Propaganda. Heikon mielen murskajaiset.

Kummastukseni oli eilen iltapäivällä suuri, kun vanhoja mapitettuja kirjoituksiani ja muistiinpanojani peratessani löysin innokkaan pesäpallovalmentajan harjoitusohjelmien seasta paitsi tukun tuskaisia tilityksiäni ja arkkitolkulla lemmenkipeitä runojani, myös lehtileikkeitä vuosilta 1982-84. Kymmenet leikkeet käsittelivät Yhdysvaltain Demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaan esivaaleja, mutta seassa oli lisäksi professori Jukka Nevakiven kirjoittamia kolumneja isänmaatamme koskevasta historiasta. Nevakiven teksti oli toki ajan hengen mukaisesti tarkasti harkittua, mutta syvin henki oli silti aidon isänmaallista. Nevakiven kolumnit olivat poikkeuksetta Kalevan kakkossivulla. Silmäilin siksi taustapuolen etusivutkin hurmaavan nostalgisissa tunnelmissa. Hymähdin spontaanisti, kun yhden etusivun kulman täyttävän mainoksen otsikossa julistettiin tarjouksen olevan voimassa: "Koko Suur-Oulun alueen K-kaupoissa!" Koko Suur-Oulun!! Vau!!
Mitäpä siitä ajateltaisi, jos mainio K-kaupparyhmä ottaisi nytkin asiakseen otsikoida tarjouksensa erinomaisuutta noin provokatiivisesti? Moni vetäisi vettä keuhkoon ja kaivaisi kirjoitusvärkkinsä kiireesti esiin, Suur-Oulu ja kuntaliitokset sellaisen keskittymän synnyttämiseksi kun juuri nyt ovat täysin tabuja teemoja. Siihen aikaan tuollainen määritelmä sen sijaan ei herättänyt sen kummempia tuntemuksia. Kaupalliseen liturgiaan ovat kautta aikain kuuluneet vahvat termit ja yliampuvat lauseet. Mutta ei aina. Aikoinaan 90-luvun alussa, kun keksin käyttöömme "oululaista osaamista" -sloganin, en kokenut liioittelevani, sillä silloin "osaamisen" tuotteistamiselle oli kipeä tilaus, kun oululaisten insinöörien merkitystä muodikkaiden matkapuhelinten valmistuksessa ei oikein tavattu noteerata.

Eihän se toki kauppamiesten ja markkinapellejen yksinoikeus tuo vahvojen ilmaisujen keksiminen ole. Politiikankin retoriikassa, loppumatomassa taistelussa kansalaisten sielujen sykkeistä, on propaganda ollut kautta aikojen voimakas ja ilman omantunnon tuskia viljalti hyötykäytetty ase. Hieman on tässä kohtaa kurkattava historiaan, yhteen mieliaiheeseeni. Natsi-Saksassa propangaa (nyk. tiedottaminen) varten oli oikein oma ministeriökin, sen Goebbelsin Joosepin komentama kauhukabinetti. Neuvostoliitossa samoihin aikoihin kaima-Stalinin propaganda oli jotenkin koruttomampaa ja jätti sijaa sairaille politrukkiperusteisille tulkinnoille. Yhteistä molemmille sairaille diktatuureille oli, että kansa kärsi ja pelkäsi, kuunteli, oli kuuliaista, ja kärsi lisää ja pelkäsi enemmän.

Ulkomaisten osaajien lisäksi saattaisi olla hyödyllistä tutustua Suomen omankin propagandan luotaantyöntävään historiaan. Nimittäin sodanjälkeisessä Suomessa, silloin kun niinsanottuja sotasyyllisiä oltiin tuomitsemassa, harjoitettiin punamediassa kuten myös Eduskunnan suuressa salissa ennenkuulumatonta vasemmistopropagandaa, jota peittelemättä tuettiin tietenkin Moskovasta, mutta myöskin Tukholmasta käsin, jossa vahvasti itäorientoitunut Dagens Nyhetern -lehti oli avoimesti valmis silpomaan Suomen kansan kommunistien käsiin. Hyvät ystävät, jos vain jostain saatte käsiinne tuota vaiettua aikaa päiväkirjamaisesti seuraavan teoksen "Kuin Pietari hiilivalkealla", niin lukekaa se hiljaisella hartaudella läpi. Sellainen oli ajakuva Suomesta, uskokaa tai älkää! Olen tallettanut kyseisen teoksen kirjahyllyyni kunniapaikalle Adolf Ehrnroothin "Kenraalin Testamentin" viereen. Kaksi kirjaa kuvaa yhtä suurta selviytymistarinaa, sen kunniaa ja sen häpeää. Molemmat Isänmaan asialla, vaikkakin kivisellä polulla. Ei näitä pidä unohtaa, eikä niistä saa olla tietämätön. Nuo teokset kuvaavat konkreettisesti omin silmin nähtynä sen pohjan, mille nykyaikainen hyvinvointimme on rakennettu.

