Aattoilta

Pitkä juoksu alkaa olla maalisuoraa vaille valmis. Mikä tulee tuloksekseni, sen huomisilta näyttää.
Huomenna iltapäivästä olen lupautunut käyttämään erästä heikkokuntoista vanhusta äänestyspaikalla. Samalla käynnillä ajattelin jo riipoa Käpälänkulman ikkunoiden vaalijulisteet alas. Eivätpähän sitten ole enää irvistelemässä ohikulkijoille maanantaiaamusta.
Tämä päivä on kulunut pihaportaita puuhastellessa. Sain ne lopultakin kävelykuntoon, ennen lumia ja ennen vaaleja, kuten lupasin. Aamupäivästä piipahdettiin likkojen kanssa Rotuaarilla katsomassa ja kokemassa vaalihuumaa. Paljon vaalitauluista tuttuja naamoja oli vaivautunut ulos epävakaaseen ilmanalaan.
Haluaisin jutella, purkaa pikkuisen odottamisen paineita. Kello on kahdeksan maissa illalla.

Jannu, tule esiin!

Kumma kaveri. Silloin kun toivoisi tajuttomuutta, se piru pilkistää kuuluville, mutta pyydettäessä sitä ei näy, eikä kuulu! Siispä kuvittelen sen nyt kysyvän,

"Jännittääkö, hermostuttaako?"

Punnitsen kuvittelemaani kysymystä, punnitsen tämän hetkisiä tuntemuksiani.

"Ei jännitä, ehkäpä hermostuttaa. Päällimmäisenä ajatuksenani toivoisin yksitotiseksi käyneen tahdin jo taukoavan. Maalissa olisi mukavampi muistella menneitä viikkoja kohokohtineen."

Joku liukuu esiin lokeroistaan. Havahdun seuraan.

"Jannu, hei! Sinä tulit sittenkin! Anna tulla, käydään tämä nyt läpi ja jäädään odottamaan huomista iltaa, sillä huomenna tähän aikaan olemme molemmat täpinöissämme. No,"

Jannu ei vaikuta tavanomaisen valppaalta, onko se edes läsnä?
"Miten pettymykseen varaudutaan?" se kysyy harkiten.

"Hyvä kysymys." Se lipsahti luonnostaan, ajattelematta sen enempää. On ollut turhan paljon niin sanottuja "hyviä kysymyksiä"... mutta jatkan pohdintaani,
" Muutaman päivän päästä tulee 10 kuukautta absoluuttista alkoholittomuutta täyteen. Juomalla ei siis tokene. On yritettävä muuta, on sovittava pettymyksen suuruus äänimäärän perusteella ja valmisteltava etukäteen tuloksen kohtaaminen."

Jannu katkaisee harkitsemiseni kiirehtimällä eteenpäin asiassa,
"Niin, siis miten?"

"No, esimerkiksi niin, että mikäli tulokseksi tulisi alle 50 ääntä, päättäisin huomiseen iltaan kaiken poliittisen toimintani ja keskittyisin sen sijaan johonkin muuhun mukavaan, esimerkiksi maisemanhoitoon ja kuntoiluun. Ja, mikäli ääniä tulisi 50-150, pyrkisin tekemään siinä tapauksessa vastuullista rivimiehen työtä paikallisyhdistyksemme eteen, mutta en enää jatkaisi puheenjohtajana. Jos taas ääniä kertyisi yli 150, ei se enää olisikaan minkäänlainen pettymys, vaan riemuisa saavutus..."

"Riemuisa? voi helvetti!"

"Joo, kyllä, kyllä! Vaalitilanne on aina myös henkilökohtainen äänikilpailu. Luullakseni jokainen ehdokas tahtoisi yllättyä positiivisesti saamastaan äänimäärästä. Kuten jo pappa aikoinaan sanoi: kyllä paljon kanssa pärjää, vähän kanssa on vaikeampi."

"Ja tässä tapauksessa se tarkoittaisi mitä?!"

"Politiittisen uran urkenemistahan se merkitsisi paikallistasolla. Heittäytymistä haasteisiin ja perehtymistä politiikan taitoihin." Taidan kuulostaa tekopyhältä ja teennäiseltä. Tämä tulee vielä nilkoille, ajattelen muka itsekseni. Jannu on kuitenkin samalla kanavalla, kaikki on julkista, paljastun oikopäätä aikeineni ja samassa Jannu hiipii ääneen,

"Joopa joo, tähän palataan painajaisissa. Se olen sitten minä, kun kolkuttelen sinut hereille pyhäyönä. Yksi neuvo, varaudu."

Huokaan ja suoristan selkääni.

"Arvasin, ettet jättäisi minua rauhaan. Mistä minä tiedän, mitkä ovat reaktioni huomenna. Nyt on kuitenkin tehty suurin piirtein se, mikä yleensäkään on ollut tehtävissä. Turpatoimintaani tyrkyttämään en sentään sortunut, luulisin säilyttäneeni kunniani."

Hiljenee. Ei ähkäisyäkään. Ketähän tässä loppujen lopuksi jännittää ja hermostuttaa?

Jään siis odottamaan, ehkä myös toivomaan jotain uutta. Mutta osaanko sittenkään varautua. Huomenna ollaan joka tapauksessa senkin kysymyksen suhteen viisaampia.

Kunnia kanssasi!

Hp.