Ekoporvari - mikä se on, osa 3.

Tärkeintä on asukkaiden ymmärrys luovan maisematyön suorasta yhteydestä ihmisen mielenrauhaan. Maisemasta välittäminen on kotiseudusta välittämistä. Välittämisen tunne kasvaa ja periytyy. Ensimmäinen oivallus on tarve tehdä maisemaa, toinen oivallus on toimia yhdessä lähipiirin kanssa, kolmas oivallus on huomata maisematyön merkitys mieleen.

Pelaajia on tähän mennessä esitelty kolme, raivaajakyläläiset, kaupunki (yhteiskunta) ja "porvarit". Lisätään porukkaa maanomistajilla ja kolmannella sektorilla (järjestöillä ja yhdistyksillä) ja täsmennetään vielä "porvareiden" merkitsevän tässä viitekehyksessä sellaisia valaistuneita ihmisiä tai yrityksiä, jotka omilla päätöksillään kykenevät osaksi mahdollistamaan oman kotiseutunsa yhteisöllisten talkootoimijoiden ponnistelut.

Yhteisöllisen aktivoitumisen ensimmäisenä edellytyksenä on asukasyhdistysten, kylätoimikuntien, kotikoulutoimikuntien, kiinteistöyhdistysten tai muiden vastaavien asukasorganisaatioiden oma-aloitteisuus. Ilman asukasaktiivisuutta mitään toimintaa ei tapahdu. On järjestettävä "kyläkokouksia", joissa keskustellaan yhdessä tekemisen mahdollisuuksista ja kartoitetaan potentiaalisia maisemanhoitokohteita. Kokousten tuloksena syntynyt yhteisymmärrys tehtävästä talkoosta kohteineen ja tavoitteineen kirjataan ja esitellään kaupungille (esim. lähidemokratiatoimikunnalle). Alustava esitys käsitellään ja toteuttamisen teoreettisia ja juridisia mahdollisuuksia selvitetään luottamusmieselimessä, minkä jälkeen kohteeseen tutustutaan paikan päällä.

Katselmuksen jälkeen talkooryhmältä pyydetään tarkempaa suunnitelmaa ja arviota töiden suorittamisesta. Tästä suunnitelmasta on käytävä ilmi, mikä on maisemakohde, mitä sille on tarkoitus tehdä, mikä on työtä suorittava joukko, mikä on ajateltu kaupungin rooliksi, mikä on töiden aikataulu, arvioidut kustannukset sekä kuinka tehtävää maisemaa on tarkoitus jatkossa hoitaa. Talkooryhmän tekemä suunnitelma käsitellään kaupungin viranhaltijoiden toimesta ja vaadittavien hyväksyntien jälkeen töille hankitaan tarvittavat luvat asianosaisilta maanomistajilta ja kaupungin osastoilta. Luvanhakijana toimii kaupungin luottamusmieselin, esimerkiksi siis Lähidemokratiatoimikunta, jolle kaupunki osoittaa vuosittaisen alueelliseen Maisematalkootarkoitukseen kohdennetun rahamäärän. Byrokraattista vaivannäköä ei ole syytä sälyttää asukasaktiiveille, koska prosessin ilmeiset vastoinkäymiset saattavat lannistaa koko hyvän hankkeen.

No, vielä lyhyesti näiden ekoporvareiden roolista.

Asukasorganisaatio (talkooporukka) voisi tarvittaessa hankkia maisemanhoitokohteeseen sponsoreita yksityisistä ihmisistä, yrityksistä tai yhteisöistä. Vastikkeeksi antamastaan tuesta maisemamesenaatti palkitaan "Oululainen Maisemantekijä" -stipendillä sekä esimerkiksi puolen vuoden ilmaisella Kallioparkki-luvalla. Lisäksi Maisemantekijät osallistuvat vuosittaiseen kilpailuun, jossa onnistunein yhteistyö palkitaan kukilla ja kunnianosoituksilla sekä "Vuoden oululainen Maisema" -maastoplakaatilla. Sponsorointitapoja tulee olla erilaisia, riippuen tarpeista ja tavoitteista. Yksi ihanteellinen tapa olisi kohteeseen nimetyn vastuullisen "Maisemanhoitajan" palkkaaminen määräajaksi. Tässä tarkoituksessa maisemanhoitaja voisi olla myös alaa hallitseva oululainen yritys.

Mikäpä olisikaan maanomistajien ja eri järjestöjen rooli, siitä muutama sananen seuraavaksi.

On tällä kommunikaattorilla vaan aika viheliäistä tuottaa näinkään pitkiä tekstejä. Pieni präntti kun tahtoo olla vaikea hahmottaa kokonaisuutena ja kirjoitusvirheitä ei oikein pysty eliminoimaan niin hyvin kuin isompien koneiden näytöillä. Tekstin takominen pienillä näppäimillä käy lisäksi niveliin. Ekoporvarius on näemmä joka suhteessa raatamista epämukavuusalueilla paremman huomisen toivossa.

Kunnia kanssasi!
Heikki