Kyyninen kaveri - kelvoton kumppani

Jälleen on noussut mieleeni yksi epäkelpoinen yhteiskuntaamme koetteleva aihe, jota vastaan tässä tuotoksessa seuraavaksi hyökätään. Mikä se liekään, kun nyt riivaa tällaisiin piiskajaisiin, en tiedä, muuta kuin että turhan monet, ja hyvätkin asiat jäävät täysin huomioon ottamattomiksi sen tähden, kun niitä käsitellään kyynisten ihmisten toimesta. Pakko on siksi pureutua asiaan. Saatan olla kuin Don Quijote, joka hyökkää heikoin voimin tuulimyllyjä vastaan, mutta kuten Cervantesin D.Q. tiedän minäkin sotivani oikean asian puolesta.

Sitä on ollut maailman sivu, mutta viimeisten vuosien aikana se on suhteellisesti ottaen entisestään lisääntynyt, vai onko sittenkään? Olenko minä itse kyynistynyt kyynisiä kohtaan? Jaa-a, kas siinäpä pulmaa puntariin. Totuus toki on, että kvartaalivuosisataisen työurani aikana olen ehtinyt tapaamaan lukuisia ihmisiä, joiden luonteenpiirteitä kohtaan olen tuntenut negatiivisia tuntemuksia. Näiden ihmisten luonteita yhdistävänä tekijänä on monesti ollut juuri kyynisyys. Kyynisyyttä opitaan kotoa vanhemmilta ja sukulaisilta, kouluista kavereilta ja opettajilta, tietenkin televisiosta, mutta myös jossain määrin harrastuksista ja varmuudella työpaikoilta. Kyynisyys tekee ihmisestä flegmaattisen ja elämästä apaattisen. Se on negatiivinen elämänasenne, joka toisin kuin muut taudit, tarttuu kuulemalla ja katsomalla; mutta toisen koskematta ja joskus jopa itse sitä tahtomatta.

Ajattelepa kaveria, joka on luonteeltaan paitsi ahne, itserakas ja kiittämätön myös utelias, innoton, näsäviisas, epäileväinen ja neuroottinen. Ihmisyksilö, joka suurimmaksi osaksi täyttää edellä luetellut ominaisuudet on kyyninen ihminen. Sellaisia synkkyyden sankareita samoilee kaikissa kansankerroksissa epäitsekästä innovatiivisuutta eliminoimassa. Minulle ainakin tuli heti mieleen yksi tuntemani kyynikko. Ja kun pikkuisenkaan tarkemmin pohdin, niin kyynisten tuttavieni joukko kasvaa jo kymmenpäiseksi – siis pelkästään omassa tuttavapiirissäni täällä Oulussa. Joudunkin pysähtymään ja fundeeraamaan, olenko minä itsekin yksi tuossa turhanpäiväisessä ja itseriittoisessa joukossa. Täytynee tehdä tarkempaa analyysia ennen kuin itsensä tuomitsee tai armahtaa.

Mitä ominaisuuksia kyynisyyttä kuvaavat edellä esittämäni adjektiivit sitten pitävät sisällään. Olenko itse joskus syyllistynyt kyseisiin käyttäytymishäiriöihin, vai ovatko ne peräti olemukselleni tyypillisiä, mikä olisi vielä kamalampi havainto. Tarkataan siis ominaisuuksia lähemmin.

Ahne – hän on ihminen, joka ei kursaile ottamisen tai pyytämisen suhteen ja joka ojentaa kätensä vain ollessaan jotain vailla. Ahne ihminen unohtaa saaneensa, jos lisää olisi tarjolla.

Itserakas – on puolestaan ihminen, joka häpeilemättä valtaa itselleen parhaan paikan pelastusveneestä, vaikka se tietäisikin muutaman muun pudottamista laidan yli. Itserakas ihminen näkee peilistä ideaalin yksilön ja olettaa muidenkin näkevän itsestään saman kuvan.

Kiittämätön – sellainen voisi olla ihminen, joka yliarvostaa omat suorituksensa ja vähättelee muiden tekemiset. Kiittämätön ihminen odottaa itse ylisanaisia kehuja ja kermakuorrutettua kannustusta, mutta ei itse koskaan kykene näkemään kumppaneissaan mitään kiittämisen aihetta.

