24.11.2008

Lunta, lunta... luovaa työtä.

Aamu yllätti. Positiivisesti.
Olin varautunut huhkimaan lumenluontitöissä, mutta kas, kas, öinen sade oli vihmonut lunta sen verran vaakasuoraisesti, ettei sitä ollut päässyt kasaantumaan pihamaamme kävelyreiteille.

Viikonloppu taas takana. Ylikierroksille asti rääkätyt aivoitukset alkavat pikku hiljaa tasaantua kiinni arkisiin askareisiin. Helppoa ei ole sittenkään. Mamma pötköttelee pitkällään ja pyrkii pitämään sisällään uutta elämää ainakin vielä kahden viikon ajan. Sen jälkeen saisi syntyä. Raha-asiat ovat myös kovasti koetuksella, sillä kampanjoinnin aiheuttamia kustannuksia täytyy maksaa sen mukaan minkä jaksaa.

Kuntokin on istuttu heikoksi ja rovi rakennettu ylipainoiseksi. Jotain olisi keski-ikäisen ihmisen nyt syytä ryhtyä puuhastelemaan lisähappea saadakseen. Väsy vain vaivaa, vaikkei uni sittenkään tahdo yltää aamuun asti.

Viikonloppuna pidettiin Oulujoen kokoomuksen Syyskokous, jossa valittiin yhdistykselle uusi puheenjohtaja ja uusittiin samalla hallitustakin sopivissa määrin. Puheenjohtajaksemme tuli Raution Antti, joka myös oli minun ehdokkaani. Antissa yhdistyvät sopivassa suhteessa kaikki hyvässä puheenjohtajassa tarvittavat ominaisuudet, hänessä on kosolti järjestökokemusta, raikasta energiaa, pontevaa päättäväisyyttä ja avointa yhteistyökykyä. Saimme hänestä yhdistyksemme arvojen mukaisen vetäjän. Samoin hallituksemme uusiutui toimeliaampaan suuntaan. Oulun Kokoomuksen isoimman paikallisyhdistyksen hallitus tarvitsee yhdistystä yhä kasvattaakseen innostavuutta, uskottavuutta ja aktiivisuutta. Nyt on koossa sellainen sekoitus!

Alan käännellä katsetta käytävälle, töitä täytyy tehdä ja laskuja maksella... sellaista se on, ken leikkiin lähtee, se mustaksi muuttuu, vai miten se oli?

Kunnia!

Heikki