Tässä ajassa ja täällä kotimaassamme vasemmistoväki on yhä vieläkin onnistunut viheliäisen vastuuttomalla viestinnällään kanavoimaan monen epävarman ihmisen äänen omakseen. Niinistön ja Halosen käymän presidenttikisan aikana vasemmiston operoima punahehkuinen propagandakoneisto hakkasi täysillä kierroksilla suoltaen ulos limbolaatuisena lopputuotteena vääristeltyä totuutta ja tarkoitushakuista tuhoennustetta. Tietoisesti ja täysin vailla totuuspohjaa kansalaisia peloteltiin, jopa uhattiin porvaripresidentin valinnan seurauksista - muistatteko? JOS Niinistö valitaan, Suomi liittyy Natoon, JOS Niinistö valitaan, SAK lakkautetaan, JOS Niinistö valitaan, siitä syttyy suurin piirtein saman tien kolmas maailmansota!! Ja kaiken maailman gallupitkin tukivat demarikoneistoa omilla "tutkimuksillaan"! Niinistöllä oli vastassa rautasiipinen tuulimylly! - Häpeällinen häivähdys kansakunnan mustimmasta menneisyydestä.

Mielenkiintoista oli sitten suurena vaali-iltana seurata, ettei Halosen valinta sittenkään ollut median ennen vaaleja julistama läpihuutojuttu - koko kansan presidentin riemumarssi Mäntyniemeen. Eivätkä demarit silloin tajunneet herätä ruususenunestaan, vallasta juopuneina he eivät havainneet muutosten tuulten jo puhaltavan puhurin lailla heidän potaskapuheitaan vastaan. Omin aivoin ajatteleva kansa oli saanut stalinistisesta uhkailusta jo kystä kyllin! Mutta vieläkin menivät mokomat ja laativat yhdessä SAK:n kanssa 2007 eduskuntavaaleihin peri-irstaan TV-mainoksen, eivätkä he tehneet sitä oman sanomansa puolesta vaan tekivät sen täysin yksioikoisesti porvareita vastaan. Olikihan siinä filmissä kuvattuna kerrakseen mässäilyä ja elostelua. Sellainen kuva annettiin porvareiden Suomesta - sanoman ainoana tarkoituksena oli varoittaa kansalaisia äänestämästä porvareita. Mutta kuinkas kävikään, murskaavan vaalitappion jälkeen demarit tutkiskelivat tapahtunutta kuin unenpöpperöinen tukkijätkä kerrossängystä putoamistaan - nolostuneen epäuskoisena ja kipeän heräämisensä tuskaa tiuskien.

Ei ihmisiä saisi pelotella, eikä uhkailla. Se on jotenkin raukkamaista ja epäreilua, sillä vain harvat äänestäjät viitsivät vaivautua selvittämään eri asioiden vaikuttimia ja taustatietoja tarpeeksi perusteellisesti voidakseen määrittää oman kantansa ilman agitaation ohjausta. Negatiiviset tuntemukset, kuten kateus, viha ja pelko vaikuttavat yksilön kykyyn ajatella asioita itsenäisesti, mikä totta kai onkin tarkoitushakuisen manipulaation lähtökohtainen tarkoitus.

Omassa yrityksessämme samoin kuin aikoinaan johtamissani pesäpallojoukkueissa olen korostanut yhteisön jäsenille avoimen ja innostavan ilmapiirin merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa. Menestystä saavutetaan ainoastaan, mikäli joukon jokainen jäsen omalta osaltaan on vapaaehtoisesti motivoitunut yrittämään parastaan, on omatoimisesti valmis poistamaan toiminnassa havaitsemiaan epäkohtia ja on itseohjautuvasti asennoitunut kehittämään omaa suoritustaan. Negatiivisten vaikuttimien luomassa ilmapiirissä kehitystä ei pääse syntymään, sen sijaan taantumusta tapahtuu takuulla.

Suur-Oulu, mistä tämä juttu lähti rönsyämään natsi-Saksan ja Neuvostopirun kautta demaritoiminnan pinta-analyysiin, on mahdollinen vain jos se on hyödyllinen. Hyötyä olisi selvitettävä, ennen kuin mahdolliset yhteistyömallit ammutaan sorsan lailla alas. Täytyisi julistaa puolen vuoden propagandavapaa rauhoitusaika, jonka turvin puolueettoman analyyttisiä selvityksiä voitaisiin suorittaa. Omia asemiaan poteroivat kuntaisät voisi siksi aikaa määrätä kaukomaille kuntoloman viettoon.

Huomaan, että olen kirjoittanut poikkeuksellisen pitkään ja paatoksella. Asia on minun oikeudentajulleni kuitenkin tärkeä. Tunnen poskieni punoittavan, pakotan itseni kahvinkeitoon ennen oikolukua.

On sunnuntai-iltapäivä, ulkona tuulee ja on muutoinkin koleaa. Rouva on siunatussa tilassa, ihmeen tulisi tapahtua joulun aikoihin. Jälleen isäksi, kymmenen vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti kaikki menee hyvin, vaalituloksella ei niin väliä.

Hp - Pp.