Utelias - siis tarkoitan tässä ikävän tunkeilevalla tavalla uteliasta ihmistä, jonka uteliaisuus on itsekästä, tarkoitushakuista ja kiusallista, siis erikoisen tahditonta uteliaisuutta. Uteliaisuushan on ihmiselle hyväksi, mikäli se on luontevaa, oikeudenmukaista, pyyteetöntä ja vastikkeetonta, ja sen tavoitteena on ihmisen itsensä tai hänen edustamansa yhteisön kehittäminen, eikä loukkaaminen.

Innoton – sehän on hyvin ikävä ihminen, joka on tietoisesti flegmaattinen, ja joka käyttää velttouttaan välineenä oman erinomaisuutensa pönkittämiseksi. Innoton ihminen on aloitteeton ja kyräilevä, hän harrastaa takanapäin puhumista ja selkään puukottamista kerätäkseen kannatusta heikkoluonteisten myötäeläjien keskuudesta.

Näsäviisas – voi, miten onkaan pirullinen ihminen hän, joka sabotoi omaakin elinyhteisöä ja eliminoi toiminnallaan rakentavan yhteistyön edellytyksiä. Näsäviisaalla ihmisellä saattaa olla suunnitelmia, muttei kykyä eikä mahdollisuutta vastata niiden toteuttamisesta, koska hänen aloitteitaan kohtaan suhtaudutaan tunneperäisesti ja erittäin ristiriitaisesti, jopa vastentahtoisesti. Näsäviisaan kumppanit ovat nenää kaivelevia kihertäjiä, eikä heistäkään ole hyötytöihin.

Epäileväinen – jukuripäinen ihminen, joka suhtautuu esitettäviin asioihin vahvan asenteellisesti, mikä ei tarkoita samaa kuin varauksellisuus. Näitä asiantuntijoita tapaa turuilla ja toreilla. Talvella heidät tunnistaa paitsi puheistaan myös karvalakeistaan. Asenteellisuus on monta astetta varauksellisuutta vahingollisempaa, koska se ei lähtökohtaisestikaan perustu vastaanottavaisuuteen, mitä luonteenominaisuutta taas varauksellisesti suhtautuvalla ihmisellä on. Eroa on myös luonteiden suvaitsevaisuudessa.

Neuroottinen – kerrassaan mahdoton ihminen, joka on henkisesti moniongelmainen, vaikka kiivaasti ja muita ihmisiä syyttäen kieltääkin vammansa. Neuroottinen ihminen haluaa nähdä punaista ja mustaa, kun hänelle näytetään valkoista.

Miten sitten mitata ihmisestä kyynisyyttä? Voisiko sitä testata joillakin kysymyksillä eri tilanteissa käyttäytymisestä? Kokeillaanpa sitä keinoa siis. Vastaan seuraaviin kysymyksiin omatuntoni ohjaamana, enkä teeskentele sen kummempaa kuin tosielämässä olen.

1. Jos näet reipasta vauhtia ohikulkevalta aikuiselta ihmiseltä putoavan hansikkaan, mitä teet? Entäpä jos huomaat, että se onkin satasen seteli, mitä sitten teet? Mieti vastauksesi rauhassa, sillä silminnäkijöitä ei ole lähimaillakaan, kukaan ei tule sinua tuomitsemaan. Antaisitko ohikulkijan mennä menojaan, jättäisitkö häneltä pudonneen hansikkaan maahan, mutta ottaisiko kuitenkin satasen itsellesi? Kaduttaisiko myöhemmin, jos ottaisit satasen?

2. Jos mielisit saada lentokoneessa ikkunapaikan, vaikka lippusi on käytäväpaikalle, miten toimit? Pyytäisitkö ikkunapaikalla istujaa vaihtamaan kanssasi paikkaa, vai tyytyisitkö käytäväpaikkaasi? Miten kokisit ikkunapaikalla istuvan matkustajan kielteisen vastauksen? Matka kestää kaksi tuntia, kone on täynnä ja tuolitaskun lehdet on luettu.

