Poliittiset periaatteeni

Poliittista toimintaani ohjaavat periaatteet.

Työteliäisyys.
Tarkoituksellisen yksioikoisen käsitykseni mukaisesti ihmisellä, olipa hän sitten työntekijä tai työnantaja, on lähtökohtaisesti motivaatio työn tekemiseen tai työn tarjoamiseen. Nimenomaan tämän olettamuksen mukaisesti yhteiskunnan on omalta osaltaan kyettävä tarjoamaan oikein kohdennettuja tukimuotoja. Mikäli tukimuotojen kehittämistä tehdään pelkästään pitkäaikaistyöttömien tai työtä vieroksuvien toiveiden mukaisesti, ei riittäviä mahdollisuuksia pysyvimpien työsuhteiden rakentumiselle synny. Vaikka työttömyys onkin kohdalle sattuessaan kova paikka kenelle tahansa, ei sitä silti ole syytä tuomita kohtalokkaaksi tragediaksi, jonka kohtaamista vältetään, salataan ja hävetään. Työttömyys on samalla erinomainen mahdollisuus ihmisen itsetutkiskeluun ja uudistumiseen; työttömyys tarjoaa tilaa uusien tilaisuuksien vastaanottamiseen. Pitkään jatkuvan työttömyyden synnyttämää toivottomuuden tunnetta on sen sijaan kaikin mahdollisin työllistämiskeinoin torjuttava.

Mieli ja maisema.
Ihminen on itse itselleen lähin – niin on aina ollut ja niin on oleva. Ihmisen tulee hyväksyä itsensä ja välittää ensimmäiseksi itsestään pystyäkseen välittämään toisista. Itsensä kanssa pärjäävä ihminen kantaa aidosti huolta heikompiosaisista ihmisistä sekä vaalii omaa kasvu-, kulttuuri- ja asuinympäristöään. Ympäristön merkitys on ratkaisevan tärkeä ihmisen jaksamiseen, luovuuteen, haluun välittää ja kykyyn kantaa vastuuta. Mitä luonnonkauniimpi ja hoidetumpi ympäristö, sitä tiiviimpi yhteisö ja sitä paremmin ja pitempään ihminen elää. Ihmisen mieli on hänen lähimaisemansa mukainen.

Päätöksenteko.
Perinteistä lähialuettamme ohjataan yhä enemmän ja tuntuvammin etelästä käsin. Kaupalliset palvelut ovat muuttuneet tai pikemminkin taantuneet konseptikeskeisiksi. Konsulttien laatimien palvelukonseptien mukaisesti yritystoimintaa johdetaan tulosperusteisesti ja kasvottomasti eli käytännössä vastuuttomasti. Kaupungin on kyettävä omissa hankinnoissaan arvottamaan ja pisteyttämään paikallinen yrittäjyys tuntuvasti korkeammalle. Myös muiden paikallisten ja seutukunnallisten julkisyhteisöjen tulee suosia lähipäätöksentekomekanismeja. Paikallisia päätösmahdollisuuksia on edelleen kehitettävä.

Yrittäjyys.
Yrittäjäksi ryhtymisen on oltava mielekäs vaihtoehto toimeen tulemiseksi. Yrittämisen aloittamiseen yleisesti miellettyä turvattomuuden tunnetta on voitava vähentää. Vain yksityiset yritykset voivat luoda alueellemme tervettä taloudellista kasvua, kaikki muu kasvu on lumeellista. Yrityksen tulee pyrkiä tarkoituksenmukaiseen kasvuun ja menestymiseen. Kaupungin on ennakkoluulottomalla elinkeinopolitiikallaan mahdollistettava otolliset olosuhteet uusien ja olemassa olevien yritysten vahvistumiseksi. Yrittäjäjärjestöjen ja julkisin varoin toimivien tukiorganisaatioiden merkitys on lähestulkoon olematon, mikäli toimintaa ei edes osaksi toteuteta yrittäjävetoisesti. Yrittäjyyden uskottavin asiantuntija on yrittäjä itse. Yksityistä omarahoitteista oululaista yrittäjyyttä ja paikallista omistajuutta on puollettava suhteessa pelkästään tulosperusteisesti etäohjattuihin valtakunnallisiin tai kansainvälisiin toimijoihin.

Poteropolitikointi.
Ihmisellä on ikääntyessään pahana tapana palata tekemättä jääneisiin ratkaisuihinsa – tuumata ja turhautua. Työuran päätyttyä ihminen saattaa intoutua aktiivisesti vastustamaan kaikkea muutosta, julistamaan omia käsityksiään ainoina oikeina ja jumpuroimaan ahdasmielisiä näkemyksiään lehtien palstoilla. Vertaisryhmiä löytyy periaatteiltaan yhtäläisten kuppikuntien ja ukkokerhojen joukosta helposti. Näitä ryhmiä meidänkin seutukunnallamme on runsaasti. Tiettyyn rajaan saakka tällainen toiminta on hyväksyttävää ja jopa tervetullutta kyseenalaistamista, mutta siinä vaiheessa kun pelkät periaatteet alkavat ottaa ylivallan ja propaganda muuttuu tosiasioiden vastaiseksi, olisi peli kyettävä viheltämään poikki. Negatiivista mielialaa ruokkivien ja pahansuopia perusteettomuuksia suoltavien ukkokerhojen julkiseen asemaan olisi saatava tuntuva muutos. Periaatteelliset änkyrät käyvät viivytystaistoineen yhteiskunnalle kalliiksi.

