Vaalityöhön valmistautumista

Toiminnanjohtaja ja eduskuntavaalit 2011

Roolit – millainen hän on – voittaja, takuumies.

1. Hengenluoja

- Kyllä! Hän pitää aktiivista yhteyttä piirinsä paikallisyhdistyksiin sekä jäsenistöön ja tekee uutteraa työtä jäsenmäärän kasvattamiseksi.
Toimisto on aatteenpalolla kyllästetty energialataamo.

2. Varainkerääjä

- Kyllä! Hän kiertää tapaamassa alueen yrittäjiä ja kehittää uusia varainhankinnan keinoja sekä henkilökohtaisesti toteuttaa varainkeruutoimintaa.
Kenttä tuntee tulijan ja tukee hänen arvokasta työtänsä.

3. Poliittinen toimija

- Kyllä! Hän perehtyy esilläoleviin ja esille tuleviin asioihin, määrittelee puolueen kantoja ja osallistuu eri ryhmien ja luottamusmieselinten toimintaan.
Omimmillaan hän on oman väen keskuudessa, aloitteentekijänä ja poliittisten vinkkien viljelijänä.

Taustoja ja teemoja

Kokoomus Oulussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ei kuitenkaan toimi ainoastaan yksittäisten ihmisten kautta. Kokoomus on vastuullisten ihmisten aateliitto ja inhimillinen kasvoyhteisö, jossa sen jokainen jäsen täyttää oman paikkansa. Mitä lähempänä keskiötä jäsen on, sitä tärkeämpää yhteisöä koossapitävää ja voimistavaa tehtävää hän suorittaa. Toiminnanjohtajan asema on tässäkin mielessä keskeinen.

Kokoomus on haastaja, jonka kannatus on ollut pitkään kasvava. Potentiaalista tilausta kokoomuslaisuudelle on silti reilusti nykyistä enemmän. Merkittävä sisäinen kanto kasvamisen kaskessamme on kuitenkin näkyvimpien oululaisten kokoomuslaisten itsekeskeisyys, jota on parhaiten todettavissa nykyisissä kansanedustajissamme. Pohjoisen Suomen elinvoimaisuutta vahvistamaan kaivattua joukkovoimaa ei heidän liittoumassa ole valitettavasti voinut havaita. Pikemminkin päinvastoin, oman egon esilletuominen ja aseman pönkittäminen tuntuu menevän muun toiminnan edelle. Itsekeskeisyys hajaannuttaa ison joukon voiman vähäisiksi vikinöiksi möykkäisen maailman turuilla.

Pohjois-Pohjanmaan kokoomuksen toiminnanjohtajan tärkeistä tehtävistä kenties kaikkein tärkein olisikin pyrkiä synnyttämään vähintään ulospäin yksi vahva kokoomuslainen kyläkunta, useiden itsekkäiden ja individualististen sooloilijoiden isännöimien ja emännöimien pikkuruisten leirikuntien sijaan.
Uskollisimpien kannattajien sinnikkyys onkin kerrassaan kunnioitettavaa, kuinka vapaaehtoiset tukijoukkomme jaksavat kaikesta kissanhännänvedosta ja hajaannuksesta huolimatta tehdä työtä kokoomuslaisuuden eteen. Mutta miten he itse kokoomuslaisuutensa näkevät, ja mitä he siltä odottavat – mikä ajaa heitä eteenpäin vaali vaalilta. Sen selvittäminen ja tulosten tulkitseminen kuuluisi myös olla toiminnanjohtajan tehtävänä.

Kansallisen kyykkimisen ajanjakso on jo saavuttanut sen, mitä se on voinut saavuttaa, siis mahalaskuisen tasapaksuuden ja laajan turhautumisen. On viimein tullut aika alkaa korjata niitä vahinkoja, mitä hyvinvointivaltion ja holhousyhteiskunnan synnyttäminen on vuosien saatossa aiheuttanut. Kansakunta kaipaa sittenkin omaa identiteettiänsä, vaikka sitä on lannistettu lokaan ja nuijittu maanrakoon jo yli 50 vuotta. On syntymässä kasvavaa tilausta avarakatseiselle uusisänmaallisuudelle, neopatrioottisuudelle, jossa ei ole sijaa syyttelyille, eikä vastaanottoa vääristelyille.

