Kaleva kysyy kulttuurista - ehdokas vastaa.

Kalevassa (15.10., s.19) oli kulttuuriin liittyviä kysymyksiä, seuraavassa on niihin väsäämäni vastaukset:

1. Kohdennetaanko kulttuurin osoitetut rahat oikeisiin osoitteisiin...
- En ota kantaa, korvantaustani tässä asiassa ovat vielä märät. Toisaalta teatteri pärjää nykyisellään kaiketi kohtuu hyvin ja vasta valmistunut laajennusosakin täytynee ottaa huomioon kustannuksista ja tukieuroista puhuttaessa.

2. Olisiko oululaisten tapahtumajärjestäjien tehtävä yhteistyötä...
- Miksi pitäisi olla tätä tiiviimpää yhteistyötä eri tapahtumajärjestäjien kesken? Sehän se vasta olisikin varsinaista luovuuden tappotyötä, jos valtuutettaisiin yksi ja sama kulttuurikombinaatti järjestämään kaupungin kaikki juhlat ja tapahtumat. Näin ollen tulisi perustaa kulttuurikomitea, jonka ensimmäisenä tehtävänä olisi polittisten valtasuhteiden määrittäminen kulttuurin kattojärjestön sihteeristöön...! Jatketaan nykyisellään, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään vaatimatonta linjaa, enemmänkin on kyse nuorten innostuneiden ihmisten kehittelemien uusien ja raikkaiden ideoiden jalostamisesta tapahtumiksi.

3. Pitäisikö Musiikkikeskuksen yhteyteen rakentaa kokouspaikka ja ravintola...
- Tämä ajatus ei välttämättä ole huono, sillä seutu olisi kokouskäyttöön sopiva ja rakennusmiljöö upea. Mutta mikä sitten on kunnollinen ravintola? Mikäli sillä tarkoitetaan säännöllisesti avoinna olevaa tarjoilupaikkaa, sen tarvetta lienee syytä tiedustella alaa enemmän ymmärtäviltä ihmisiltä. Itse en ota kantaa puolesta enkä vastaan, sen sijaan edellytän selvitystä.

4. Taitoaineita ja taidetta ollaan lisäämässä opetussuunnitelmiin... mihin pitäisi panostaa...
- Haloo, haloo!! Hyvä juttu! Tällainen kohdennus olisi ensisijaisesti tehtävä lasten ja nuorten esiintymiskoulutukseen!! Me oululaiset (suomalaiset) jurrikat olemme melkoisia traumaatikkoja noustessamme lavoille itseämme ilmaisemaan. Osaamme kyllä suorittaa teknisesti puhtaan suorituksen pimeässä ja piilossa, mutta heti valokeilojen kohdentuessa hahmoihimme ja mikrofonin työntyessä turpatuntumalle, alamme kärsiä kaikista vaivoista, emmekä kykene lähellekään normaalia taitotasoamme. Toisaalla vastaavassa tilanteessa samantaitoinen esiintyjä saa ylimääräisen energia-annoksen, joka auttaa hänen onnistumisessa jopa edellytyksiä paremmin. Esiintymiskoulutusta ja luovuutta ruokkivaa koulutusta. Kannatan ja peräänkuulutan!!

5. Päättäjät eivät ymmärrä eri tapahtumien arvoa, esim. ilmakitaran soiton MM....
- No, tässä olette kyllä aivan oikeassa! On naurettavaa, ettemme uskalla rohkeasti ulos komeroistamme vaan kärvistelemme konttoreissamme "mitä-ne-meistä-ajattelee" -pelkojen kanssa päät painuneina. Onhan nämä kansalliset fobiamme hiljalleen karisemassa, mutta enemmän rumpua täytyy lyödä ja ennakkoluulottomammin esille tulee uskaltautua!

6. Mistä saataisiin harrastus- ja kultturitila nuorille...
- Sehän on jo olemassa! Ja aivan keskustan tuntumassa, Rauhalan ja Ainolanpuiston välissä oleva groteski rakennuskompleksi. Se tulisi paikata ja muuttaa nuorten taiteentekijöiden ja kulttuuritoimijoiden yhteiseksi luomistehtaaksi. Korkeat, kansaa jakavat leiriaidat, risut ja ryteiköt pitäisi hakata ja polttaa helvetin tulissa! Alta tulee paljastumaan aivan uskomattoman upea puistomaisema ojineen, puroineen. Se on sitä Oulua, mitä me tiedostamattamme kaipaamme, muttemme ymmärrä. Miksei tämän vuoksi kerätä adresseja ja miksei järjestetä mielenosoituksia ja rakennusvaltauksia?! Kesätöitä nuorille, risukot mataliksi - Oulujoen suistomaisema auki kansalle! Ja ehdoton asfaltointikielto 50 metriä lähemmäksi rantaviivaa!

7. Kuusisaaren kohtalo nuorisotapahtumien tyyssijana...
- Kuusisaari takaisin!! Rannat paljaiksi ja nuoret ihmiset lähiluontoon!! Olen jutellut kahden jo eläköityneen toivoniemeläisen kanssa ja molemmat olivat sitä mieltä, ettei Kuusisaaren konsertit ole koskaan olleet häiriöksi, päinvastoin ne koetaan sinne kuuluviksi. Kukat päähän, tennarit jalkoihin ja kaikki mukaan menoon! Kuusisaaressa olen itsekin eräitä elämäni kohokohtia kokenut.

8. Pikisaaren kohtalonako olla gryndereiden mellastuskenttänä...
- Pikisaari on esimerkillinen kaupunkilähiö, jonka kuuluu säilyä sellaisena herttaisena oikkuna kaupungin sydämessä, mitä se nyt on. Esitänkin kansanliikettä Pikisaaren varjelemiseksi, ja ehdotan, että Finnkino esittäisi kaupunkilaisille oikein isolla kankaalla Risto Jarvan elokuvan "Mies, joka ei osannut sanoa ei". Pikisaariliike voisi olla organisoimassa tapahtumaa ja keräämässä kannatusta arvokkaalle asialleen. Elokuva kertoo ehkä kaikkein osuvimmalla tavalla, mistä saaren asiassa on oikein kysymys.

9. Naapurikuntalaisilta kovempi teatterimaksu, oululaislle etuisuuksia...
- En ainakaan oikopäätä olisi kannattamassa ehdotusta, mutta lupaan perehtyä paremmin asiaan.

10. Kaupungin 65% omistamasta Valistustalo Oy:stä säätiö...
- Kulttuurisäätiön perustamiseen lienee riittävät perusteet. Kulttuuria ei tulisi ainakaan yhteiskunnallisesti nähdä bisneksenä. Viittaan vastauksiini kohdissa 4 ja 6.


Kiitän rakentavista kysymyksistä, pokkaan ja poistun töihini,

Mutta tarvittaessa, olen valmis!!

Heikki Pesämaa
Kokoomus, ehdokas no. 100