Asenne.
Maailmantalouden tilan taantuminen ja epävarmojen aikojen ennustukset yhdessä Oulun uuden, nuorentuneen ja ehkäpä vähemmän ennakkoluuloisen kaupunginvaltuuston kanssa mahdollistavat ainutkertaisella tavalla asenneilmapiirin muutoksen ihmisläheisempään ja yhteistyöhaluisempaan suuntaan. Luovuuden, innostuneisuuden ja rohkeuden henkeä on yhteistuumin nostettava eriarvoisuuden, asenteellisuuden ja kyynisyyden tilalle. Uuden asenneilmapiirin ylläpitäminen ja korostaminen täytyy tulla huomioon otetuksi kaikessa Oulun kaupungin tekemässä imagonkehitystyössä.

Verkottuminen.
Politiikka on yhteisten asioiden yhdessä hoitamista. Hyväkään aloite ei etene ilman puoluerajat rikkovaa kannatusta. Valtuutetun on kyettävä oma-aloitteisesti ja aktiivisesti luomaan luottamukselliset ja avoimet suhteet sekä Oulun että seutukunnan kanssavaltuutettuihin sekä kansalaisjärjestöihin. Yhteistyö edellyttää vuorovaikutteisuutta, missä pärjätäkseen on eri ihmisten, valtuutettujen, puolueiden sekä kansalaisryhmien mielipiteitä kuunneltava, huomioitava ja kunnioitettava ilman, että valtuutetun välttämättä tarvitsisi, ainakaan kohtuuttomasti, tinkiä omista tavoitteistaan.

Kotilähtöisyys.
Suomea on lähes koko sotien jälkeisen ajan johdettu kohti sosiaalidemokraattista utopiaa, minkä mukaisesti yhteiskunta vastaa ja huolehtii ihmisen kaikista perustarpeista. Sos.dem. yhteiskunta haluaa eri muodoin hallita ihmistä koko elämänkaaren ajan, kehdosta hautaan. Tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus ovat ilman muuta tärkeitä peruspilareita länsimaisissa demokratioissa, mutta yhteiskunnan roolia kaikkivoipana hoivatehtaana ei kuitenkaan saisi pitää itsestään selvänä. Myös ihmistä itseään on rohkaistava vastuullisuuteen omaa ja lähipiirinsä elämää koskien. Kotikeskeisyyttä on arvostettava hoivatyössä, kasvatuksessa ja arvomaailman muokkaamisessa suhteessa julkisiin ja yhteiskunnallisiin palveluihin ja holhoustoimintoihin.

Juuret.
Suomi on asein taistellut itsenäisyytensä puolesta Vapausodassa, Talvisodasssa ja Jatkosodassa. Rauhan aikana itsenäisyyttämme ovat uhanneet ulkoapäin ohjatut sisäiset tekijät. Vuosikymmeniä kestäneen vasemmistovallan aikana isänmaallisuuden aate on ollut epämuodikasta ja hyljeksittyä. Ylevän isänmaallisuuden, maanpuolustustyön ja –tahdon, sekä kansakuntamme historian tuntemuksen tulee johdonmukaisesti sisältyä jokaisen länsimaista demokratiaa kannattavan Suomen kansalaisen aatemaailmaan.

Arvot.

Aitous
– aion olla oma itseni, en teeskentele, enkä mielistele.
Innostus
– toivon olevani esimerkkinä päämäärätietoisesta ja yhteistyölähtöisestä asenteesta,
Kepeys
– lupaan nauraa itselleni, opettelen kohtaamaan vaikeitakin asioita positiivisesti
Uutteruus
- tulen perehtymään ja toimimaan uutterasti kannattamieni asioiden edistämiseksi,
Itsekkyys
– uskallan olla itsekäs, arvostan omaa aikaa ja tilaa, pyhitän yksityisyyteni,
Nöyryys
– hyväksyn oman epätäydellisyyteni, pyrin työssäni tasavertaiseen asemaan toisten valtuutettujen kanssa
Elämänilo
– muistan työssäni sen, mikä elämässämme loppujen lopuksi on tärkeintä
Neuvokkuus
– tulen toimeen eri arvomaailman omaavien ihmisten kanssa ja pystyn yhteistyön kautta vaikuttamaan äänestäjieni odotusten mukaisesti

Olen aikuinen. A-I-K-U-I-N-E-N.

Olkoon kunnia matkalla mukanani,
Heikki