Hernekeittoa!

Harmaapäiseksi ikääntynyt nukkavieruinen mies työnsi kahden pyörän päällä kulkevan kärrynsä Rotuaarin esiintymislavan eteen. Kärryssä oli isohko metallinen astia, jonka kannen alta ryömi ilmoille kuumaa höyryä. Ukko veti syvään henkeä ja kajautti ilmoille kutsuvan huudon: ”hernekeittoa! Ilmaista hernekeittoa!”

Muutamat ohikulkijat vilkaisivat huutelijaa, mutta kiirehtivät pysähtymättä eteenpäin. Läheisellä penkillä istui ukkoporukkaa. Kaupunkilaisten hyvin tuntema maleksijajoukko kääntyi uteliaana katsomaan äänen suuntaan. Miesten keskuudessa virisi vilkas keskustelu. Minuutin kuluttua he nousivat penkiltä ja alkoivat kädet taskuihin työnnettyinä lähestyä tuota outoa kaveria, joka seisoi kärrynsä takana posket hehkuen ja soppakauha kädessä.

”Ilmaista hernekeittoa!”

Ja ennen kuin miesjoukko oli kunnolla ehtinyt asettua kärryä ihmettelemään, oli soppamies ehtinyt antaa heille pahviset lautaset ja muoviset lusikat. Sitten hän pyysi miehet jonoon ja kehotti heitä vuoron perään ojentamaan lautaset hänen täytettäväkseen.
Hämmennyksen haihduttua ja hernesopan maistuttua, kadunmiehet ryhtyivät vuolain sanoin kiittelemään sopantarjoajaa hyvästä työstä. Häntä taputettiin hartioihin ja käteltiin kehusanoja säästelemättä. Jokainen sopansaaja palautti ruokailuvälineensä kärrynkahvassa roikkuvaan roskasäkkiin. Kiitollisen ilmapiirin vallitessa kävi selväksi sekin, että hyväntekijän nimi oli Mauri.

Samaan aikaan seuraavana päivänä Mauri saapui taas kärrynsä kanssa ja aloitti julistamaan edullista soppatarjoustaan kaiken kansan kuultavaksi. Keskusaukiolla päivystävä miesjoukko osasi nyt ampaista paikalle viivyttelemättä. Heidän esimerkkiään noudattaen soppajonoon asettui myös muita kadunkulkijoita. Jonossa arvuuteltiin sopantarjoajaa ja kustantajaa. Epäiltiin eri järjestöjä, puolueita ja kaupunkia. Joku nälkäinen huomasi lautasta ojentaessaan kysyä asiaa Maurilta.

”Minä itse maksan, keitän ja kuskaan,” vastasi Mauri silmät kirkkaina loistaen ja soppaa pahvilautasille kauhoen.

Jonossa syntyi epäuskoista muminaa. Vain harva muisti enää kiittää saamastaan annoksesta. Mauri poimi heidän jäljiltään lautaset roskasäkkiin.

Kolmantena päivänä ja jälleen lounasaikaan kolisutteli Mauri paikalle soppakärrynsä kanssa. Hänen ei enää tarvinnut huudella tarjoustaan, vaan jono syntyi kärryn eteen kuin itsestään. Ensimmäinen jonottaja kysyi, miksei Mauri tarjoa muuta kuin hernekeittoa ja toinen puolestaan tivasi leipää ja ruokajuomaa. Mutta Mauri ei ollut moksiskaan, lappoi soppaa lautasille ja hymyili jokaiselle lautasenojentajalle.

Neljäntenä päivänä Maurilla oli mukanaan kaksi leipäpaloilla täytettyä kassia sekä kymmenen litran vetoinen tonkka täytettynä raikkaalla vedellä. Soppakattilassa höyrysi jauhelihakeitto. Kasvaneen kuorman ja lisääntyneen työmäärän aiheuttaman viivästyksen vuoksi Mauri myöhästyi aikataulustaan puolella tunnilla. Hermostuneena liikahteleva miesjoukkio oli jo odottamassa häntä. Jonoon asettui nyrpeitä naamoja.

