28.10.2008

Ekoporvari - mikä se on, osa 1.

Taustaa:

Puhuin myyntipuhetta ekoporvariudesta jo viime eduskuntavaalien aikaan, sillä koin sellaiselle maanläheisen, porvarillisen avarakatseisen ja ympäristötietoisen suuntauksen edustajalle olevan poliittista tilausta. En itse ollut kisassa ehdolla, enkä saanut oikein kannatusta ajatuksilleni, konservatiivisimmat kokoomuslaiset kyllä näkivät ekoporvari-termissä viljalti uhkia, mutta eivät juurikaan mahdollisuuksia, tuskinpa he oikein ymmärsivät perusideaakaan.

Päätin itse tehdä sen, minkä muut huonona hylkäsivät.

Porvari on vanha termi, peräisin viimeistään 1100-luvun Ranskasta. Alun alkaen porvarilla on tarkoitettu käsityöläistä, jolla oli määrätyllä alueella tarkasti rajattu oikeus käydä valmistamillaan tuotteilla kauppaa, mutta jolla myös oli velvollisuus maksaa kruunulle veroa, kouluttaa saman alan taitajia ja ylläpitää "torikeskuksessa" (myöh. kaupunki) lakia ja järjestystä. Kunniallinen porvarisääty on keskiajasta alkaen muodostanut yhteiskunnallisen selkärangan Euroopan maissa. Keskiaikaisessa taiteessa keskieurooppalaiset porvarit onkin kuvattu ankarina, ylevinä ja vauraina (vaikka suinkaan kaikki porvarit eivät olleet ankaria, yleviä tai vauraita).

Nykypäivän vasemmistopropagandassa porvari on lähtökohtaisesti paha, mikä propaganda on erheenä harhaanjohtava, siis paha. Vasemmistopropagandalla, kuten keskiaikaisella taiteellakin, on usein valitettavan tarkoitushakuisena tapana olla aika yksipuolisen kaukana totuudesta. Sosialistinen aate perustuu utopistisimmillaan kansalaisten teoreettiseen tasavertaisuuteen ja taloudellisen edun tavoittelemattomuuteen, kun taas porvareita yhdistää itsenäisen työn tekeminen ja taloudellisen voiton tavoitteleminen. Kyllä, kyllä. Mutta esitänpä tähän väliin kysymyksen,

"Mikä on tänä päivänä säädyllinen selkäranka omassa yhteiskunnassamme? Mikäs se onkaan? Ja mikä sen on synnyttänyt?" Oikeudenmukaisuus (vanha porvarillinen periaate, laki), tasa-arvo (porvarioikeudet saattoivat siirtyä edesmenneeltä mestarilta hänen vaimolleen), koulutus (porvariarvo ei automaattisesti periytynyt isältä pojalle, vaan ammattiin kouluttauduttiin systemaattisesti), vastuu (porvariarvon saattoi menettää väärinkäytösten vuoksi).

No, tämä tällaisena välihuomiona... Joka tapauksessa länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja meidänkin tunteman sivistyksen perusteet on saatu alunperin kreikkalaisilta filosofeilta, mutta uskallan väittää, että antiikkisten oppien soveltava jalostustyö muuttuneessa maailmassa on kautta aikain tehty markkinaehtoisesti maan suolan, siis punaposkisten porvareiden toimesta. Kuka hullu tätä maailmanaikaista järjestystä onkaan pyrkinyt romuttamaan, siis esim. natsit tai kommunistit, on ennemmin tai myöhemmin itse romuttunut. Samaan veneenkeikuttajien kastiin laskisin kriisiin ajautuneen Jenkkipankkien kehittelemän spekulatiivisen suurkapitalisminkin. On huomattava, ettei porvari välttämättä ole kapitalisti! Kapitalistit ovat tämän ajan aatelisia, jotka voivat valtavan omaisuutensa turvin siirtää mahtiasemansa aleneviin polviin, aivan kuten aikoinaan aateliset.

Porvarit jää ja lähikauppa elää!
Niin on aina ollut ja niin on oleva. Porvarit ovat parhaimmillaan mainioita markkinaehtoisia sopeutujia, joiden loattua kunniaa olisi uudelleen perättävä ja yhteiskunnallista arvostusta nostettava.

Eivät oman yhteiskuntamme, eivätkä meidän yhteisen maailmamme muutokset ole suinkaan pysähtyneet. Kaikki ympärillämme muuttuu, muu intos olisi lapsellista totuudenpakoilua. Muutokset tapahtuvat nopeammin kuin koskaan ja, mikä on huomattava, ihmisen oma vaikutus prosessin kiihtyvään vauhtiin on koko ajan kasvava. Kollektiivinen huoli tulevaisuudestamme kuuluu olla merkittävässä roolissa kaikkialla kauaskantoisia poliittisia päätöksiä valmistellessamme. Huolen on kasvettava globaaliksi vastuuksi ja toiminnaksi, tai muuten lastenlapsemme saavat sanoa puolestamme good buy koko globaalille jatkuvuudelle!

"Ken vastuunsa tuntee, se vastuullisesti toimii."

Kunnon porvarit tuntevat vastuunsa ja tehtävänsä, se on tässä opissani keskeisen tärkeää. Luotan porvareihin ja luotan itseeni ekoporvarina.

Näin olemmekin pikku hiljaa tulossa seuraavaan jaksoon, jossa syvennetään tässä luvussa valitettavan pintapuoleisesti taustoitettua ajatusta ja lähennytään lopuksi omaa kotikaupunkiamme.

Ei ole monimutkaista.

Kunnia kanssanne,

Heikki