29.9.2008

Vaihtelevia fiiliksiä

Sunnuntai-ilta. Levollinen viikonloppu takana.

Mieli tekisi Kantturaan rantaterassin rakennustöihin, iltanuotion hehkuvaan hiljaisuuteen ja saunan, ah, niin lempeään lämpöön. Kantturan kutsu kiusaa alitajuntaani. Kyllähän minä käväisinkin siellä pikaisesti lauantaina, kävelin koko Karvajalka-lenkin, keräsin aitapuita pois ylärinteeltä ja suunnittelin terassin kaiteita. Oli kivasti kuulas ja väriloisteinen keli. Olisi siellä voinut viipyä pidempäänkin, mutta menot oli merkattu, täytyi palata asfaltoiduille alueille.

Tänään suunnittelin vaalijulistetta. Ajattelin liimata muutaman kuvan Käpälänkulman kahteen vapaaseen ikkunaan Kirkkokadulla. Tuntuu yhäkin oudolta ryhtyä markkinoimaan itseään kuvilla ja iskulauseilla. Jonkun toisen puolesta se olisi luultavasti huomattavasti helpompaa. Silti aion yrittää tosissani resurssieni ja hyvän maun rajoissa, ettei jälkeen päin kaduttaisi turha kainostelu. Kiikkustuolitarinoita silmällä pitäenhän näitä aikoja elellään, on heittäydyttävä nyt, että myöhemmin saa hehkuttaa. Katkerat pettymyksetkin tuntuvat ajan myötä voitoilta, kunhan on yrittänyt tosissaan ja pyrkinyt parhaaseensa.

Perjantaina tuli sanottua aika kärkevästi yhdelle tätimoonikallemme, joka julisti Korvakafeessa sisäministerille madonlukuja. Oma ehdokkaamme! En malttanut vaieta minuuttiakaan, vaan korotin ääneni ja teilasin hänet aika suorin sanakääntein ja tietenkin koko kahvilan kuullen. Kaduttaa, etten kyennyt pidättäytymään, mutta käyköön selitykseksi se, että tunnen tädin ennestään, eikä käsitykseni hänen hyvyydestään ole korkealla. Pintaliitoinen trenditietoisuus yksin ei tee yhdestäkään ihmisestä profeettaa.

Huolettaa yhä tämä eristäytyvä systeemi, mikä tuntuu käyvän yhä ilmeisemmäksi vaalinalusviikkojen vieriessä kohti kliimaksia. Vaikka ehkä se on luonnollista ja kuuluu asiaan, täytyy vaan itse asennoitua. Katainen puhui eilen yhteisöllisyydestä, ja puhuikin hyvin asiaa. Meillä kaikilla on yhteisöllisyyden ymmärtämisen suhteen näytön paikka. Se alkaa helpoimmin oman porukan säännöllisillä kohtaamisilla ja jatkuu myös vaalien jälkeen, mutta täytyy kasvaa seutukunnalliseksi. Voima on väessä, ei individualisteissa!

Hp.