Varikon kautta voittotaistoon!

Eilen oli torstai ja siitä kerron, koska nyt on perjantai vasta aamussa. Monet ovat olettaneet näiden vaalinaluspäivien olevan ehdokkaille kovinkin kiireisiä, mutta paljastanpa nyt, ettei muutama hassu poliittinen päivämerkintä vielä tee kiirettä, johon ei olisi työelämässä päässyt tottumaan. Pikemminkin menot ovat olleet kuin armeijassa aikoinaan, mennään hösö-hösö -tahdilla odottamaan jotakin ja ylläpidetään väliaikoina kiireistä kulissia.

Eilen siis elettiin torstaita, toivonpäivää. Hyvä päivähän siitä lopulta sukeutui, vaikka aamu alkoikin korvatohtorin vastaanotolla. Yö oli nimittäin kulunut kipeäksi äitynyttä kuuloelintä potiessa. Parin viikon ajan päälle pyrkinyt flunssa puhkesi ilmoille illan aikana ja vasemman korvan kautta. Ärtymys kiusasi siinä määrin, että päätin hakea apua ahdinkooni.

Sairaalan käytävällä oli kiireistä kuhinaa, hoitajia tuli ja meni, myös lääkäreitä vilahteli tuon tuostakin. Antauduin odottamaan vuoroani, otin käsiini loppuunplärytyn Anna-lehden ja syvennyin sen aika mitäänsanomattomaan sisältöön.
Päästyäni sisään lääkärin vastaanottohuoneeseen tapasin tutun tohtorin, joka ei tietystikään malttanut olla irvailematta vasemman korvan kärsimyksen aiheuttajasta. Hän pohti, ettei vain ekoporvarin olisi tullut liikaa kuulosteltua vasempaan. Laistin heti moisen epäilyn, vaikka samalla tunnustinkin kärsiväni Urpilaisen aggressiivisesta tonaatiosta. En silti voinut uskoa, että sen puolen kuuloelimeni olisi protestissaan näin voimakas. Kohtuus kaikessa, kärsimyksessäkin!
Sain vaivaani hyvän avun ja rasvaa korvakäytävään. Jatkoin vaalikiertuettani Rotuaarille, jossa tapasin kahvittelemassa jo tutuksi tulleita kansantietäjiä. Puhuttiin hyvää asiaa Lasaretinväylästä ja Toppilansalmesta. Lupasin olla mahdollisuuksieni mukaan ajamassa asiaa, kävipä vaaleissa miten hyvänsä.
Korvani ärtyessä kylmässä viimassa vihlovaksi, vetäydyin Korvaan, siis sinne kahvilaamme.

Hierottuani sormeni sutjakkaiksi, aloin takoa tekstiviestejä, joilla pyrin kannustamaan kokoomusaktiiveja illaksi kirjastotalon vaalipaneeliin. Kalevan suuri vaalikiertue päättyi Ouluun ja pöydän taakse oli kutsuttu suurimpien puolueiden ryhmänvetäjät puhumaan omien ja puolueittensa näkemysten mukaisesti paikkakunnan parhaaksi. Juuri ennen tilaisuuden alkua julkaisin Kalevan politiikan toimittajille (vai pitäisikö sanoa poliittisille toimittajille) viimeisimmät galluptulokset. Taloustutkimuksen YLE:lle tuottaman kyselyn mukaan kokoomus olisi voittamassa vaalit merkittävällä erolla kahteen seuraavaan puolueeseen verrattuna. Toimittajien ilmeet kertoivat pettämätöntä kieltä heidän poliittisesta suuntautuneisuudestaan. Molemmat irvistivät ja kilvan kiistivät tutkimuksen paikkansapitävyyden. Näytin faktaa ja reportterit lähtivät pois.

Tämän perjantaiaamun Kalevan otsikko vaalipaneelijutussa kertoo loput: "Demarit ehdottavat valtuustosopimusta". Siinäpä sitä sopivaa sisältöä, demarit näemmä täytyi saada otsikoihin keinolla millä hyvänsä. Olisin pitänyt enemmän oikeutettuna, mikäli heti otsikossa olisi esitetty vihreiden Taina Pitkänen-Kolin selkeää kantaa Kallioparkki-kysymyksessä. Kokonaisuutena keskustelu oli aika mitäänsanomattoman lattea, vaikka toisaalta konsensushenki kaupungissamme tuskin on pahasta.
Illalla oli sitten se suuri vaalikeskustelu YLE:n TV 1:ssä. Ei siitäkään mitään ratkaisua suuntaan tai toiseen saatu aikaiseksi. Toimittajien kikkailu kokoomuksen vaaliteemoja värittäneillä kinttailla ja pensseleillä oli aika kiva!

No, kuten sanottua, nyt on sitten perjantai. Kalevan ilmoitusliite oli täytetty kokoomusehdokkaiden naamakuvilla ja julistuksilla. Olin siellä minäkin.
Kuten olen huomenna ja sunnuntainakin.

Mutta nytpä taidan lähteä töröttelemään toivoteipatulla vuokra-asuntoautolla kohti Madekoskea. Unohdin näet Oulujoki-lakkini kotiin ja minähän en sitä ilman astu esiin kauppapaikkojen parkkipaikoille tai kaupungin kaduille.

Kunnia kanssanne, jaksakaa, jaksakaa...
Hp.