Vireä
kaupunkikuva on uudessa Oulussakin terve tavoitetaulu. Kaupunkikuva kutsuu ihmisiä
tulemaan ja tuhlaamaan, olemaan ja omaksumaan. Kaupunkikuva syntyy erilaisten
ihmisyhteisöjen värittämänä. Mitä värikkäämpi taulu, sitä kutsuvampi kuva.
Kaupunki antaa kankaan maalattavaksi, mutta ei itse osallistu sen
värittämiseen. Tämä on uskottavan kaupunkikuvan syntymisen ehto ja edellytys.
Kuva näkyy kaikille, mutta vastuu sen maalaamisesta kuuluu vain meille
oululaisille.
Mitä
suurimmassa määrin on kysymys kaupunkikuvasta, kun valmistelevassa työryhmässä
paraikaa linjataan käyttäytymis- ja selviytymisohjeita uuden Oulun viidelletoista
asukastuvalle.
Asukastupa
on jokaisen oululaisen yhteinen olohuonetila, vaikka tuvan ylläpitämisestä
vastaakin Oulun kaupungin Lähidemokratiatoimikunnan tehtävään valtuuttama
yhdistys. Tätä valtuutusta kutsutaan kumppanuussopimukseksi. Kaupunki
mahdollistaa näytelmän kulissit, mutta kukin yhdistys vastaa kappaleen
käsikirjoituksesta. Tällä kiitosta keränneellä roolijaolla on saatu synnytettyä
aluekohtaisesti erilaisia tupaidentiteettejä, siis perinteistä, uudenlaista ja kovin
kipeästi kaivattua kotiseutuhenkeä.
Kaupunkimme
on toki kaunis ja hyvä, mutta kaipaa varsinkin tällaisten vaikeiden vaiheiden
kurimuksessa enemmän vapaaehtoista välittämisenhenkeä. Inhimillistä
välittämistä ei nimittäin voi käskeä, eikä edes edellyttää millään
sopimuksilla. Aito välittäminen on vapaaehtoista, eikä kaupungilla saisi olla oikeutta
sen hävittämiseen. Mahtavuudessaan kaupunki on kuitenkin valmistelemassa osan
kumppanuuskoneistonsa tukemana linjausta, joka uhkaa inhimillisen kokoisen hyvän
tekemistä.
Julkista
sektoria jumaloiva ja sopimuksilla surkastutettu Suomi on täynnä kilpailuvastaisuutta,
korporaatiokeskeisyyttä, konseptikäytäntöjä ja norsutornituumailijoita. Samaa
synkkää hallintomantraa tunnustetaan ja tuotetaan täällä Oulussakin. Kaupunki
onkin ryhtymässä maalaamaan omaa kuvaansa mustalla. Yhteenkään inhimillistä
hyvää hävittävään virheeseen ei kuitenkaan olisi varaa.
Myllyojan
asukastupa on joutunut julkisen noitavainon kohteeksi. Se, mitä kaupunki kutsuu
uppiniskaisuudeksi, koetaan Myllyojalla ylpeydenaiheeksi ja se, minkä kaupunki
tahtoo ajaa alas, tahdotaan Myllyojalla kohottaa ylemmäksi. Näinä ahneuden ja
lyhytnäköisyyden aikoina talkoohenki on kiihtyvällä vauhdilla katoava
luonnonvara, jonka puolesta ja puolella on nyt jos koskaan jaksettava taistella.
Talkoohenki sekä vapaaehtoinen välittämisenhenki elävät Myllyojalla vahvoina.
Hyvän tekeminen ei voi olla väärin, jos toiminnan vastuut ja velvoitteet
hoidetaan asianmukaisesti. Niin on tehty Myllyojalla, joka ilman
voitontavoittelun tarvetta tuottaa pieniä, mutta tärkeitä
kotona-asumista-tukevia palveluita itse, eikä muiden yhdistysten ja kaupungin
yhdessä omistaman Ektakompus Oy:n kautta.
Jokaisella asukastupaa
ylläpitävällä yhdistyksellä oli aikoinaan mahdollisuus ”ulkoistaa” työläät ja
vastuunalaiset hoitotyöt vuosi sitten perustetulle Ektakompus Oy:lle, joka onkin
uutterasti ryhtynyt tuottamaan vastaavia palveluita yhdistysten puolesta. Liikeidea
on ollut erinomainen, tarvekin täysin perusteltu, mutta joidenkin
osakasyhdistysten osoittama tuki kuin myös yhteinen tahto ovat olleet pelkästään
ulkokultaisia. Omaa yritystä on kohdeltu kuin lehtolasta, mikä kovasti kummastuttaa
ja närkästyttää hyväuskoista sivustaseuraajaa.
Myllyoja ei lähtenyt
mukaan tähän yhteisesti omistettuun yleishyödylliseen yritykseen, siis Ektakompus
Oy:öön. Kunkin itsenäisen yhdistyksen oman harkinnan perusteella tehdystä päätöksestä
ei Myllyojaa voidakaan syyllistää. Myllyoja jatkoi arvokasta toimintaansa kuten
ennen, mutta havaitsi pian saavansa osakseen yhä kitkerämpää mustamaalausta.
Uhkaava asetelma on kaiken kaikkiaan yhtä absurdi kuin ovat Venäjän julkeat
syytökset Suomea vastaan lapsiasioiden hoitamisessa.
Myllyoja
tuottaa kotona-asumista-tukevia palveluita korkealla moraalilla ja kaiken tarkastelun
kestävällä tavalla, mutta pyyteettömästi ilman omanedun tavoittelua ja puoluepoliittisia
taka-ajatuksia. Sekö on perimmäinen syy inkvisitioon? Vai onko kyse niinkin vanhanaikaisesta
perisynnistä kuin kateus? Onhan Myllyoja ainoana asukastupana hankkinut tarpeistonsa
omin varoin ja lisäksi korjannut tilansakin hyvien ikäihmisten talkootöinä ilman
kaupungin satsauksia. Olipa niin tai näin, kuuluu Myllyoja korottaa kunniakkaaksi
esimerkiksi hyvin toimivasta, vastuuntuntoisesta ja omavaraisesta vapaaehtoistoiminnasta!
Uuden Oulun asukastupalinjausta päivitettäessä on Myllyojan malli hyväksyttävä esimerkiksi
kasvavan kaupunkimme olevia ja tulevia tupatarpeita silmällä pitäen. Myllyojan
toiminta on tunnustettava, arvokas tupakiinteistö on säilytettävä ja toimijoiden
kiitettävän omalähtöistä tekemisenhenkeä on huolella vaalittava. Upean Oulujoen
rannalla sijaitseva Myllyojan asukastupa pihapiireineen on kirkkaan
värivoimainen symboli uuden Oulun kaupunkikuvassa! Käykää katsomassa,
ihastumassa ja ymmärtämässä.
