Raatin koplaus

Istuin kokouksessa, jossa nuijittiin päätös Raatin kunnostushankkeen hyväksymiseksi. Olen noviisi niissä kokouksissa, muttei sekään voi estää minua omin aivoin ajattelemasta. Niinpä ennen nuijan kopautusta rohkenin ääneen ja kysyin yleisesti, että kuinka kävijämääräennustuksen perusteella moninkertaisesti kasvavan Raatinsaaren liikenne- ja pysäköintijärjestelyt on tarkoitus hoitaa. Tuli hiljaista, ympärillä mietittiin kiivaasti nopeinta ulospääsyä noviisin synnyttämästä kiusallisesta tilanteesta. Ehdin minäkin siinä tuumata ja kummastella, etteikö tätä varsin keskeistä asiaa ollut ajateltu lainkaan. Joku ehti ensiksi ja vastasi, että polkupyörillä ne ihmiset sinne liikkuu ja linja-autoilla. Sitten puheenjohtaja rykäisi ja totesi puolestaan, että autot voisi aivan hyvin parkkeerata Kallioparkkiin. - No further questions. Ja vaikenin.

Juha Huikari on minun mielestä vastuuntuntoinen mies paikallaan. Arvostan hänen kansalaisrohkeuttaan ja myös hänen näkemystään Raatin urheilukeskuksen peruskorjaushankkeesta. Raatinsaaren suunnitelmat eivät ole loppuun saakka pohdittuja. Päätöksenteolla on ollut liian kiire, liekö se hössöttäminen sitten liittynyt näihin tuleviin vaaleihin vai päättäjäaktivistien omiin harrastuksiin, vaiko sekä että, mene tiedä. On totta, että uimapaikoista on huutava pula ja Raksilan vesilaitos käy täysin kierroksin. Ratkaisu kapasiteetin kasvattamiseksi on tehtävä. Peruskysymys kuuluu, kuinka kansa kulkee harrastuspaikkoihinsa, ei se, kuinka heidän soisi sinne kulkevan. Kuka on se urho, joka tuulessa ja tuiskussa kulkee lapsikatraansa kanssa päät märkinä kevyenliikenteenväylän sillan yli Raatista torinrantaan ja edelleen autolleen alas Kallioparkkiin. Ei tule onnistumaan. Eikä siinä kannata vedota fööneihin tai paksuihin pipoihin, kylmää kyytiä se on joka tapauksessa, eikä sitä käy kiistäminen. Entäpä sitten se totuus vaikkapa vain kolminkertaiseksi kasvavasta pysäköinnistä, pikisaarelaiset, vastatkaapa te tähän kysymykseen. Otatteko te puutarhakaupunkilaiset ilolla vastaan kadunvarsipysäköinnin ja kaasukuormituksen? Uimahallille ja harrastuspaikkapuutteille on löydettävä järkevämpi ratkaisu muualta. Raatti on kallis ja toimimaton pakkomielle, jota ei tule toteuttaa suunnitellulla tavalla.

Mennäänpä Tuiransillan yli Hupisaarille. Rakennetaan oululaisten veronmaksajien hyödyksi patosillan alle lisää himottua vesivoimaa. Raatinsaari ja Kuusisaari ovat aikoinaan olleet luontevia, joskin rajun Merikosken vuoksi hieman haasteellisia ulokkeita Hupisaarille. Kuusisaarella sijaitsi aikoinaan Oulun arvostetuin ravintola, jonka terassilta avautui avoimet näkymät merelle ja torille. Nykyisin paikalla kasvaa pajua, toki myös leppää ja jokunen koivu. Yhtä kaikki merellisiä näkymiä sieltä ei nyt ole. Raatinsaari, Kuusisaari, samoin kuin Tuiran sillat ja Hupisaaret on nähtävä yhtenä suistomaisemallisena kokonaisuutena. Yksi vaikeus on ollut, että Merikosken alkuperäinen uoma on valju ja vesi seisoo sievien suihkulähteiden alla. Rakentamalla pienimuotoinen vesivoimalaitos patosillan alle, voitaisiin kivikkoinen uoma herättää henkiin kanoottiharrastajienkin tarpeisiin riittävästi virtaavalla vedellä. Samalla entisöisimme yhden merkittävimmistä maamerkeistä siitä Oulusta, jota tavattiin kautta sivistyneen Euroopan kuulutettaa poikkeuksellisen kauniina. Raatin uimahallista voisi muokata tähän luonnonkauniiseen puistokaupunkikokonaisuuteen soveltuvan maisemauimalan idyllisine terasseineen ja kävelyreitteineen. Massauimalaitoksen paikka on enemmänkin siellä Linnanmaalla, Huikarin ajaman linjan mukaisesti. Meillä on mahdollisuuksia, meillä on Oulujoki+, sillä meidän ovat myös upeat jokisuistoalueet.

Vapaan Oulun puolesta pakkomielteitä vastaan,
Heikki Pesämaa