7.1.2009

Vain vasemmalta tulee oikeaa

Johan oli aamu, oikein media-aamu! Pitkästä aikaa.
Kalevan pääkirjoitussivulla oli toimittaja Pirjo Kukko-Liedeksen kolumni demareiden tilapäisestä takkuilusta verkkosukka-Jutan synnyttämän julkisuuskuvan kirvoittamana. Sitten radion Ykkösaamussa haastateltiin Pariisissa asuvaa boheemia dramaturgi-kirjailija Outi Nyytäjää yhteiskunnallisen keskustelun puuttumisesta.

Kukko-Liedes oli ärtynyt, kun Jutan julkisuuspeliä ei ole ymmärretty oikealla tavalla. Kalevan politiikantoimittajan mielestä verkkosukkahousuihin sonnustautuneen Urpilaisen pötköttely Iltalehden kannessa oli vain hauska raikas tempaisu, eikä suinkaan mikään halpa julkisuustemppu, kuten siis harhaisesti on käsitetty. Jutan sijaan olisi toimittajan mielestä kuulunut julkisesti tuomita ulkoministeri Alexander Stubb, joka häpeilemättä kertoi kesällä juoksemansa maratonin aikana ajatelleensa kollegaansa Condoleezza Ricea. Stubbin kunniaksi on silti laskettava, että hän sentään ajatteli, ehkäpä Urpilaisenkin olisi pitänyt ajatella... ensteks. Näinhän minäkin Jutan lehdessä, mutta en minä tuota kuvaa sentään kovin aatelähtöisesti pyrkinyt makustelemaan. Enemmänkin koko juttu oli koominen, onhan kyseessä sentään aika iso ihminen.

Palelin autooni ja avasin radion, oli Ykkösaamun aika.

Radiossa, jo ennen ikkunajäiden lähtöä, ääneen ehti Petri Kejosen haastattelema älytaiteilija Outi Nyytäjä. Myös hän oli tahtomattaan sangen koominen puhkuessaan huoltansa siitä, etteivät valtakunnan intellektuellit ja aidot taitelijat pääse enää julkisuuteen yhteiskunnallisine ajatuksineen. Ongelmana hänen mukaansa on, ettei nyky-Suomessa käydä keskustelua, jossa hänen ja kaltaistensa edustama ja itse-itsensä ylentämä vasemmistoälykköpiiri olisi kantoineen riittävästi edustettuina. Kuuntelin ja riemastuin, vaikka en päässyt perille, mikä oli vialla ja mitä Nyytäjä lopulta tahtoi. Kummastelin, millä ansioilla ja logiikalla tälle tädille oli yleensäkään suotu valtakunnallisessa mediassa pitkän vartin verran valitusaikaa.

Mutta olin dramaturgikirjailijaboheemin kanssa kaikesta eri mieltä. Ei, ei, ei... Ei se Outi Nyytäjä näin ole, kuten sinä elämöit! Sinä peittelit puhuessasi omia kipukohtiasi. Olet tosiasiassa raivoissasi ja katkeroitunut siitä, kun Suomi on lopultakin povarisoitumassa ja ryhdistäytymässä pitkän pahanolon jälkeen. Ongelma sinulla ja muilla boheemeilla taistolaisilla on siinä, että te olette ikääntyneet, rispaantuneet ja jääneet junasta jo 70-luvun asemalla. Viimeinenkin soihdunkantajanne on piakkoin painettu naftaliiniin, sillä ikinuoren Erkki Tuomiojan pikkuvanhalle ja umpimieliselle kyynisyydelle ei ole entisaikojen tilausta. Kansa on väsynyt perusteettomuuksiin ja iänkaikkisiin periaatteellisuuksiin, varsinkin kun ne tavan takaa ilmenevät kaiken vastustamisena ja jarruttamisena - tai muunlaisina tarkoitushakuisina typeryyksinä.

Voi, Erkki, Erkki, minkä karhunpalveluksen isänmaallesi taannoin teitkään, kun kauppa- ja teollisuusministerinä eväsit omalla veto-oikeudellasi Soneran myymisen. Valtio olisi kuitannut kaupoista ulkomaanvelkaa vastaavan summan riihikuivaa rahaa!! Mutta sinä, Erkki, sinä sanoit silloinkin, että ei. - Miksi? Periaatteen vuoksiko? - Kyllä me olemme kansakuntana maksaneet hurjan hinnan näiden vasemmistoviisaiden vallanpidosta. Reilun vuoden päästä Erkin ei-päätöksestä samainen Sonera käytännössä lahjoitettiin ruotsalaisille. Myöhemmin Erkille on annettu Tieto-Finlandia ja onpa hän osoittanut erinomaisuuttaan muidenkin teosten tuomitsijana. Erkki tuomio... ja muut haloset. SDP on hyvä unohtamaan ja antamaan anteeksi. Omilleen.

Outi Nyytäjä, Hartolan työväen yhdistyksen ohjelmalava on sinulle aivan riittävän kokoinen foorumi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ei sinne enää mediaa tarvita, oma älykköpiirinne riittää saamaan sopivasti taantumuksellista tunnelmaa aikaiseksi. Jotkut siitäkin saavat oman toimintatarmonsa.

Pakkasta vaan pitelee. Ilmankos tässä höyry nousee. Tarttee ryhtyä tuumista töihin.

Heikki