin kahvit ja pysähdyin istumaan, ajattelemaan. Näin yöllä unta eräästä toisesta eduskuntavaaliehdokkaastamme, joka hänkin jäi vaille aurinkopaikkaa, vaikka sai ääniä yli puolet minua enemmän. Hän tuli kiukusta kihisten luokseni, sihisi ja sähisi. Pettymys oli muuttunut katkeruudeksi. Otin häntä harteista kiinni lohduttaakseni häntä murheessa. Kummastelin, kuinka hän yhtäkkiä oli kasvanut minua pidemmäksi. Ajattelin, ettei noin pitkä ihminen ikinä pääsisiä eduskuntaan. Irrotin otteeni ja hän katosi tukiryhmänsä joukkoon sadatellen kokemuksiaan.

Istun itään antavan ikkunan edessä, Oulujoki makaa edessäni ja takanani. Viikonloppuaamuisin luukut ovat kiinni ja virta seis. Joki on kivimuureilla pysäytetty, jotta se keräisi voimia toteuttaakseen tehtäväänsä yhtenä valtakunnan virtalähteenä. Ihmisen palveluksessa joki on luonnoton, luonto on ulosmitattu megawatteina. Kipaisen kaatamassa kakkoskupin kahvia. Ilma ei voisi olla kirkkaampi. Aurinko pyrkii sisään joka paikasta. Minulta on usein kysytty jokeen liittyen kolme kysymystä: 1. oletko kalastanut, 2. oletko veneillyt, 3. oletko uinut.

Kahdeksan vuotta olen palvellut ja rakentanut tätä Oulujokeen kauniiksi niemeksi työntyvää luonnollista kirkkoani, mutta en ole vielä kalastanut, en ole veneillyt, enkä uinut. Seuraavaksi on syntynyt kysyvä katse, joka kohdentuu vuoroin minuun vuoroin jokeen. Olen nähnyt hämmennyksen vieraani olemuksessa, mutten ole jäänyt odottamaan jatkokysymystä, ennen kuin olen vastannut: "minä etsin sitä yhä."

Tänä keväänä olen luullakseni oivaltanut jotain merkittävää minuun itseeni ja jokeen liittyvää. Katsellessani jokeen ja joen päälle, saatan jollain tavalla kokea katselevani itseäni peilistä. Näen ehdotetun elämäni kimaltelevan valossa, mutta vailla luontevaa virtaa. Näen nuo ihmiset, jotka kysyvät minulta, millä eri tavoilla hyödynnän vettä? Näen heidän tietämättömyyden tuskansa, jonka he tahtoisivat jakaa kanssani. Näen joen enemmän kuin veden, näen tuskan enemmän kuin ihmisen.

Kuinka kaukana itsestämme me olemmekaan? Kuinka ehdollistettua onkaan onnemme? Kuinka tietoisia voimme olla mistään elävästä? Raamatussakin sanotaan, "lisääntykää ja täyttäkää maa", eikä täyttäkää taivas. Eikö se suurin piirtein tarkoita, että mellastakaa vapaasti ja eläkää ymmärtämättä. Niin minä sen käsitän, että ihminen on itsetuhoinen laji. Virran luonto on vapaudessa, ja niin olisi ihmisen myös. Vapautemme on vain määritelty aika monimutkaiseksi vyyhdiksi, jonka arvoa mitataan eri valuutoissa ympäri maailmaa jokaisena päivänä.

Oulujoki on aikamme kuva. Katsokaa sitä ja tutkikaa sen vaiheita. Joskus kenties huomaat virrassa oman itsesi sellaisena kuin sinut omasta toimestasi on muokattu ja määritelty.