Paikallista poteropolitiikkaa ja typerää populismia

Tervettä päivään, kunnia kanssasi! On ryhdistäydyttävä toivon henkeen, vaikka paha olo valtaa mieltä.

Tänään Kalevan Mielipidepalstalla oli nimittäin kempeleläisten kokoomusvaikuttajien kirjoitus. Sen luettuaan tuskin yhdellekään jää epäselväksi, mitä kirjoittajat ajattelevat mahdollisesta Oulun ja Kempeleen kuntaliitoksesta.

Surullista.

Saatanan tunarit!

Ei tätä seutukuntaa rakenneta pakkojen edessä, eikä tämä seutukunta koskaan kehity ilman yhteistä pyyteetöntä tahtoa pyrkiä seutukunnan KUNTALAISTEN KANNALTA parhaaseen lopputulemaan - ei lyhytnäköisesti, vaan pitkäjänteisesti. On kysymys elinvoimaisuudesta, on kysymys OIKEUDESTA pysyä Suomen kartalla yhtenä kehittyvänä osakeskuksena. Oulun seudun paikalle on tulijoita! Tampere, Turku, Kuopio, Jyväskylä, Vaasa, Kouvola... jokainen seutukunta tavoittelee Oulun seudun kadehdittavaa asemaa valtakunnan kakkoskeskuksena. Asemasta nauttii ken sen ansaitsee. Muut soitelkoot harppua taustalla.

Olemme nähneet ja kokeneet Oulun seudun vetovoiman mahtavan kymmenvuotisen teknojakson aikana. Nyt nautimme kenties vielä yhden vuoden verran sen seurauksista, siis muiden muassa kasvavista ympäristökuntien asukasmääristä ja Kempelekin toistaiseksi nippa nappa terveestä kuntataloudesta. Entä sen jälkeen, kun huuma on haihtunut? Jäljelle jää kuntien vastuut laadukkaiden palveluiden tuottamisesta ja modernin infrastruktuurin ylläpidosta. Nuoret perheet tarvitsevat virikkeitä, uusia mielekkäitä työmahdollisuuksia, päiväkerhoja, kouluja ja harrastusmahdollisuuksia. Kunnat kilpailevat keskenään siitä, kuka pystyy tarjoamaan parhaille veronmaksajilleen parhaat palvelut. Kuka siinä lopulta voittaa?? Sanonpahan vaan, että jäljelle jää lopulta vain yhteistyön mahdollisuus. Onko siihen koskaan enää valmiuksia jää nähtäväksi. Toivossa ja talkoohengessä on vain yritettävä elää.

Juttelin eilen yhden keskeisimmän Oulun teknoihmeen tekijän kanssa. Hän on vetäytynyt aktiivisimmasta työelämästä yhteiskunnalliseksi tarkkailijaksi. Ainakaan minusta ei ole hänen kaukonäköisen viisautensa kyseenalaistajaksi.

Saatoin kolmituntisen keskustelumme aikana suurella tyytyväisyydellä havaita, että vieraani jakoi kanssani ajatuksen INTRESSILÄHTÖISEN seutukunnallisen tukikoordinaattorin tarpeesta. EU:n tarjoamaa, yhteiskunnallista ja yksityistä rahaa on kasattava yhteen pottiin ja kanavoita eteenpäin yrityksille TULOSHAKUISESTI. Keinotekoinen työllistämistuki ei synnytä pitkäkestoista hyötyä työntekijälle, eikä työnantajalle – eikä yhteiskunnalle. On pyrittävä kestävimpiin ratkaisuihin. Tämä tarkoittaa tuloshakuisuutta ensin, tarveperusteista työllistämistä sitten ja (kuten OULUJOKI OY -kuvasarjassani olen esittänyt) yhteiskunnallisten toimijoiden ja eri alojen yrittäjien entistä tiiviimpää SEUTUKUNNALLISTA yhteistyötä, jonka edellytyksenä on osapuolten istuminen samalla puolella pöytää sekä heidän
a) ymmärrys toistensa toimista ja tavoitteista,
b) yhteinen tahtotila ja
c) yhteinen intressi onnistua hankkeissa.

Tämä puolestaan voidaan nähdä tässä vaiheessa ainoastaan keskinäisenä toimeen tulemisena yli kunta- ja puoluerajojen. Tulevaisuuden toimeentulomahdollisuuksien perusrakenteiden julkinen ja populistinen torpedointi on typeryyttä puolin ja toisin.

Toinen puhuu vanhusten vaipoista ja toinen maaorjuudesta. Kuinka kaukana me olemmekaan keskinäisestä ymmärryksestä, kun meidän omankin joukon välillä on vallalla näin suuri juopa. Joku kansanedustaja on jyrkästi "Oulujoen kaupunkia" vastaan, mutta kannattaa kiihkeästi "Suur-Oulua". Mikä ihmeen ristiriita näissä kahdessa termissä on? Olen tähän saakka olettanut terminologisen kikkailun kuuluvan vain vasemmiston työkalupakkiin, mutta muutan tämän naivin käsitykseni.

Populismi on pesiytynyt porvareihinkin!

Missä vaiheessa me olemme eksyneet arvoistamme?? Onko niitä kotona koskaan edes opetettu?

"Yhteistyökyvyttömyys johtuu monesti vain ymmärryksen puutteesta ja osapuolten itsekkäistä päämääristä."

Eikö niin?

Hämillään tätä kirjoitin ja surullisena,
Hp.