1.10.2008

Suomi on Euroopan yrittäjävastaisin maa

Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät juhlistivat merkkipäiväänsä jokin aika sitten täällä Oulussa järjestetyssä juhlassaan. Juhlaan on aihetta, asia on mitä suurimmissa määrin kannatettava, eritoten omassa ajassamme! Senpä vuoksi tilaisuutta kunnioittivat läsnäoloillaan muiden muassa ministerit Paula Lehtomäki ja Suvi Linden. Ristit rinnoissaan mustapukuiset miehet upeitten iltapukuihinsa sonnustautuneiden daamiensa kera asettuivat nimetyille paikoille. Tuttavia tervehdittiin ja kuulumisia vaihdettiin.

Järjestävän juhlaorganisaation, siis Pohj.Pmaan Yrittäjien puheenjohtaja ryki kurkkunsa selväksi ja aloitti juhlapuheensa tervehdyksellä "arvoisa ministeri, hyvät juhlavieraat, jne..."
Paha moka, mitä ei koko illan aikana oikaistu. Toinen ministeri meni hieman hämilleen, hänen pöytäkumppaneidensa päät pyörivät hämmästyneinä, empaattisina. Juhla käynnistyi, jäykkään tilaisuuteen haettiin huojennusta huumorilla, jota
ammattinäyttelijä, sinänsä mainio Janne Raudaskoski oli pestattu tuottamaan.

Taputukset kuuluvat asiaan.

Varsinaista juhlapuhetta asettui pitämään kepuministeri Paula Lehtomäki Kainuun Kuhmosta, pohjois-pohjalaisen ja oululaisen kokoomusministeri Suvi Lindenin istuessa pöydässään kuunnellen, mitä ministerikollegalla oli kerrottavaa Kainuusta ja päivän politiikasta. Kummallinen valinta juhlapuhujaksi, kun omaakin olisi ollut saatavilla. Liekö sitten puoluetaustalla ollut merkitystä, sitä en tiedä.

Taputukset kuuluvat asiaan.

Ministerin jälkeen puheenvuoron sai Yrittäjäjärjestön puheenjohtaja Jussi Järventaus, joka aloitti oman tervehdyksensä tarkoituksellisenkin korostetusti: "Hyvät ministerit, arvoisat juhlavieraat..." Pisteet hänelle siitä tahdikkuudesta. Koko puhe oli oikeaa asiaa, eikä pelkkää poliittista edunvalvontaa. Pisteet myös siitä.

Taputukset.

Sitten edettiin videoesitykseen, jossa kuvattiin mielestäni hieman omalaatuisen komiikan keinoin alueemme yrittäjien vuosikymmeniä 30-luvulta aina tähän päivään. Yrittäjästä annettiin varmaan tahattomasti varsin sutki ja vähämielinen kuva. Toisaalta juhlakalunahan oli nimenomaan yrittäjäjärjestö, eikä itse yrittäjähenkilö.

Taputukset kuuluvat asiaan.

Palkintoja ja kunnianosoituksia jaettiin järjestöaktiiveille sekä yrittäjille heidän ansioistaan järjestötyössä ja yritystoiminnassa. Järjestöä kiitettiin ja sen nimeen vannottiin. Tulevaisuuteen uskottiin ja hyvää jatkoa toivotettiin. Juhlan arvokkain kohokohta!

Pakko oli taputtaa, tuntui mukavalta. Taputukset kuuluvat asiaan.

Illan musikaalisena päätähtenä oli joku meurmanni Hämeestä. Sitä ennen poistuin paikalta. Ruoka oli erinomaista, samoin pöytäseura ja juttukaverit.

Kotimatkalla löysäsin kravattia ja huokailin raskaasti tapani mukaisesti. Järjestöjuhlasta jäi jäykkä maku. En tiedä mistä lie johtui, mutta tunsin itseni hivenen loukkaantuneeksi lukuisten yrittäjien puolesta. Mietin, mitä se yrittäjien etuja ajava järjestö oikein täällä Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulussa mahtaakaan tehdä meidän yrittäjien hyväksi. Ja mitä sen oikeastaan pitäisi tehdä?

Suomi on Euroopan yrittäjävastaisin maa. Se on totuus. Missään muussa Euroopan maassa yrittäjäksi ryhtymistä ei koeta niin vaikeana ratkaisuna kuin Suomessa. Mikä olisikaan Yrittäjäjärjestön primääri tehtävä tämän tutkimustuloksen tiedostaen?

Jokaisella suurella järjestöllä on alituinen vaara jähmettyä valvomaan omaa olemassaoloaan ja unohtaa alkuperäiset ihanteensa, olemassaolonsa tarkoitus. Järjestöjen johdolla on pahana tapana luisua yleensä ennemmin tai myöhemmin järjestöihmisten käsiin. Keitä he sitten ovat nämä järjestöihmiset? Ovatko he virkakuntaan kuuluvia, hallintokoulutuksen saaneita byrokraatteja? Sellaisiako he yleenä ovat? Onko heillä ensinkään omaa kokemusta yrittäjyydestä, työnantajuudesta, onko heillä loppujen lopuksi aitoa intressiä edesauttaa vääristyneen asenneilmapiirin korjautumista yrittämistä kohtaan?

Yrittäminen on tahtotila. Se on toivo paremmasta. Ja se on riskinsietokykyä, rohkeaa heittäytymistä omien olettamusten varaan. Mutta mikä on järjestön rooli?

Yrittäjäjärjestön on muokattava yleistä asenneilmapiiriä terveemmäksi. Yrittäjäjärjestön on osallistuttava aktiivisemmin yhteiskunnallisten epäkohtien oikaisemiseen yrittäjälähtöisesti. Suomen tulevaisuus on olemassaolevien ja uusien yrittäjien varassa. Siitä on kiinni vanhustenhoito, päiväkerhotoiminta ja sosiaaliturvat. Aukaiskaa silmänne hyvät ihmiset! Terveemmän asenneilmapiirin luominen on ensimmäinen ja ratkaisevin toimenpide yrittäjyyteen kannustamisessa. On pystyttävä ajamaan läpi sellaisia päätöksiä, jotka todella kannustavat harjoittamaan pitkäjänteistä yritystoimintaa ja rohkaisevat potentiaalisia yrittäjiä aloittamaan oman yritystoimintansa.

Se on Suomen tulevaisuus, joka on pelissä. Se on meidän oma vanhuutemme turva, josta on puhe. Se on yrittäminen. Asenne. Sitä nyt tarvitaan, eikä surkuhupaisia starttitukia. Startituella on yhtä konkreetti merkitys kuin oli Talvisodan syttyessä kokardilla sotilaan omassa karvalakissa. Ei paljon lämmitä!

Asennetta muutetaan rohkeilla avauksilla ja yhteistyöllä. Tämän tarkoituksella provokatiivisen kirjoituksen tarkoituksena on herätellä, huudella sen hengen perään, jota yhteiskuntamme tulee tarvitsemaan. Seuraava koko kansaa koetteleva talvisota käydään talouden saralla, onko Suomi nytkin valmis yrittämään, kohtaamaan? Kyllä se on, mutta antakaa meille matkaan muutakin kuin järjestökokardi hattuihimme!

Hyvä ystävä! Ole sinä omalta kohdaltasi esimerkki heräämisestä. Äänestä asenteen puolesta, äänestä koko Suomen tulevaisuuden puolesta. Seuraavaksi (eurovaaleja en tähän laske) on vuorossa eduskuntavaalit. Ne tulevat olemaan varsinaiset asennevaalit! Nyt treenataan kuntavaaleissa. Tule mukaan!

Hp.