3. Mielestäsi vähäpätöinen henkilö, jonka tapaaminen ei kiinnosta sinua, tulee kättelemään, etkä enää pääse livahtamaan karkuun. Kun hän tulee tykösi ja ojentaa kätensä, kuinka menettelet? Ojennatko kätesi ja hymyillen häntä silmiin katsoen sanoisit jotain tilanteeseen sopivaa, vai käännätkö kättelyn aikana pääsi pois ja keskität katseesi jonnekin muualle, mikä mahdollistaisi sinulle tekosyyn pikaiseen poistumiseen?

4. Joku puolituttu uskaltautuu kyseenalaistamaan tekemisiäsi ja ryhtyy energisesti esittämään sinulle vaihtoehtoista menettelymallia. Jaksatko kuunnella hänen esitystä, vai keskeytätkö hänet? Koetko itsesi loukatuksi ja kieltäydyt kuuntelemasta vai alatko väittämään vastaan?

5. Olet tutuissa ruuhkaisissa liikennevaloissa ryhmittyneenä väärälle kaistalle. Tarkoituksesi oli kääntyä vasemmalle, mutta ajoitkin ajatuksissasi keskikaistalle. Mitä teet? Jatkatko suoraan ja käännät autosi takaisin sopivan tilaisuuden tullen, vai pyritkö hakemaan vasemmalla olevan kuljettajan katsetta ja viestimään hänelle aikeistasi kääntyä, vai pyritkö valojen vaihduttua pikaisesti kiihdyttämään vasemmalle kääntyvän viereisen auton eteen? Miten reagoisit, mikäli et onnistuisi tavoittamaan viereisen auton kuljettajaa, etkä onnistuisi kiihdyttämään hänen edelleen?

6. Kuulet eräältä kaveriltasi toteuttamisenarvoisen ja kustannustehokkaan idean työviihtyvyyden parantamiseksi. Ajatus olisi sellaisenaan toteutettavissa omalla työpaikallasikin. Esittäisitkö tilaisuuden tullen ehdotuksen omanasi? Vastustelisitko, jos sinulle ehdotettaisiin sen tähden mukavankokoista ja julkista aloitepalkintoa?

Jään miettimään, väistelenkö totuutta ja vähättelenkö omia elkeitäni. Kysymykset ovat kuitenkin aika tungettelevia. Alan joka tapauksessa tarkkailla itseäni, lupaan tutkailla tekemisiäni ja niiden vaikuttimia.

Aiemmin kirjoitin joitain kappaleita pitkästymisestä. Tämä aihekin liippaa läheltä, sillä kyynisyys kasvaa pitkästymisen myötä. Välinpitämättömyys vaivaa pitkästyneitä ihmisiä, millään ei ole mitään merkitystä, mistään ei jakseta innostua. Teflonpintaan ei tartu mikään sanoma, ellei siitä suoranaisesti ole ihmiselle itselleen merkittävää hyötyä. What´s in it for me?? Silloin ollaankin jo vajoamassa vaarallisiin vesiin, koska kyynisyys kangistaa nopeasti.

Jos nyt palaat takaisin tämän tekstituotoksen alkuun ja silmäät vielä kertaalleen nuo kyynistä ihmistä kuvaavat seitsemän negatiivista luonteenpiirrettä, niin saatat havaita niiden alkukirjainten muodostavan sanan A-I-K-U-I-N-E-N. Varjele!! Tarkoittaako se, että kyyniseksi kasvetaan kuten aikuisuuteen? Luonnostaan ja vuosien saatossa?

Minä uskon, ja ainakin haluan uskoa, että voimme välttää kyynisyyden ansat, mikäli uskallamme kohdata itseämme rehellisesti ja säännöllisesti. Sillä semmoista tautia, mitä ei itsessä tunnista, voi huonosti ryhtyä parantamaan.

Jääköön kunnia kanssasi, ole itsesi rehellisesti, älä kyynisesti!

Olkoon alkanut vuosi maailmassa sopuisampi, meille suotuisampi ja kasvakoon mielenrauhan lehvät luonnossamme runsaiksi!

Heikki