Persoona kaipaa pönkkää

Vettä eilen, räntää tänään, huomenna lunta. Kuulostaa siis tavanomaiselta tammikuulta. Öisiä tunteja olen valvonut ja osin ahdistaviakin ajatuksiani pimeässä huoneessa ylös kirjannut. Listaan oheen muutamia mielenkuvia jälkipolvieni tutkittaviksi ja analysoitaviksi.

Politiikasta:

"Olen levoton, kuin nälkäinen eläin. Haluan, haluan, mutta mitä ja millä hinnalla? Turhaudun, koska en pääse raukkamaisuudestani.
Olen roolitettu, kuin padotun joen virta, muita varten voimakas. Masennun, koska tunnen mihin pystyisin, jos uskaltautuisin vapaaksi.
Olen kesy, kuin kynnetön peto, enkä voi kiivetä puuhun korkealle kyttäämään tilaisuuttani. Ahdistun, kun minun on ryömittävä maassa, vaikka mieleni osaa lentää.
Olen hyvä pelkäämään, ja hyvä pettymään, pelot ja pettymykset käyvät kanssani samaa polkua, milloin kulkeutuvat vähän edessä, milloin takana, mutta aina lähelläni.
Sehän se pitää ihmisen itseltään piilossa ja siellä nöyränä."

Yhteistoiminnasta:

"Epävarmuutta on jokaisessa, suuri osa elämästämme kuluu sen peittelemiseen tai siitä vapautumiseen. Molemmissa tapauksissa auttaa jos on jotain, mihin tukeutua, esimerkiksi usko, ideologia, aate, esikuva, identiteetti, vakaumus tai muu vastaava voimanlähde. Ellei sellaista ole, syntyy ihmisessä arvotyhjiö, joka puolestaan synnyttää vaitonaisuutta ja vetäytymisen tarvetta. Suomen kansallinen identiteetti on nuori ja nuijittu, kestää oman aikansa ennenkuin me voimme itsevarmoin ottein nojata suomalaisuuteen. Mutta tuota pyhää elvytystyötä minä tulen tekemään kaikin käytettävissä olevin keinoin ja voimin. Sen lupaan ja sen varaan vannon."

Vastuusta lama-aikana:

"Kun varakas varaa varojaan, on se sama kuin väsynyt valvoisi väsyään. Molemmat ovat yhtä epäsuotavia, toinen yhteiskunnalle ja toinen yksilölle. Vauraus on hyvää, saituus sairautta."

Olemattomasta Oulujoki-strategiasta:

"On päästävä minä-keskeisyydestä kokonaisvaltaisempaan jokikuvaan... - Miten joki halutaan nähdä, onko se pitkä ja ihmisiä yhdistävä, vai onko se kapea ja ihmisiä erottava? Minun Oulujokeni on yksi pitkä lanka, jota on kannateltava koko matkalta, ettei sitä tallottaisi maan mutiin. Ei auta, jos lankaa kohotellaan vain sieltä täältä, jos suurin osa on kuitenkin lokaan laskettuna.... - Nyt on liikaa kunnallisia ja maakunnallisia rajoja, liikaa viranomaisten määräämiä maisemarajoituksia ja liikaa jokivarren toimijoiden välistä rajoittuneisuutta. On vapauduttava viisikymmentäluvusta ja kohottauduttava kaksituhattaluvulle. Millaisen perinnön jätämmekään tuleville sukupolville, jos tuntemamme Oulujoki on kauneimmillaan vanhoissa mustavalkovalokuvissa! Sitä minä kysyn! Se on kuulkaa hyvät ihmiset, häpeällisen surkea maisematestamentti! ...

- On valitettavaa ja vihastuttavaa, että nykyisellään jokiasioissa kokoonnutaan pääasiassa vastustamaan ja vänkyröimään. Valitetaan ja voivotellaan, kunnes hävitään ja katkeroidutaan kuppikunniksi (kuten ennenkin). Kaikkien osapuolien itsekkyys ja häikäilemätön omanedun tavoittelu nimittää tämän ajan jokistrategiaa. Minä hullu huudan ja haluan, että minut kuullaan: Oulujoki on uudelleen löydettävä ja sen maisemat paljastettava nähtäville, betonisilla patosilloilla ei synny jokisuhdetta, eikä toimeliaisuutta! Oulujokimaisema - onpa se sitten upea tai apea - on joka tapauksessa meidän kotiseutumme maisema - sillä täytyy olla merkitystä! Jo itsekunnioituksemme vaatii tekemään sen kuntoon ja pitämään sen kunnossa. Mutta, moni nyt kysyy, mitä siitä olisi minulle hyötyä! Ja joka niin kehtaisi kysyä, hälle vastaisin, "Ei takuulla mitään sinulle! Sinä olet menetetty tapaus." - Jos ihminen on aina vain vailla, eikä koskaan valmis antamaan, ei hän ole oikeutettu olettamaan tarpeisiinsa sakin apua. Mutta juuri nuo ahneimmat ja itsekeskeisimmät ihmiset ovat kaiken korkeimmassa äänessä, jos vain heidän omaa saunankulmaansa uhkaisi pienikään jäälautta. - Yksin oot ja saat pysyäkin, ellet muita nää, etkä kuule. Yhteisöihin on sitouduttava ja toimintaan satsattava, muutoin mitään hyvää ei edelleenkään tapahdu."

Jokivarren kunnille:

"Jokaiselle jokivarren kunnalle on langetettava kuntakohtaisia maisemavelvoitteita ja jokaisen kunnan on vuosittain nimettävä ja palkittava kunnallinen maisemateko. Näitä varten tarvitaan katto-organisaatio, laadittavan Oulujoen strategian mukainen maisematyöryhmä... - Maisematyön täytyy perustua kunnallisiin yhteistyöelimiin, muutoin se ei ole tarpeeksi kattavaa ja tehokasta. Pelson suomenlampaat ja harvinainen lapin karja ovat Oulujoen matkailullisia valtteja, ne täytyy tuoda jokivarteen. On perustettava keskinäinen Oulujoen elinkeino-osuuskunta, joka alkaa Pelson jälkeen vastata lampaiden ja karjan kasvattamisesta ja jalostamisesta. Eläimet on osattava ymmärtää arvokkaina oulujokisina maisematyöntekijöinä. Riittääkö tahto ja ymmärrys, se jää nähtäväksi... - Mitä eväitä jää kuntaliitosneuvotteluihin sen jälkeen, kun elinkelvottomat jumpurakunnat on köyhdytetty kypsiksi pakkoliitoksiin. Mitä ehtoja voidaan asettaa ja mitä toiveita esittää, kun opportunistisimmat kuntakumppanit ovat jo kaikonneet. Nyt olisi kiiruhdettava kehityksen ja yhteistyön tiellä."

Jokivarren kyynikoille:

"Ken tavan takaa epäilee edistyksen mahdollisuuksia, tartuttaa taantumaa ympärilleen ja tekee haitallista hallatyötä. Oulujokivarren karvaimmat kuppikunnat olisi asutettava ilman matkustus- ja kannanotto-oikeutta Pelson vankilan vapautuviin tiloihin."

Kaikesta huolimatta, säilyköön kunnia kanssasi!
Heikki