Jos metsä vastaisi...
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 20.2. puhuttiin hyvinkin kolmatta tuntia Sanginjoen metsistä ja niiden tulevaisuudesta. Olen itsekin ollut aika aktiivinen asian suhteen. Siksipä vielä muuan sana lisää aiheesta. Kannatan kaikkialla rikasta elämää ja kannustan ihmisiä huomaamaan itsessään, lähimmäisissään ja ympäristössään hyvää ja kaunista. Ehkä olen luonnostani idealisti, mutta parempi sekin kuin että olisin välinpitämätön puusilmä. Sanginjoen metsissä saatan kaiken polemiikin jälkeenkin nähdä hyvän mahdollisuuden uuden Oulun luontokaupunki-imagolle. Jos alue olisi statukseltaan kansallispuisto, olisi se tietenkin vielä arvokkaampi nimenomaan imagomielessä. Laatulupauksia annettaessa on markkinoinnilla, eli sananvoimalla ja mielikuvilla, oltava pitävä perusta. Juuri kutsuvat mielikuvat tuovat tänne turisteja. Hurlumhei -hypen toistaiseksi haihduttua on prässihousukas teknoturismikin taantunut. Kaupunki kaipaa uutta sisältöä kutsuunsa. Esimerkiksi tämä kansallispuisto olisi yksi verraton laatulupaus! Mutta yhtä kaikki, Oulun kaupunki tekee Sanginjoen metsien suhteen aivan oikeansuuntaisia ja yhdessä sovittuja hoitotoimia, joissa eri tahojen näkemykset on hyvin otettu huomioon. Paljon porua on siis syntynyt vähistä villoista.
Mitä siis kaupungin tulisi tehdä metsillään, joita on yhteensä melkein 17.000 hehtaaria? Se on kunnioitettava määrä yhteistä omaisuutta! Sanginjoen metsäalue on kooltaan 2.500 hehtaaria, mikä sekin on erittäin iso alue! Tässä poliittisessa tarkastelussa kaupungin metsät on jaettu yksioikoisesti kahteen luokkaan: joko tehotalousmetsiin tai täysin suojeltuihin metsiin. Harmittaa, ettei välimuodoista osattu juurikaan keskustella, vaikka vallitsevan käytännön luulisi tyydyttävän jokaista. Kahden vastakkaisen leirin näkemyksiä on leimannut fanaattisuus enemmän kuin avarakatseisuus. Haastava asetelma päättyy vääjäämättä jommankumman osapuolen katkeraan tappioon, mikä näkyy taas seuraavassa kädenvääntötilanteessa. Valitettavasti luonnonsuojeluasiat ovat juuri tällaisia vahvasti latautuneita, näkemyksellisiä ja salia kahtia jakavia kysymyksiä. Niin metsä vastaa vaikeroiden, kuin sinne huudellaan.
Esitän tässä julkisesti, että Oulun kaupunki myy omistamansa talousmetsät vapailla markkinoilla eniten tarjoaville ja keskittyy jatkossa yleishyödyllisellä periaatteella hoitamaan jäljelle jääviä luomumetsiään. Suojelumetsät saavat olla, kuten ovat, mutta puistomaisia metsiä hoidettaisiin ihmisten tarpeiden mukaisesti niin, että marjamaita ja muita luonnollisia harrastusalueita riittäisi kaikkien kaupunkilaisten sekä luontomatkailuyrittäjien tarpeisiin. Talousmetsien merkitys kaupungille on täydellisen yhdentekevä ja marginaalinen. Sen sijaan yksityisessä omistuksessa näitä metsiä hoidettaisiin niin, että työtä ja toimeentuloa tarjoutuisi suurelle joukolle paikallisia ammatinharjoittajia.
Kaupungin metsien hoitoa harjoitettaisiin, kuten valtuustosalissakin kuultiin, ”lempeällä kädellä”, ja niin että työstä saataisiin suurin mahdollinen yleishyödyllinen tuotto – tekemisen ja kädentyön kautta. Tekemättömyydestä tämä kaupunki kärsii enemmän kuin työttömyydestä. Muun muassa Sanginjoen metsien helläkätinen hoitaminen sekä ruokottomien rantojen raivaaminen tarjoaisivat tervettä työtä niin tekemisen tilaisuuksien puutteesta kärsiville nuorille kuin lukuisalle joukolle kolmannen sektorin toimijoitakin. Sanginjoen metsistä käyty puuduttava keskustelu paljasti yhden pahan epäkohdan kaupungissamme: Oulu ei suosi pientä tekemistä, tehkää-se-itse –periaate on pahasti hukassa – kaikkea kyllä haalitaan omaan omistukseen ja tuotantoon, mutta samalla unohdetaan hyvää yrittävät ihmiset ulkopuolisiksi. Tähän on saatava muutos – ihminen keskiöön, tekeminen kunniaan! Tekeminen on työtä tärkeämpää. Työtä on, jos on tekemisen asennetta! Tätä näkemystä meidän kaikkien tulisi toimillamme edistää.
Myydään pois talousmetsät. Pidetään yhdessä maisemamme kunnossa ja kaupunkimme kauniina. Ja niinkin on, että missä maisema avartuu, siellä mieli eheytyy. Oletteko kokeilleet? Minä olen. Ja tässä olen. Mieli avoinna uuteen aikaan, uuteen Ouluun – Suomen suurimpaan kylä- ja luontokaupunkiin!
