Vaalit lähestyy - vetäytymisen vuoro

"Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista", opetettiin meille paukapäille yli kolmekymmentä vuotta sitten kansalaistaidon tunnilla. Sanottiin, yhteisten asioiden hoitamista, eikä siis yhdessä asioiden hoitamista. Politiikka on epäreilua yksilöurheilua reilun joukkuepelin kulisseissa. Sitä se on kautta linjan vasemmalta oikealle, keskustaa missään tapauksessa unohtamatta. Ehdokkaat vetäytyvät vaalien alla kadehtimaan kanssaveljiensä ja -sisartensa tekemisiä ja varovat visusti paljastamasta mitään omista kampanja-aikomuksistaan, ellei sitten ole puhe rahanpuutteesta. Siitähän sitä kyllä sovitaan puhumaan ja kovinkin painokkaasti.

Tapanani on silloin tällöin karrikoida väitteitäni, provosoida, enkä nytkään osaa tehdä tyylissäni poikkeusta. Ehkei ole tarvekaan, koska tapailen totuuden pettämätöntä henkeä.

Puolue on juuri niin vahva kuin on yksimielinenkin tai edes kurinalainen. Demokratiaan kuuluu toki mielipiteen ilmaisemisen vapaus, mutta varsinkin kuntapolitiikassa ryhmäkuriton lepsuilu johtaa väistämättömiin viiveisiin ja vaikeuksiin, joista jotkut kärsivät enemmän kuin toiset. Toisaalta edustajan on varmaankin helpointa perustella linjasta poikkeamista omilla periaatteillaan, vaikka todellinen syy olisikin individualistinen ja tarkoitushakuinen typeryys eli tutummin sanottuna populismi.

Vaalien jälkeen, kävipä niissä ihan miten tahansa, alan oitis puuhaamaan uutta seutukunnallista kokoomusyhdistystä, avointa keskustelufoorumia, johon kutsutaan jäseniä Oulun ja ympäristökuntien kokoomusyhdistyksistä. En ole lakkauttamassa paikallisyhdistyksiä, en haasta piiriyhdistystä, enkä kyseenalaista kenenkään roolia tai tekemisiä, sellaisille spekulaatioille heti piste.

Kokoomuksen on vain ymmärrettävä yhdistää seutuvoimansa samaan pitkään pöytään, eriävät näkemykset ovat luonnollisia, niitä täytyy voida perustella ja niitä pitää saada ruotia yhteisessä foorumissa. Oulun seudun Kokoomuslaisten on liityttävä yhteen, on järjestäydyttävä! Voima ja viisaus löytyy sakista, enemmän kuin yksittäisistä itsetietoisista ja näsäviisaista edustajista.

Virtuaalileikittely näiden sähkölaitteiden äärellä ei riitä kestäväksi perustaksi yhteisen tahtotilan synnyttämisessä. Kokoomuslaisten on siksi uskaltauduttava ulos poteroistaan puhumaan politiikkaa - yhdessä yhteisten asioiden hoitamiseksi! Sellainen olisi kokonaan uudenlaista raikasta ja dynaamista politiikkaa, jota kansankin olisi helpompi käsittää ja hyväksyä.

Tänä aamuna oli Maikkarin aamu-TV:ssä mainio juttutuokio, jossa ulkoministeri Alexander Stubb ja europoliitti Lasse Lehtinen puhuivat Isänmaan asiasta maltillisin äänenpainoin, positiivisin sävyin ja yhteisin ajatuksin. Sitä seuratessa tuli mukava olla, alkoi tuntua hyvältä olla suomalainen Euroopassa.

Edellisillan kuntavaaliväittely YLE:n ykkösellä puolestaan esitteli toisenlaisen demarin, tuon tätimäisen tomeran Jutta Urpilaisen. Hänestä en ole oppinut vielä pitämään.

Mutta mitä tässä haluan sanoa, on että yhteistyö alkaa avoimmuudesta ja edellyttää vuorovaikutustilaisuuksia ja tarvitsee tahdikasta toimeliaisuutta. Päättäjien poteropolitikoinnista ja heidän luonteittensa laiskuudesta kärsii koko seutukunta. Liitytään yhteen, hyvät aateveljet ja -siskot!

Lopuksi vielä Luotolais-Jukalle sinne Muhoksen vaalipiiriin sanoisin, että älä hyvä mies nyt anna periksi, asiasihan on oikeutettu, erittäin ajankohtainen ja takuuvarmasti laajalti yli kunta- ja puoluerajojen kannatettu!! Olen kanssasi samalla asialla täällä kivisessä kylässä - kumpikaan meistä ei pärjää yksin. Muista, että voima ja viisaus on sakeassa väessä, enemmän kuin viileissä viranhaltijoissa!

Viikonloppua,
Hp.