Konsepti - kuristusote

Tapaaminen oli lounaspöydässä improvisoitu ja jatkui kahvihetkellä suljetun oven takana. Isäntä, yritysjohtaja, self-made-man ja hyvin merkittävä oululainen työllistäjä ja veronmaksaja oli pettynyt ja vihainen. Omassa huoneessaan sujetun ovena takana yritysjohtajan känkkäränkkä äityi pidättämättömäksi raivoksi. Ärräpäät pärisivät avarassa huoneessa, nyrkki takoi kirjoituspöydän viilupintaa ja sylkisyöksyt sinkoilivat sihisten hänen hampaittensa väleistä. Tuntui, että tekokukatkin vetäytyivät varsiensa taakse piiloon.

Minulle oli tässä kuohahduksessa langennut mopen osa, olin pomomiehen purkaukselle itsestään selvänä objektina, julistanhan oikein julkisesti lähteväni mukaan politiikkaan. Taisin kaivella verta nenästäni tietämättä, että se sattuisi. Istuin ja katsoin häntä silmiin tiukasti, enkä muuta voinut, en uskaltautunut kääntämään katsettani hetkeksikään. Mökä yltyi. Osansa railakkaasta ryöpystä saivat värivaihtoehtoihin katsomatta maan hallituksetkin, niin nykyinen kuin myös entiset. Odotin nöyränä omaa puolustuksellista puheenvuoroani, yritin valmistella vastaustani, mutta tukka päässä hulmuten tyydyin vain pitämään penkistä kiinni. Kahvi jäähtyi pikkupöydälle.

Olisi tahditonta lainata hänen sapiskansa pikkutarkaa sisältöä tähän tuotokseen, toteankin siksi ainoastaan lyhyenä yhteenvetona yrittäjän olleen valtakunnallisesta ja myös paikallisesta yrittäjyyspolitiikasta raskaasti eri mieltä vallassa olevien päättäjien kanssa. Politiikka ei ollut kurssissaan korkealla.

Lopulta hän vaikeni, kiroten kerran ikään kuin kaiken vuodatuksensa vakuudeksi ja nosti sitten kiihkosta tärisevin käsin oman kahvikuppinsa huulilleen. Ugh, päällikkö oli puhunut.

Kakistelin kurkkuani ja kurottauduin kohti kahvipöytää. Voimattomuuden raskas tunnelma roikkui yllämme. Poimin kaksin käsin kuppini ja ryystin oman annokseni ennen kuin rohkenin ääneen. Olisi ollut virhe ryhtyä inttämään tai puolustelemaan, tyydyin niin ollen toteamaan, että olen pitkälti samaa mieltä. Tunnustus ei tuottanut vaikeuksia, koska puhuin vilpittömästi. Heti sopivan ajatustuokion perään jatkoin kuitenkin puheenvuoroani kriittisemmällä sävyllä. Tässä tilanteessa turhautumisen vuoksi passivoituminen ei takuulla edistäisi asiaamme millään tavoin.

Aloin omiin kokemuksiini pohjautuen puhua viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneesta valtakunnallisesta, mutta kehä-Suomen ohjailemasta konseptoitumisilmiöstä. Kerroin, kuinka konseptimallit ovat tappaneet paikallista yrittäjyyttä. Konsepti, mikä tarkoittaa yhdenmukaista tapaa toimia, kieltää paikalliset poikkeamat. Katsokaa ABC-myymälöitä, katsokaa McDonaldseja ja katsokaa suurimpia kauppaliikkeitä. Kaikki niissä on tarkkaan määrättyä konseptia... joka metri on mitattu, joka ele on koulutettu. Kauppiaan liikkumatila on rajattu, koska kauppiaan päätäntävalta on olematon… kauppias on konseptin käskyläinen, nukkehallitsija. Vastapainoksi itsemääräämisoikeuden menettämisestä kauppias kuittaa kunnollisen kuukausipalkan ja hänen taloudelliset riskit on minimoitu. Konseptikauppias elää huoletonta elämää niin kauan kuin pysyy konseptille lojaalina.
Konsepti kuristaa yrittäjyyden. Konseptikauppias ei ole yrittäjä.

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana oululaista päätösvaltaa on konseptoitumisen myötä kadonnut pääkaupunkiseudun keskuskonttoreihin katastrofaalisen paljon. Ilmiö on erittäin huolestuttavaa pohjoisen Suomen elinvoimaisuuden ja kehittymisen kannalta! Yrittäjyyden tulisi perustua yrittäjän omiin oivalluksiin, eikä valmiiksi pureksittujen toimintamallien orjalliseen toteuttamiseen.

Näistä asioista kävimme parin tunnin ajan keskustelua ja löimme lopuksi kättä päälle. Koin päässeeni itsekin melkoisiin sfääreihin epäkohtia ja laiminlyöntejä ruotiessani. Ennen poistumistani lupasin värväytyä yhteisten asioittemme ajajaksi ja päällikkö lupasi puolestaan pitkin hampain käydä äänestämässä. Enkä enää tohtinut kysyä, ketä sitten?
Semmoinen tapaaminen tällä kertaa.

Kunnia kanssanne,
Hp.