Mauria nuhdeltiin myöhästymisestä ja moni nurisi kovaksi yltyneen nälän närkästyttämänä. Jonon keskivaiheilta alettiin ehdotella, että olisi vähintäänkin kohtuullista tarjota ruokailijoille tuolit ja pöytä. Joku kyseli hyvän hernekeiton perään ja arvosteli samalla jauhelihakeittoa omituisen vähäsuolaiseksi.

Viidentenä päivänä Mauri kiirehti paikalle jo aamusta. Hänellä oli mukanaan kokoontaitettavia tuoleja ja joitakin pöytiä, jotka hän asetteli sieviksi ruokailuryhmiksi. Penkillä istuva miesjoukko seurasi Maurin hääräilyä kannustaen häntä tulemaan ajoissa soppansa kanssa. Mauri lupasi yrittää ja kiirehti enemmittä puheitta hakemaan ruokakärryään. Yrityksestään huolimatta hän myöhästyi tunnilla ja sai jo kaukaa kuulla yhä kasvavan kadunmiestenjoukon tyytymättömyydestä kielivää kritiikkiä. Mauri ei oikein tahtonut jaksaa hymyillä, mutta suoritti soppajaon nöyrällä palveluasenteella pakottaen hymyn kasvoilleen.
Vakioasiakas tuhahti sopan saatuaan ja arvosteli Mauria siitä, että ruokailu tapahtui taivasalla. Vielä hän sanoi tuntevansa itsensä palelevaksi koiraksi, jolle ovenraosta nakataan jäinen luu järsittäväksi. Yksi sylki lautaselle maistettuaan jauhelihakeitossa liikaa suolaa. Kuten edellisenä päivänäkin, keräsi Mauri ruokailun jälkeen pahvilautaset, mukit ja muovilusikat roskasäkkiin aikoen kuskata ne asianmukaisesti jäteastiaan. Sen jälkeen hän pyyhki pöydät ja tuolit, taitteli ne kärryynsä ja katosi kivitalojen kulmien taakse.

Varhain kuudennen päivän aamuna Mauri pystytti tilapäisen kangaskatoksen suojaamaan ruokailijoita huonon sään varalta. Mutta kun hän puolenpäivän aikoihin saapui kasseineen, tonkkineen ja soppa-astioineen paikalle, oli häntä vastassa paitsi jurputtava jono, myös kaupungin terveystarkastaja ja rakennusviraston edustaja. Terveystarkastaja kielsi soppatarjoilun ja rakennusviraston edustaja kielsi tilapäiset rakennelmat. Molemmat vaativat Mauria näyttämään henkilökorttinsa sekä kaikki tarvittavat luvat ja oikeudet. Maurilla ei kuitenkaan ollut mitään näytettävää.

Miehet jonossa alkoivat ärsyyntyä havaittuaan Maurin pettäneen heitä niin monen päivän aikana. He osoittivat Mauria sormillaan ja syyttivät häntä monin karkein tavoin. Yksi vaati soppamieheltä korvauksia, toinen kävi häneen käsiksi ja horjutti hänet lankeamaan maahan kärrynsä viereen. Joku työnsi molemmat soppa-astiat nurin ja höyryävät keitot kaatuivat Maurin päälle polttaen hänen kasvonsa ja kaulansa. Viranomaiset poistuivat paikalta ripeästi, mutta vasta kiinnitettyään soppakärryyn huomautuksen, kiellon, käskyn, määräyksen ja uhkauksen. Miesjoukko hajaantui katkerasti kiroten Maurin vastuuttomuutta ja tyhmyyttä sekä ennen kaikkea harmitellen omaa nälkäänsä, joka jäi heitä vaivaamaan.

Seitsemäntenä päivänä Mauri lepäsi.