Paljon huomiota on kiinnitetty uuden Oulun muotoutumiseen ja
hallinnon organisoitumiseen. Tarkasteluja on tehty painottuen ratkaisujen
lyhyen aikavälin vaikutuksiin sekä kaupungin talouteen. Taka-alalle ovat
jääneet keskustaajamien ulkopuolella asuvien ihmisyhteisöjen kotiseudulliset toimeentulomahdollisuudet.
Maaseutu olisi nähtävä ennen muuta ihmisyhteisöjen kokoisena mahdollisuutena,
eikä pelkästään kylmänä hallinnollisena tulosalueena, kuten on vaarassa käydä.
Maaseutua ei pelasteta lyhytnäköisillä tukipaketeilla.
Miltä kuulostaisi, jos joutuisimme tulevaisuudessa kohtaamaan
ruokapulaa. Olemmeko maailmoja syleillessämme laiminlyöneet ravinto-omavaraisuudestamme
huolehtimisen ja hukanneet kyvyn vastata käytännön ravintotuotannosta? Entä
miltä se kuulostaisi, jos emme onnistuisi ratkaisemaan nuorten syrjäytymistä,
vaan se kasvaisi kaksin- tai kolminkertaiseksi? Ja vielä, miltä tuntuisi
kohdata kymmenien hyljättyjen kylien umpeen kasvaneita pihoja?
Uuden Oulun ensimmäisissä vaaleissa ratkaistaan koko
seutukunnan kannalta katsottuna isoja asioita liittyen myös ravintoreservimme
turvaamiseen, nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä kylien säilymiseen. Tänä
syksynä punnitaan politiikan uskottavuutta. Yksityiskohtaisiin rutiineihin ja pykäliin
perehtyneitä kirjanoppineita riittää viranhaltijoidemme joukossa, kuten
kuuluukin. Sen sijaan poliitikkojen ensisijainen tehtävä ei ole pohtia päätöspykälien
pilkunpakkoja, vaan omalla toiminnallaan vahvistaa kansalaisten
tulevaisuudenuskoa ja turvallisuudentunnetta. Poliitikoilla täytyy olla
ymmärrystä tulevaisuuden tarpeista voidakseen esittää niihin näkemyksiään.
Vuonna 1858 perustettu Koivikko taitaa olla Suomen toiseksi
vanhin maatalousoppilaitos. Koulun tarkoituksena oli ja on edelleen osaavien maatalousammattilaisten
kouluttaminen. Mitä suurimmissa määrin kyse oli tuolloinkin kansallisen
turvallisuudentunteen vahvistamisesta ja vaikeisiin aikoihin varautumisesta. Koivikon
tarjoama koulutus on totisesti arvonsa ansainnut! Sittemmin maatalous on koneellistunut
ja kehittynyt itsestäänselvyydeksi sekä verrattain hovikelpoiseksi teollisuudenhaaraksi,
jossa tuotanto tapahtuu EU:n armosta. Enkä
tässä ala kehumaan tai kritisoimaan vallitsevaa tolaa.
Kuitenkin maakontakti olisi säilytettävä ja välitettävä
lapsillemmekin. Koivikon kaltaisia rohkeita innovaatioita tarvittaisiin jälleen
ja aivan samasta syystä kuin kansallisen nousumme aikoihin 1850-luvulla, siis
varautuaksemme vaikeisiin aikoihin ja vahvistaaksemme kansalaisten
tulevaisuudenuskoa ja turvallisuudentunnetta.
Kyseeseen voisi tulla yleishyödyllinen osuuskuntamuotoinen toimijayhteisö,
joka tarjoaisi asiakkailleen terveitä maakontakteja ja kasvatuskokemuksia,
ylläpitäisi mullantuoksuista lähiruokatoria, järjestäisi lapsillemme ympärivuotisia
mahdollisuuksia virikkeellisiin kokemuksiin ja maanläheisiin tapahtumiin sekä
ennen kaikkea mahdollistaisi nuorillemme kipeästi kaivattuja ensimmäisen
työpaikan tilaisuuksia! Tekeminen on työtäkin tärkeämpää, sillä tekemätön
taantuu pelottavan nopeasti surkeuteensa ja pois ihmisten ilmoilta. Tämän
lisäksi pelkästään Oulun kaupungissa asuu satoja, ellei tuhansia luomuidealisteja
ja kädentaidonkannattajia. Heidän arvokkaat harrastajayhteisönsä kaipaisivat ja
myös ansaitsisivat konkreetin tilan ja ympäristön elämäntapansa toteuttamiseen
ja jalostamiseen. Yleishyödyllisyys ja kokonaistaloudellisuus ovat varsin
vahvoja ajankohtaisia perusteita osuuskunnan perustamiselle. Paras ja luontevin
paikka osuuskunnan toimimiseen olisi juuri Oulun ja Muhoksen rajamailla, jossa
se voisi toimia luontevassa yhteistyössä Viskaalin ja alueen muiden maataloustoimijoiden
kanssa.
Oulu tunnetaan merestä, mutta sitäkin enemmän ruokottomista rantapusikoistaan.
Samoin on Oulujoen rantamaiden laita. Voisiko osuuskunta myös vastata
laidunalueiden aitaamisesta, lampaiden vuokraamisesta ja kuljettamisesta. Lammas on helposti hyväksyttävä ekokone,
hajuton, huoleton ja lojaali laumaeläin, joka sääskiä pelkäämättä putsaa
pusikot äänettömästi ja paljon tehokkaammin kuin yksikään siimaleikkuri. Lammas
on mahdollisuus, siinä missä osuuskunta ja uusi Oulukin.
Näkisin, että tulevalla valtuustokaudella tällaisen yleishyödyllisen
osuuskunnan perustaminen on yksi keskeisimpiä, tulevaisuudenuskoa, turvallisuudentunnetta,
vastuullisuutta ja elinvoimaisuutta vahvistavia päätöksiä koko uuden Oulun ja
seutukunnan hyväksi.
Heikki Pesämaa