Selviytymisemme kotiseudulliset mahdollisuudet yhdistyvässä maailmassa ovat meissä pohjoisen ihmisissä ja taidossamme luoda tulevaisuuden uskoa ja paremman toivoa ympärillemme. Kaikenlaisen ja kaiken tasoisen yrittämisen ja tekemisen merkitys on elintärkeä. Tekemisen, yrittämisen ja toimeen ryhtymisen merkitystä on korostettava – vähäinenkin toimeliaisuus on arvokasta, ilman toteuttamisia ei synny tuloksia, ei hyviä eikä huonoja. Tekeminen on myös tehokasta terapiaa, sekä vaikutuksiltaan paljon pitkäkestoisempaa kuin lääkkeet tai päihteet.

Tekeminen synnyttää yrittäjyyttä, yrittäjyys uusia ideoita. Häviävän pieniksi kolauksiksi on nähtävä ne muutamat epäonnistumiset, mitkä vääjäämättä seuraavat aktiivista kehitystä. Konkurssit kuuluvat asiaan ja markkinatalouteen. Vain lyhytnäköinen yhteiskunta langettaa konkurssista vuosikausien tuomiot yrittäjän taakaksi. Mieluummin olisi rahoittajien kannettava heille vain marginaalisen kokoiset tappiot tilinpäätöksissään. Hyvä konkurssi kun kasvattaa kultaisia uudelleen yrittämisen mahdollisuuksia.

Yhteiskuntamme pitää kyllä huolta kansalaisten tasavertaisesta hyvinvoinnista, mutta yhteiskunta ei saa hinnoitella palveluksiaan myötämielisyyden olettamuksilla. Yhteiskunta ei saa edellyttää yhdeltäkään kansalaiselta nöyrän alisteista suhdetta systeemiä kohtaan. Se merkitsisi taantumista. Vain avoin ennakkoluulottomuus ja rohkea kyseenalaistaminen yhdessä tekemisen meiningin kanssa saavat aikaan kehitystä, jonka avulla uusia uomiaan hakeva yhteiskuntamme pystyy taas kantamaan kansalaisistaan tasavertaisesti huolta.

Näin pyörii pyörä positiivista kehitystä, mutta toisaalta työikäisten ihmisten tyytyminen omaan avuttomuuteensa ja alistuminen systeemiohjaukseen puolestaan pyörittävät isoa pyörää päinvastaiseen suuntaan. Alistunut ei suinkaan tarkoita samaa kuin kuuliainen, onhan alistunut passiivinen ja jokseenkin tyytynyt kurjaan osaansa, kun taas kuuliainen pyrkii elämässään eteenpäin sääntöjä noudattamalla. Menestyvä ja kuuliainen yrittäjä on parasta, mitä isänmaa voi toivoa.

Kansa käy kyykyssä kuten ennenkin, omiin kykyihinsä oikein uskomatta, päivä kerrallaan ja sopuisan kiltisti kyykyssä. Mutta keiden etua kansalaisten passiivisuus ja apaattisuus sitten palvelevat, ellei juuri niiden, jotka eniten pelkäävät omien asemiensa puolesta ja varjelevat viheliäisiä virkojaan valheilla ja kaikin puolin vaikeilla viesteillä.

Pohjois-Suomen etu ja toivo on yritteliään kansan omassa identiteetissä, jota kuuluu arvostaa, eikä panetella. Me osaamme, me tahdomme ja me pystymme.
Tässä sanomassa on kokoomuslaisen vaalivoiton siemen. Toiminnanjohtajan tulisi rakentaa sanomasta piirinsä ehdokkaiden yhteinen evankeliumi. Se olisi ensi askel kokoomuslaisella vastuumatkalla kohti vireämpää kotiseutua.

Kokoomus on hyvä tuote! Esimerkiksi edellä valotetun, mutta toki yksityiskohtaisemman ja viimeistellymmän, evankeliumin kanssa kehtaa kuka tahansa kulkea kauppamatkoilla. Kokoomuksella on oltava oma paikallisesti puhutteleva tuote, sanoma, joka vastaa alueen ja ajan muuttuviin tarpeisiin. Siitä maksetaan mieluusti, koska se on raikas ja ennakkoluuloton ja käy yksiin vastuuntuntoisten yrittäjien ja yritysjohtajien omien näkemysten kanssa.

Sitä paitsi kaikki uhat ja mahdollisuudet ovat ihmisissä. Meissä kussakin. Vastuuta on kohdata todellisuus tässä ajassa, vastuuttomuutta ovat valheet ja verukkeet. Luoja meitä ja Isänmaata varjelkoon.

Näin on kirjoitettu. Näin käyköön!

Heikki Pesämaa